>Viime päivinä olen muistellut vuoden takaisia tapahtumia. Viime loppukesä ja syksy oli minulle merkittävää aikaa monella tavalla. Löysimme uuden kodin, remontoimme sitä ja pääsimme muuttamaan elokuun lopussa. Sanoin itseni irti pitkäaikaisesta työpaikasta ja jouduin kohtaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni työttömyyden. Oman sairastamisen lisäksi mieheni sairasti myös ja oli aika huonossa kunnossa. Kaiken kaikkiaan vuosi sitten elimme todella raskasta aikaa.
Kun muistelen vuoden takaisia fiiliksiä en voi olla ihmettelemättä miten paljon voi tapahtua vuodessa. Olen ollut viime aikoina kun duracell-pupu. Olen tehnyt paljon ja saanut paljon aikaiseksi. Olen väsynyt, mutta se johtuu ihan siitä että olen lähes koko ajan liikkellä. Vuosi sitten olin väsynyt vaikka en tehnyt yhtään mitään. Nukuin pahimmillaan 2/3 osaa vuorokaudesta.
Minä olen tehnyt suuria muutoksia elämääni ja huomaan että ne ovat olleet oikeita. Olen onnellinen kun minulla on ollut mahdollisuus muuttaa maalle, viettää ‘välivuosi’ ja kasvattaa ihanaa koiranpentua. Nyt koen olevani paljon vahvempi. Koen että jaksan paljon enemmän kun vuosikausiin. Koen että elämäni on tasapainossa. Olen onnellinen!
Tämän postauksen kuvissa seikkailee Eevi, joka pääsi hetkeksi osallistumaan viikonloppuna jatkuneeseen piharemonttiin. Tosin vain hetkeksi, sillä Eevistä oli enemmän haittaa kun hyötyä. Eevi jatkoi päiväänsä seuraamalla tapahtumia pienen matkan päässä naruun sidottuna.
PS: Kiiiiiiiitos Anni kauniista sanoistasi! Ilahduin niin että oli pakko saman tien pyytää J lukemaan mitä olit kirjoittanut. Kiitos, olet ihana!!