Viime viikolla kirjoitin painonpudotusprojektistani. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä asiat täysin eri tavalla kun ennen. Olen aina aikaisemmin epäonnistunut, joten nyt pitää muuttaa jotain jotta voin onnistua. Päätä ei kannata hakata seinään turhan monta kertaa..
Minulla on meneillään vaihe yksi, joka on liikunnan lisääminen. Tavoite oli että aloitan taas sairastelun jälkeen alkuvuonna aloittamani jokamaanantaisen aamu-uinnin. Onnistuin tavoitteessa ja kävin siis maanantaina aamulla, ennen työpäivää uimassa ja vesijuoksemassa. Sunnuntaina tein myös ensimmäisen kerran kotijumppasession joka on tavoitteena tehdä kolme kertaa viikossa.
Minä olen miettinyt viime päivinä hieman tarkemmin tavoitteitani ja ylipäänsä koko projektia. Tällä kertaa aion tehdä monta asiaa eri tavalla kun ennen. Ensinnäkin olen asettanut tavoitteeksi ihan muita asioita kun tietyn kilomäärän laiduttamisen. Tottakai haluan pudottaa painoa, mutta teen tämän nyt ensisijaisesti terveyden näkökulmasta ja myös helpottaakseni elämääni. Elämä lihavana on monella tavalla vaikeaa, rajoittavaa ja nöyryyttävää. Minä koen hankalana tällä hetkellä sen että olen niin kankea enkä voi liikkua samalla tavalla kun ennen. Vatsa on tiellä monessa asiassa. Joten ensimmäiset tavoitteet liittyvät nimenomaan liikkvuuteen ja joustavuuteen. Siksi lisään liikuntaa ensin ja liikunnan mukana myös venyttelyä. Haluan esimerkiksi leikata varpaankynteni ilman ähkymistä ja puhkumista.
Aion sallia itselleni kaiken. Mikään ei ole kiellettyä, mutta aion kyllä kyseenalaistaa monia mielihaluja. OIkeastaan tämä tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta. Olen jo pitkään pohtinut mitkä ruuat oikeasti maistuvat ja tuntuvat hyvältä ja mistä herkuista saan suurimman tyydytyksen. Ja yllättäen huomaan etten oikeastaan nauti niistä herkuista ja ruuista jotka lihottavat minut. Nautin oikeasti paljon enemmän niinä päivinä jolloin syön ja juon oikeen. Ja jolloin liikun tarpeeksi. Joten syyt siihen että ahmin herkkuja ja lihottavia ruokia ovat ihan muualla kun että oikeasti nauttisin niistä.
Kolmas asia jonka aion tehdä eri tavalla kun ennen on etten aio olla puntarin orja. En ole tehnyt alkupunnitusta enkä edes käyttänyt mittanauhaa. En tietenkään aio kieltää itseltäni vaalla käyntiä, mutta paino itsessään ei ole tässä se oleellinen, vaan se hyvä olo joka tulee kun voin liikkua ongelmitta tai pukeutua johonkin vaatteeseen johon en ole pitkään aikaan mahtunut. Kiloilla ei sinäänsä ole merkitystä ja kiloista tulee helposti orjuuttava tekijä joka jopa hidastaa painonpudotusta.
Tällä kertaa aion olla lempeä itseäni kohtaan. Aion sallia itselleni hyvän olon ja aion kehua itseäni jokaisesta onnistumisesta sen sijaan että vahtisin jokaista suupalaa. Ja koska aloitan liikunnalla sain tänään iloisena herkutella työkaverin vappubrunssille paistamilla tuoreilla munkeilla sen sijaan että olisin joutunut kuolaavana kieltäytymään harvinaisesta herkusta.