Minulle tämä loppukesä/alkusyksy on ollut kiireistä aikaa. Minulla on ollut monenlaisia projekteja, jotka ovat keskenään täysin erilaisia. Ilokseni olen saanut todeta että minä todellakin rakastan tätä! Olen saanut kokea onnistumisia ja iloita siitä että asiat etenevät. Olen kokenut sen kuinka tehty työ tuottaa hedelmää. Ja mitä tärkeintä olen huomannut että vaikka on kiire ja kova tempo, minä olen silti hyvinvoiva ja jaksan!
Kiireinen rytmi kuitenkin vaatii sen että minulla on palautumiskeinoja ja aikaa olla. Olen röhnöttänyt sohvannurkassa tuijottamassa Bridezilla-ohjelmaa läppäriltä. Tämä on ollut viime aikojen salainen paheeni. En oikeastaan voi sietää tätä ohjelmaa sillä nuo morsiamet ja heidän lähipiirinsä ovat aivan hulluja, mutta jokin siinä kiehtoo. Ainakin se on “aivot narikkaan” -toimintaa. Toinen keino tyhjentää aivoja on ollut tärkein ja rakkain harrastukseni – vesipelastus! VEPE-rannassa unohdan ajankulun ja päivittäisen elämäni. Olen tänä kesänä treenannut kaatosateessa ja mitä kauneimmassa auringonpaisteessa, ja kaikessa siltä väliltä. Olen viettänyt lukemattomia tunteja rannalla hyvässä seurassa ihanien koirien suorittaessa tehtäviä. Nyt kausi lähene loppuaan, mutta hyvät muistot seuraavat mukana ja ensi kautthan voi aina suunnitella mielessään.
