Olen taas viime päivinä havainnoinut kuinka moni sanoo potevansa huonoa omatuntoa jostain asiasta (useimmiten täysin turhaan näin ulkopuolisen mielestä). Meillä saattaa olla joku kuva siitä mitä pitäisi saavuttaa tai miten pitäisi toimia jossain tilanteessa ja sitten kun emme pystykään siihen niin ruoskimme itseämme.
Olisiko aiheellista pysähtyä joskus tällaisessa tilanteessa kuuntelemaan omaa sisäistä puhettaan. Mitä sitä oikeen puhuu itselleen? Sanoisitko samalla tavalla ystävälle? Uskallan väittää että olemme itseämme kohtaan paljon ankarampia kun muita kohtaan. Sen sijaan että sättii itseään siitä kun ei saavuta sitä täydellistä (onko sellaista edes olemassa) voisi pohtia mitä sanoisi samassa tilanteessa olevalle ystävälle ja kääntää oman sisäisen puheensa kannustavaksi.
On täysin luonnollista että aina ei voi onnistua kaikessa, on täysin ok tyytyä vähempään ja on täysin ok välillä jopa jättää yrittämättä. Tsemppaa itseäsi lannistamisen sijaan ja opi tunnistamaan koska on hyvä tyytyä vähempään. Tätä minä harjoittelen ja aina välillä jopa onnistun!
Babysteps-blogin joulukalenteri käsittelee stressiä ja vinkkejä stressinhallintaan. Kaikki blogin kirjoituksia välillä 1.-24.12 kommentoineet ovat mukana arvonnassa, jonka palkintona on kolmen kerran skypen tai puhelimen välillä tapahtuva stressinhallintakonsultaatio (45 minuuttia/kerta) yhdelle henkilölle. Yksi kommentti mihin tahansa kirjoitukseen blogissani 1.-24 joulukuuta on arpalipuke.