Muutama viikko sitten puhelin soi ja soittaja esitteli itsensä Ylen toimittajaksi joka oli tekemässä Prisma Studio nimiseen tv-ohjelmaan juttua stressistä. Hän kysyi suostuisinko minä mukaan kertomaan omista kokemuksistani. Ensireaktio oli EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!! Kuulin silti itseni sanovan että kyllä minä voin olla mukana. Minulle kerrottiin että kuvaukset tulevat pitämään sisällään mm. aivokokeen jossa laitetaan päähän aivotoimintaa mittaava myssy. Vaikka jokainen pelkotila mielessäni aktivoitui päätin silti mennä mukaan.

Minullahan on rastinani tämä järkyttävä ylipaino ja kammoan ajatusta siitä että menisin tämän näköisenä tv-kameroiden eteen. Minä oikeasti vihaan sitä miltä näytän ja yritän oikesti arjessa välttää tilanteita joissa joudun kohaaman oman ulkonäköni. Vaikka teen kovasti töitä sen eteen että hyväksyn itseni ja kokoni, on tämä silti vaikea ja traumaattinen asia joka aiheuttaa paljon ahdistusta. Nyt olin siis lupautunut menemään tv-ohjelmaan ei vaan tv-kameroiden eteen vaan tv-kameroiden eteen hassu myssy päässäni joka entisestään pahentaa pelkojani. Päätin kuitenkin vaimentaa pelon ja tehdä suuren harppauksen omalle epämukavuusalueelleni.

Studio3

Työnantajani jousti ja saatiin sovittua kuvauspäivät. Ensimmäisenä päivänä oltiin Työterveyslaitoksella laboratoriossa suorittamassa aivokoetta joita oltiin suoritettu työuupuneiden aivotoimintaa mittaavassa tutkimuksessa. Toisena päivänä (tai iltana) toimittaja ja kuvaaja tuli meille kotiin ja sitten menimme koirayhdistykseni Action Dogsin treeneihin.

Studio2

Kun saavuin Työterveyslaitokselle kuvaaja oli jo paikalla ja hän kertoi sivulauseessa että Prisma Studiolla on 400 000 katsojaa. Siis mihin ihmeeseen olen lähtenyt mukaan!!! Koko minä olin täysin lamaantunut pelosta. Mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä katua ja päätin että heittäydyn täysilä. Ja oli tämä kokemus jotenkin kiehtova ja jännittävä. Päätin siis keskittyä siihen.

Kuvaaja, toimittaja ja Työterveyslaitoksen tutkija ja hoitaja olivat kaikki huippumukavia ja kokemus osoittautui oikeasti sekä mielenkiintoiseksi että positiviseksi. En jännittänyt kameraa ja olisin voinut jatkaa keskustelua tutkijan kanssa vaikka kuinka kauan.

Studio4

Seuraavana päivänä kuvaukset jatkuivat meillä kotona ja koirayhdistykseni hallitreeneissä. Tässä vaiheessa en enää jännittänyt vaan pidin kokemusta oikeastaan aika hauskana. Lopputuloksen voitte käydä katsomassa täältä.

Kannattiko? Kyllä! Tuntuihan se pelottavalta ja siksi olen kiitollinen että uskalsin voittaa pelkoni. Eihän tuo ole mikään merkittävä asia, mutta minulle se oli suuri harppaus. Oman itseni näkeminen on järkyttävää, mutta näen tämän askeleena oman itseni hyväksymisessä ja tärkeänä askeleena omassa painonpudotuskamppailussani. Joten epämukavuusalueelle meneminen oli kyllä tällä kertaa ehdottomasti sen arvoista! Lisää!!!!

Studio5

Kaikki kuvat ovat kuvakaappauksia YLE1 Prisma Studio .ohjelmasta jonka ensiesitys oli 15.2.2017

2 Comments

  1. Pia, Oli ihan mahtava saada sinut ohjelmaan! Kiitos panoksestasi ja tarinastasi. Uskon, että esimerkistäsi on paljon hyötyä katsojille. Uupumus voi tulla, mutta siitäkin pääsee yli ja kokemuksesta voi kehittää jopa ammatin. Olet hyvä esimerkki siitä.

    Meitä ihmisiä, niin kuin koirarotujakin (minäkin olen koiraihminen!) on monenlaisia. On lyhyitä, pitkiä, laihoja, lihavia, nuoria, vanhoja jne. On tärkeää, että kaikenlaiset ihmiset ovat esillä myös esillä mediassa.Tärkeää on se, mitä sanottavaa on, ei se, mitä kokoa on.

    Iso kiitos siis siitä, että annoit aikaasi Prismalle ja jaoit kokemuksesi.

    Parhais terveisin,
    Elina Prisma studiosta

  2. Kiitos teille mielenkiintoisesta ja silmiä avaavasta kokemuksesta! Olen niin iloinen että uskalsin. :)

%d bloggers like this: