Uutta kohti

Uusi vuosi on alkamassa ja tänä vuonna se merkitsee minulle myös ihan konkreettisesti uutta elämää. Palaan 2.1 töihin pitkältä sairauslomalta ja kuukausi on tiedossa nykyisessä työssäni sen jälkeen tulevaisuus on avoin. Muutakin konkreettista on tiedossa mutta siinä on vielä niin paljon epävarmaa että en vielä halua kertoa siitä enempää. Uuden vuosikymmenen alkaessa olen kuitenkin toiveikas, innoissani ja ennen kaikkea valmis jatkamaan elämääni.

Neljä vuotta sitten olin hyvin erilaisissa tunnelmissa. Tulevaisuus pelotti, tuntui että kaikki on mustaa enkä uskaltanut toivoa. Tiesin vaan että kaikki on muuttumassa. Sain masennusdiagnoosin ja olen elänyt masennuksen kanssa viime vuodet. Enimmäkseen masennus on ollut hallinnassa hyvän hoidon ansiosta (kiitos HUS psykiatria Raaseporissa) ja elämässä on onneksi ollut todella paljon hyvää. Kun jäin lokakuussa sairauslomalle masennus oli kuitenkin iskenyt kyntensä minuun ja kävimme (toivottavasti) viimeistä taistelua. Ja tämän tastelun minä voitin. Tunnen itseni vapaaksi ensimmäisen kerran neljään vuoteen.

Minussa heräsi toivo aivan eri tavalla kun ennen. Olen minä koko ajan uskonut että voin toipua, mutta masennus on häärännyt koko ajan taustalla. Nyt onnistuin tyrmäämään masennuksen sen verran hyvin että se joutuu vähän keräämään voimiaan ennen seuraavaa iskua. Ja minä hyödynnän tämän ajan ja vahvistan itseäni ja jatkan elämää. Vastoinkäymisiä tulee edelleen, mutta niin tulee onnistumisiakin. Tiedän että olen selviytyjä. Nämä neljä vuotta ovat opettaneet minulle että minussa on valtavan voimakas halu elää. Näillä ajatuksilla otan vastaan uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen. Hyvää vuotta 2020!

new me