Viime päivinä olen lähes vahingossa tullut aloittaneeksi jonkilaisen Rakastan myös ulkoista minääni -kampanjan Facebook-seinälläni. Tämä lähti liikkeelle kun löysin vanhan kuvan itsestäni ja kirjoitin tekstin, jonka sitten julkaisin myös täällä blogissani. Sain paljon kommentteja ja siitä ajatus lähti voimistumaan.
Olen oikeastaan aina inhonnut ulkoista olemustani. Tiedän kyllä että en minä ole mitenkään erityisen ruma ja että minussa on myös ulkoisesti hyviä piireitä, mutta silti jossain sisimmissäni olen aina hävennyt erityisesti ylimääräisiä kilojani, joita on välillä ollut enemmän ja välillä vähemmän.
Minulle kilot ovat jonkinlainen suojamuuri jonka olen rakentanut itseni suojaksi. Tarpeeksi lihaa luitten päällä estämässä ihmisiä näkemään sisimpääni. Tämä on asia, joka on edelleen itselleni jollain tavalla mysteeri, mutta olen päättänyt että opin ymmärtämään itseäni myös tämän asian suhteen ja tällä kertaa teen sen julkisesti ja uskallan asettaa itseni ja ajatukseni näkyville.
Olen viime vuosina oppinut että kun uskallan avautua ja paljastaa omia pelkojani pääsen niistä parhaiten eroon. Siksi ajattelin kirjoittaa tänne matkan varrella mietteitäni painosta, ulkoisesta olemuksesta, vääristyneestä minäkuvasta ja häpeästä omaa itseään kohtaan. Tiedän että nämä mietteet vaivaavat paitsi minua myös monia, monia muita. Toivon että avoimuuteni tämän asian suhteen auttaa myös muita oman ulkoisen olemuksensa kanssa kamppailevia.
