Tavoite vuodelle 2013

 

Naamiot

Tänään pohdin rajojen asettamista. Olen aina ollut huono sanomaan ei. Olen myös helposti innostuva tyyppi, joka lähtee moneen mukaan sen kummemmin meittimättä seurauksia. Viime vuosina olen oppinut, sairauden pakottamana, pikkuhiljaa näkemään missä jaksamiseni rajat kulkevat ja sen myötä myös sanomaan ei.

Helppoa tämä ei ole, omatunto kolkuttaa ja sisäinen ääni perustelee kovasti miksi olisi pitänyt kuitenkin taas kerran sanoa kyllä. Pienen pienin askelin olen kuitenkin hiljentämässä tuota sisäistä ääntä ja sanon ei kun siltä tuntuu. Olen myös harjoitellut sitä että minun ei tarvitse selitellä miksi kieltäydyn.

Vaikka olen edistynyt valtavasti, matkaa on vielä kuljettavana. Tänään minulle soitti henkilö jonka puheen katkaisin lyhyeen. Minulla oli sillä hetkellä muuta puuhaa ja puhelu koski asiaa jolla ei ollut akuuttia kiirettä, ja jonka olisi voinut hoitaa sähköpostilla, eikä sunnuntai-iltapäivänä kun sanoin että minulla on muuta tekemistä. Silti sisäinen ääni naputtaa ja kolkuttaa ja väittää että tein väärin.

Tulevana vuonna aion jatkaa rajojen asettamista ja keskittyä asioihin jotka edistävät tavoitteitani, tuntuvat mielekkäiltä tai tuovat hyvää oloa läheisilleni. Välttelen asioita jotka tuovat huonoa mieltä tai tuntuvat turhilta. Aion myös vähentää velvotteita joihin en ehdi keskittyä täysillä ja näin ollen saan aikaa tehdä asiat paremmin. Harjoittelen myös sisäisen ääneni kääntämistä ikävästä nalkuttamisesta johonkin iloisempaan!