Minulla on ollut vauhti päällä viime kuukausina. Ja toisaalta on ollut päiviä ja aikoja kun olen joutunut pysähtymään kun seinään. Oli pakko pitää vähän taukoa kirjoittamisesta sillä minulla ei ole ollut mitään sanottavaa. Elämä on pyörittänyt minua melko kovaa viime aikoina. Voin silti hyvin, henkisesti. Fyysisesti tämä on ollut elämäni raskain vuosi. Olen sairastanut enemmän kun koskaan ennen ja olen täysin älistynyt. Minä en ole juurikaan tottunut sairastamaan, fyysisesti.
Tämä vuosi on ollut niin monella tavalla aivan käsittämättömän antoisa. Muistan sen tunteen kun alkuvuodesta päätin että tänä vuonna uskallan. Jossain vaiheessa mukaan tuli että asetan itseni etusijalle. Uskallan enemmän, pidän hyvää huolta omasta itsestäni ja uskallan luottaa että hyviäkin asioita tapahtuu. Ja näin on tapahtunut. Aivan todella uskomattomia asioita on tapahtunut tänä vuonna ja olen aivan äimistyneenä huomannut että olen saanut asioita joita en ole edes uskaltanut toivoa.
Ei se tarkoita että kaikki olisi täydellistä tai että olisin jotenkin koko ajan onnellinen. Ehkä näiden hyvien asioiden vastapainona on ollut terveysongelmat. No, toisaalta en usko että se menee noin. Elämä nyt vaan on hyvien ja huonojen asioiden summa. Mutta olen uskaltanut paljastaa itsestäni asioita jotka ovat olleet itselleni kipeitä. Tämä on tuonut mukanaan sen että olen päässyt eroon itseäni rajoittavista uskomuksista ja sen myötä olen uskaltanut nähdä mahdollisuuksia.
Uskallan luottaa siihen että minä selviän ja siihen että minä osaan. Uskallan myös luottaa siihen että otan vain yhden askeleen kerralla eikä minun tarvitse tietää mitä seuraavan oven takana on. Riittää että uskallan avata sen oven ja mennä siitä sisään. Luottaen että mitä tahansa kohtaan, selviän siitä. Olen myös uskaltanut luopua vanhoista, haitallisista uskomuksista ja kokeilla uusia tapoja toimia.
Yritän nauttia hyvistä päivistä ja huonoina päivinä ajattelen että kohta tämäkin päivä on ohi ja ehkä huominen on parempi. Uskallan myös asettaa oman hyvivointini etusijalle ja luottaa siihen että tärkeintä on voida hyvin. En ole korvaamaton enkä ole edes hyödyllinen jos en ensisijaisesti huolehdi omasta voinnistani. Tässä viime aikojen oppeja. Seuraavaan kertaan..
