>Tajunnanvirtaa pienin askelin

>Miksi asiat ovat niin helppoja teoriassa ja niin vaikeat toteuttaa käytännössä?

Tiedän jopa vastauksen tuohon kysymykseen. Silti kompuroin ja kohtaan vaikeuksia. Ehkä kokemusasiantuntijuus todellakin vaatii sen että lyö päätä seinään kerta toisensa jälkeen jotta kokemus olisi todella aito. 🙂

Vastaus esittämääni kysymykseen on että yritämme ottaa liian isoja harppauksia matkalla tavoitteisiimme. Meidän tulisi tyytyä ottamaan tarpeeksi pieni askel kerralla. Ennen pitkää huomaamme että olemme jopa huomaamatta edenneet hyvän taipaleen kohti tavoitettamme.

Minä itse olen kärsimätön. Haluan kaiken ja mielellään heti. Nyt kun olen jo niin lähellä tämä kärsimättömyys on todella voimakas. Siksi pysähdyn hetkeksi pohtimaan lähtötilannetta. Ja huomaan että olen jo saavuttanut useita välietappeja. Viime aikoina olen jopa edennyt isoin harppauksin. Ehkä nuo isot askeleet ovat tehneet minut kärsimättömäksi. Ja ehkä en oikeen tahdo pysyä vauhdissa mukana. Oli miten oli, aion nyt taas hidastaa vauhtia. Jatkan etenemistä, mutta yritän pitää askeleet tarpeeksi pieninä jotta en kompastu maalilinjalla.

Kategoriat Pienet askeleet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.