27. January 2019 · 2 comments · Categories: Minä

Minulla on raskas jakso meneillään. Lähes kaikilla elämän osa-alueilla on haasteita ja tuntuu etten enää jaksa venyä. Olen jaksanut aivan liikaa aivan liian kauan. Tiedän että minulla on oikeaus olla väsynyt ja tiedän että minun ei tarvitse jaksaa kaikkea. Mutta silti syytän itseäni kun en jaksa. Tuntuu etten tee tarpeeksi. Vertailen itseäni muihin ja tuntuu etten minä saa mitään aikaiseksi. Ja silti TIEDÄN ettei tuo ole totta. Mutta kun nyt ei tunne ja fakta kohtaa.

huonous

Tuntui että tämä teksti pitää kirjoittaa ja sanoittaa sen miltä nyt tuntuu. Sitten iski ajatus että miksi minä kirjoitan julkiseen blogiin kaiken ahdistuksen ja onko aina pakko ajatella niin negatiivisesti. Eihän tämä ketään kiinnosta ja miksi minä tunnen tarvetta julkaista huonon oloni. Ja eihän minulla ole oikeasti edes oikeutta voida huonosti kun minulla on niin moni asia hyvin ja on muita joilla on paljon pahempia ongelmia kun minulla.

Tätä rataa ajatukseni pyörivät tällä hetkellä. Olen itsesyytöstän karusellissa jossa ruokin näitä ajatuksia vaikka näennäisesti yritän päästä niistä eroon. Tässä karusellissa on todella raskasta matkustaa sillä kaiken muun lisäksi kannan aivan hurjaa itsesyytösten reppua. Välillä olen reipas ja jaksavainen ja saan asioita aikaiseksi. Sitten joku pieni ärsyke aiheuttaa sen etten jaksa enää mitään ja maailma kaatuu päälle.

Tuntuu että olen ihan karvan verran tasapainosta. Kunhan jaksaisin saada säännöllisen rutiinin. Käydä päivittäin töissä, kerran viikossa uimassa, tapailla kavereita ja yrittää silloin tällöin jaksaa käydä ulkona luonnossa. Muistaa syödä säännöllisesti eikä skipata aterioita. Helppoa, paitsi että ei ole. Itsesyytösten karuselli ei halua pysähtyä jotta pääsisin pois, vaan se vauhti vaan kiihtyy kun yritän hypätä pois. Ja tuntuu kun siinä olisi joku koura joka imaisee minut takaisin kun yritän vapautua.

Ehkä tämä kirjoittaminen on väylä ulos. Tuntuu että on suuri tarve kirjoittaa ja tuntuu että kyllä minä melkeen olen jo pääsemässä irti. Kunhan vaan… Ja sitten mennään taas. Karuselli pyörii ja minä tunnen että olen vaan huono, surkea ja epäonnistunut.

2 Comments

  1. Hei

    olet niin fiksu ja hyvinkoulutettu ihminen, tarkka, systemaattinen ja vastuuntuntuinen. Reflektoiva ja analysoiva. Saanut paljon aikaiseksi ja edesauttanut monien tietä eteenpäin. Mietin, mikä saa sinut tuntemaan itseäsi huonoksi kaiken edellämainitun jälkeen. Pakko kysyä: onko sinulla varhaislapsuus ollut hyvä ja turvallinen? Oletko tullut nähdyksi ja rakastetuksi? Lapsuus, varhaisteiniys, varhaisaikuisuus.Tottakai olet nämä asiat jo mielessäsi käynyt läpi fiksu kuin olet.

    Omasta puolestani olen ihminen, joka haluaa ymmärtää, mikä johtaa mihinkin. Jotain tässä on minkä pitäisi oivaltaa!

  2. Kiitos kommentistasi! Olen rajannut tietyt asiat pois siitä mitä julkaisen ja siihen liittyy läheisest ja heidän asiansa. Olen käynyt terapiassa siitä lähtien kun sairastuin tähän viimeisimpään masennukseen ja siellä olemme käsitelleet laajasti elämääni. Uskon että olen itse oivaltanut, mutta tässä vielä puuttuu se kytkös tietoisen maailman ja tunteiden välillä. Sen juurruttaminen on hieman hidasta välillä, mutta baby steps… :)

%d bloggers like this: