Salaisuus julki…

Yksi tärkeimmistä arvoistani on rehellisyys. Kaikkea ei tietenkään tarvitse paljastaa, mutta minulle on hyvin tärkeää että ns. pelaan avoimin kortein. Minua on siksi jo pitkään kalvanut eräs “salaisuus”. Olen tuntenut itseni epärehelliseksi vaikka kyseessä on minun yksityisasia joka ei todellakaan kuulu kenellekään. En edes tiedä onko niin viisasta olla niin avoin kun olen, mutta olen itse valinnut tämän tien jo aikoja sitten ja tätä tietä haluan jatkaa.

Se asia jonka haluan tässä tunnustaa on että minulla on taas masennus uusiutunut. Olen itse asiassa ollut yli vuoden hoidossa tämän vuoksi. Minulla oli onnea. Pääsin heti erikoissairaanhoidon asiakkaksi ja kohtasin asiantuntevan tiimin joka otti vastuun hoidostani. Olen käynyt säännöllisesti psykoterapiassa ja käyn säännöllisesti psykiatrilla seurannassa. Tämän kaiken ansiosta olen ollut koko ajan työkykyinen. Itseasiassa työ on yksi tärkeä kuntoani ylläpitävä seikka. Enkä ole ollut yhtään ainutta päivää poissa töistä masennuksen vuoksi tämän masennusjakson aikan!

masennus4

Välillä minulla on hyvin paradoksaalinen olo. Papereissani lukee että sairastan vakavaa sairautta, silti voin pääsääntöisesti ihan hyvin. Masentuneenhan kuuluu maata sängynpohjalla eikä hänen kuulu missään nimessä jaksaa käydä töissä, tavata ystäviä, viettää normaalia elämää tai jopa nauraa. Mutta minä vietän enimmäkseen ihan normaalia elämää. Sain ajoissa asianmukaista hoitoa ja osaan itse vuosien kokemuksella hoitaa mielenterveyttäni ja näiden ansiosta masennusoireet pysyvät hallinnassa. On minulla tietty päiviä jolloin maailma on musta ja haluan vaan kadota johonkin missä tämä tuska lakkaa, mutta enimmäkseen minä voin ihan hyvin.

Kokemusasiantuntijana tämä oma kokemukseni opettaa paljon. Jos useampi pääsisi asiantuntevaan hoitoon tarpeeksi ajoissa uskon että moni muukin pystyisi elämään täyspainoista elämää masennuksesta huolimatta. En missään nimessä halua trivialisoida masennusta, se tosiaan on musta aukko joka imee itseensä kaiken valon, mutta minulla on nyt mennyt kaikki niin oikeen kun vaan voi ja minun kokemukseni on nyt onneksi tällainen.

Tämä kulunut reilu vuosi on heittänyt minut oikeen kunnon myrskyyn. Olen käynyt läpi aivan uskomattoman vaikeita asioita kaikin tavoin (mm. läheisten vakavaa sairautta, työongelmia jne) mutta silti olen pysynyt jota kuinkin tolpillani. Tästä voin kiittää ensimmäistä terapeuttiani joka opetti minulle sen että minä itse vaikutan siihen miten nämä ulkoa tulevat murheet vaikuttavat minuun. Sekä terapeuttini että psykiatrini tekivät uskomattoman työn kanssani viime keväänä ja kesänä. Ilman heitä en olisi tässä kirjoittamassa tätä.

masennus3

 

Mutta myös minä tein uskomattoman työn itseni kanssa. Olen kuorinut pois elämästäni niin paljon stressiä aiheuttavia asioita kun mahdollista. Olen avautunut ystävilleni ja olen kävellyt ja istuskellut Kopparnäsin rannoilla lukemattomia tunteja imien itseeni voimaa merestä ja kallioista. Olen halanut mustaa tassuterapeuttiani ja itkenyt sen turkkiin. Olen itkenyt ja itken edelleen. Olen käynyt lukemattomia keskusteluja itseni kanssa. Olen tehnyt niitä asioita jotka tiedän tuovan minulle hyvän mielen. Mahdollisimman paljon hyvää mieltä tuottavaa ja olen yrittänyt kääntää huomion niihin hyviin asioihin. Tämä kaikki on ollut ja on vaikeaa, mutta päivä päivältä, askel askeleelta mennään eteenpäin. Tiedän että ne mustimmat hetket menee ohi ja tiedän että kunhan selviän tästä hetkestä niin kohta voin jo paremmin. Antaudun tuskaan ja pusken sen läpi niin pääsen eroon siitä.

Haluan näyttää että vaikeankin masennuksen kanssa voi elää. Haluan olla rehellinen ja ennen kaikkea rehellinen itselleni. Tänä vuonna olen päättänyt olla rohkea ja uskon että tuomalla esiin ne pahimmat pelot ja syvimmät salaisuudet pääsen eroon niiden aiheuttamasta häpeästä ja pelosta.


masennus6

Nyt näen jo auringon pilvien takaa.