Pohdintaa itsesensuurista

Kävin tänään keskustelun työttömistä ja työnhausta, joka hämmensi minua. Keskustelukumppanini mielestä yksikin väärä sana voi, jopa hyvää tarkoittaen lausuttuna, satuttaa työnhaun mahdottomuuden lannistamaa ihmistä. Minun työroolini on innostaa ja kannustaa ihmisiä työnhaussa ja uskoa siihen että kaikille löytyy töitä. Hämmennyin koska koen että enhän minä voi tehdä työtäni punniten jokaista sanaa ja miettien että loukkaako tämä sana mahdollisesti jotain kuulijaa. Enkä voi ennalta olla sitä mieltä että joku ihminen ei voi työllistyä.

Näen itseni hyvin avarakatseisena ja yritän olla tuomitsematta ketään. Pyrin palvelemaan kaikkia yhtä hyvin, mutta toki minullakin on huonoja päiviä ja hetkiä. Olen kohtuullisen diplomaattinen, mutta eteenkin innostuessani puhun usein sen kummemmin ajattelematta. Pitäisikö minun tosiaan harkita jokaista sanaa jonka suustani päästän sen pelossa että joku pahastuu?

kärpänen1

Tämä pohdinta jatkui myöhemmin tänään kun mietin ajankohtaisia tapahtumia. Eilen joku kirjoitti pari todella ala-arvoista twiittiä ja hän sai sen seurauksena potkut. Vähän aikaa sitten kohistiin kun opettaja raivostui luokan edessä ja ja tämä raivostuminen kuvattiin ja vuodettiin julkisuuteen. Oletettavasti siitä seurasi tälle opettajalle paljon ongelmia. Esimerkkejä on lukemattomia muita. Onko tosiaan niin että mokailu ei ole enää sallittua?

On itsestään selvää, tai ainakin pitäisi olla, että meidän pitää harkita mitä suustamme päästämme ja eteenkin sen mitä näpyttelemme someen tai muuhun mediaan, mutta voiko tosiaan yksi moka pilata jonkun työnhaun, uran tai jopa elämän? Tänä somen ja nopean tiedonkulun maailmassa näyttää siltä että näin voi jopa olla (joskus ihan aiheesta!), joten ehkä meidän kaikkien pitäisi hieman enemmän harkita mitä kirjoitamme ja sanomme. Johonkin on asetettava rajat, mutta toivottavasti uskallamme silti olla jotain mieltä, jotta meistä ei tule ihan hajuttomia ja mauttomia. Yritetään vaan suvaita myös muiden mielipiteitä ja olla loukkaamatta heikommassa asemassa olevia! Jatkan huomennakin innostamista ja kannustamista, mutta keskusteluni aiemmin tänään sai minut kieltämättä miettimään hieman tarkemmin sitä mitä suustani päästän.

kärpänen2

Kategoriat Pienet askeleet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.