Painavaa asiaa

Olen painonpudotusprojektissani vaiheessa yksi jossa keskityn liikuntaan. Silti huomaan koko ajan että ruokailutottumukseni ovat muuttumassa vaikka tässä vaiheessa en edes yritä muuttaa mitään syömiseni suhteen. Toisaalta juuri tämä olikin se tarkoitus. Tekemällä asiat “väärin päin” yritän opettaa itselleni uuden ajattelumallin ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.

pic05

 

Liikunnan suhteen en ole yllättävästä sairastumisestani johtuen edistynyt haluttuun tahtiin, mutta sekään ei haittaa sillä tämä on pysyvä elämänmuutos eikä mikään lyhytjänteinen painonpudotus. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikkea ei voi tehdä kerralla. Pienin askelin lisään liikuntaa elämääni ja kunhan totetan että liikkuminen alkaa olla hallussa niin keskityn enemmän ruokailutottumuksiini. Minulla on vuoden alusta asti ollut tapana käydä alkuviikosta uimassa/vesijuoksemassa ja tästä on tullut rutiini jota oikeen odotan. Jos jostain syystä se jää väliin niin oikeen odotan että pääsen seuraavan kerran pulahtamaan altaaseen. Tämä on siis jo nyt hallussa. Sen lisäksi liikun päivittäin koirani kanssa, joten sekin on jo rutiini ja hallussa. Liikuntatavoitteen kolmas vaihe on kotijumppa jota olen harrastanut aina välillä, mutta se on se liikuntamuoto joka ei vielä ole hallussa. Minulla on into ja tunnen miten hyvää kotijumppa tekee, mutta en ole vielä saanut sitä rutiiniksi. Se on se joka jää pois kun olen väsynyt ja jos tuntuu raskaalta. Nyt tämä on siis se johon keskityn painonhallintaprojektissani. Pienin askelin tottakai.

Minulla oli ennen sairastumistani käytössä aktiivisuusranneke ja olin päässyt hyvään vauhtiin. Minulla oli kasvava viikkokäyrä ja askeleet ja päivittäiset aktiivisuustasot olivat kohtuullisen hyvät, toki päivittäisiä vaihteluja oli ja niin tulee aina olemaankin. Sairastumisen myötä otin rannekkeen pois käytöstä ja torstai-iltana laitoin sen takaisin. Ihan ilman sen kummempaa tavoitetta, olen edelleen toipumassa enkä siksi voi/halua/pysty liikkumaan tavoitteellisesti, mutta halusin seurata missä mennään näin toipilaana. Eilen oli erityisen kevyt päivä liikkumisen suhteen ja tuntuu etten tehnyt juuri mitään. Silti askeleita kertyi yli 5000 ja aktiivisuustaso oli myös yli 50%. Joten olen erittäin tyytyväinen. Tämä taso ilman mitään ponnisteluja, olen itse asiassa tarkoituksella ottanut erityisen rauhallisesti.

Ruokailun suhteen olen myös ollut tyytyväinen. Huomaan että herkutteluhalu on vähentynyt, haluan syödä terveellisemmin ja pienempiä annoksia. Saatan ostaa rutiininomaisesti jotain perjantaiherkkua kaupasta ja kotina jään pohtimaan tekeekö edes mieli syödä sitä. Ahtaan sen sisääni vanhasta tottumuksesta, mutta olo ei koheennu siitä, lähinnä tuntuu että se on turha. Olen tähän niin tyytyväinen. Tämä on tavoite ja se että olen tässä vaiheessa jo näin pitkältä tuntuu aivan uskomattoman hyvältä! Uskon ja tiedän että olen nyt oikealla tiellä ja että pitkällä tähtäimellä tällä elämäntavalla tulee olemaan hyvin suuri vaikutus painooni, terveyteeni ja elämänlaatuuni. Tämä projekti on alkanut jo neljä vuotta sitten kun aloin aktiivisesti havainnoimaan sitä mitä suuhuni pistin ja pikkuhiljaa olen oppinut että se rasvaisen ja epäterveellisen ruuan syöminen vaan pahentaa oloani ja että en edes tykkää sen mausta.

Nyt minulla on uusi slogan jota olen painottanut ja jota tulen painottamaan entistä enemmän. Nimittäin “tee se mahdollisimman helpoksi”. Kotijumppa siksi että voin tehdä sitä milloin haluan, missä haluan ja ilman sen kummempaa ennakkovalmistelua. Uinti siksi että se on minulle rakkain liikuntamuoto, mutta vain kerran viikossa jotta siitä ei tule negatiivinen pakote. Koiralenkit siksi että ne pitää tehdä joka tapauksessa. Ruuan suhteen valitsen esimerkiksi babyporkkanat ja valmiit salaatit siksi että tässä vaiheessa haluan päästä mahdollisimman helpolla. Jos haluan napostella jotain on paljon helpompaa valita se terveellinen vaihtoehto jos minulla on jääkaapissa valmiina babyporkkanoita kun että kuorin porkkanan ja napostelen sitä. Ei siksi että porkkannan kuoriminen olisi vaikeaa ja vaativaa, vaan ihan siksi että kun se on valmiina niin minulla ei ole kiusausta tarttua juustonpalaan tai karkkipatukkaan, vaan tartun siihen porkkanapussiin.

Tällaisia ajatuksia tänään ja näillä mennään nyt hitaasti mutta varmasti kohti pysyvää elämäntapamuutosta!