Olen painonpudotusprojektissani vaiheessa yksi jossa keskityn liikuntaan. Silti huomaan koko ajan että ruokailutottumukseni ovat muuttumassa vaikka tässä vaiheessa en edes yritä muuttaa mitään syömiseni suhteen. Toisaalta juuri tämä olikin se tarkoitus. Tekemällä asiat “väärin päin” yritän opettaa itselleni uuden ajattelumallin ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.

pic05

 

Liikunnan suhteen en ole yllättävästä sairastumisestani johtuen edistynyt haluttuun tahtiin, mutta sekään ei haittaa sillä tämä on pysyvä elämänmuutos eikä mikään lyhytjänteinen painonpudotus. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikkea ei voi tehdä kerralla. Pienin askelin lisään liikuntaa elämääni ja kunhan totetan että liikkuminen alkaa olla hallussa niin keskityn enemmän ruokailutottumuksiini. Minulla on vuoden alusta asti ollut tapana käydä alkuviikosta uimassa/vesijuoksemassa ja tästä on tullut rutiini jota oikeen odotan. Jos jostain syystä se jää väliin niin oikeen odotan että pääsen seuraavan kerran pulahtamaan altaaseen. Tämä on siis jo nyt hallussa. Sen lisäksi liikun päivittäin koirani kanssa, joten sekin on jo rutiini ja hallussa. Liikuntatavoitteen kolmas vaihe on kotijumppa jota olen harrastanut aina välillä, mutta se on se liikuntamuoto joka ei vielä ole hallussa. Minulla on into ja tunnen miten hyvää kotijumppa tekee, mutta en ole vielä saanut sitä rutiiniksi. Se on se joka jää pois kun olen väsynyt ja jos tuntuu raskaalta. Nyt tämä on siis se johon keskityn painonhallintaprojektissani. Pienin askelin tottakai.

Minulla oli ennen sairastumistani käytössä aktiivisuusranneke ja olin päässyt hyvään vauhtiin. Minulla oli kasvava viikkokäyrä ja askeleet ja päivittäiset aktiivisuustasot olivat kohtuullisen hyvät, toki päivittäisiä vaihteluja oli ja niin tulee aina olemaankin. Sairastumisen myötä otin rannekkeen pois käytöstä ja torstai-iltana laitoin sen takaisin. Ihan ilman sen kummempaa tavoitetta, olen edelleen toipumassa enkä siksi voi/halua/pysty liikkumaan tavoitteellisesti, mutta halusin seurata missä mennään näin toipilaana. Eilen oli erityisen kevyt päivä liikkumisen suhteen ja tuntuu etten tehnyt juuri mitään. Silti askeleita kertyi yli 5000 ja aktiivisuustaso oli myös yli 50%. Joten olen erittäin tyytyväinen. Tämä taso ilman mitään ponnisteluja, olen itse asiassa tarkoituksella ottanut erityisen rauhallisesti.

Ruokailun suhteen olen myös ollut tyytyväinen. Huomaan että herkutteluhalu on vähentynyt, haluan syödä terveellisemmin ja pienempiä annoksia. Saatan ostaa rutiininomaisesti jotain perjantaiherkkua kaupasta ja kotina jään pohtimaan tekeekö edes mieli syödä sitä. Ahtaan sen sisääni vanhasta tottumuksesta, mutta olo ei koheennu siitä, lähinnä tuntuu että se on turha. Olen tähän niin tyytyväinen. Tämä on tavoite ja se että olen tässä vaiheessa jo näin pitkältä tuntuu aivan uskomattoman hyvältä! Uskon ja tiedän että olen nyt oikealla tiellä ja että pitkällä tähtäimellä tällä elämäntavalla tulee olemaan hyvin suuri vaikutus painooni, terveyteeni ja elämänlaatuuni. Tämä projekti on alkanut jo neljä vuotta sitten kun aloin aktiivisesti havainnoimaan sitä mitä suuhuni pistin ja pikkuhiljaa olen oppinut että se rasvaisen ja epäterveellisen ruuan syöminen vaan pahentaa oloani ja että en edes tykkää sen mausta.

Nyt minulla on uusi slogan jota olen painottanut ja jota tulen painottamaan entistä enemmän. Nimittäin “tee se mahdollisimman helpoksi”. Kotijumppa siksi että voin tehdä sitä milloin haluan, missä haluan ja ilman sen kummempaa ennakkovalmistelua. Uinti siksi että se on minulle rakkain liikuntamuoto, mutta vain kerran viikossa jotta siitä ei tule negatiivinen pakote. Koiralenkit siksi että ne pitää tehdä joka tapauksessa. Ruuan suhteen valitsen esimerkiksi babyporkkanat ja valmiit salaatit siksi että tässä vaiheessa haluan päästä mahdollisimman helpolla. Jos haluan napostella jotain on paljon helpompaa valita se terveellinen vaihtoehto jos minulla on jääkaapissa valmiina babyporkkanoita kun että kuorin porkkanan ja napostelen sitä. Ei siksi että porkkannan kuoriminen olisi vaikeaa ja vaativaa, vaan ihan siksi että kun se on valmiina niin minulla ei ole kiusausta tarttua juustonpalaan tai karkkipatukkaan, vaan tartun siihen porkkanapussiin.

Tällaisia ajatuksia tänään ja näillä mennään nyt hitaasti mutta varmasti kohti pysyvää elämäntapamuutosta!

25. May 2017 · Comments Off · Categories: Minä, Pienet askeleet, Uudistumista

Minulla oli työ jossa viihdyin, työyhteisö joka oli aivan huippu, mielenkiintoisia kohtaamisia päivittäin ja mukava työmatka ja -aika. Silti minussa nakersi muutoksen tarve. En itsekään oikeen ymmärtänyt tätä, sillä enhän minä ollut paikallani edes kovinkaan pitkään, mutta jokin patisti minua jatkamaan matkaa. Yritin hillitä tuon sisäisen äänen. Sitten luin jotain joka herätti mielenkiintoni…

pic01

Tuon lukemani seurauksena aloitin pari viikkoa sitten uuden, osa-aikaisen työn A-klinikkasäätiön KokeNet – mieli mukaan palvelun projektisuunnittelijana. KokeNet on sähköinen, matalan kynnyksen kokemusasiantuntijoiden neuvontaa tarjoava palvelu päihde- ja mielenterveysongelmia kokeville ja heidän läheisilleen. En hylännyt vanhaa kokonaan vaan jatkan Spring Housella sijaisena ja Babysteps Consulting tulee heräämään hiljaiselostaan.

Olen aivan innoissani siitä että saan mahdollisuuden olla mukana kehittämässä tätä upeaa palvelua jossa pääsen taas työskentelemään kokemusasiantuntijuuden parissa. Olen ehtinyt olla viisi päivää uudessa työssäni ja tuntuu että olen tullut kotiin. Samalla olen kiitollinen etten joudu täysin jättämään työtäni työttömien parissa joka opettaa minulle niin paljon joka päivä. Tarkoituksena olisi vielä että kirkastan ajatustani siitä mihin suuntaan lähden kehittämään omaa yritystäni ja pikkuhiljaa lähteä toteuttamaan tavotteita joita minulla on yrittäjänä.

pic03

Olen kiitollinen, innostunut ja hyvällä tavalla jännittynyt. Paljon on tapahtunut taas lyhyen ajan sisällä ja nyt minun on tärkeä muistaa kuunnella itseäni jotta en rasita itseäni liikaa. Huomenna on kaksi viikkoa siitä kun jouduin yllättäen sairaalaan ja sain kuulla sairastavani vakavaa sairautta. Se tuntuu tällä hetkellä etäiseltä unelta, sillä olen onneksi kuntoutunut todella hyvin ja nopeasti. Tämä on kuitenkin se vaaran paikka. Jos lähden hötkymään liian nopeasti ja unohtaen itseni olen pian taas tilanteessa jossa voimat loppuu. Joten nyt aion hiljentää tahtia, nauttia alkukesän herkästä vihreydestä ja pienin harppauksin rakentaa itselleni toimivan arjen uudessa työtilanteessa.

Minulle on tärkeää kuunnella itseäni ja siksi hain tätä uutta työtä. Jätin kokopäivätyön jossa oli hyvä olla, mutta minä halusin aktiivisemmin mukaan kokemusasiantuntijuuden pariin ja nyt tuntuu että olen löytänyt sen puuttuvan palan. Minä olen ennen kaikkea kokemusasiantuntija ja on jännä huomata miten viime vuosina siitä on kasvanut niin olennainen osa minua. Kokemusasiantuntijuus on mukana kaikessa mitä teen. Vaikka sirpaleinen työtilanteeni saattaa vaikuttaa ulkopuolelta vaativalta, tämä sopii minulle. Tämä on osa sitä henkilöä joka minä olen juuri nyt. Katsotaan mitä tästä kehitty.. :)

pic02

Minulle sattui kaunis viikko toipumiselle! Olen nauttinut säästä ja vapaasta ja ulkoillut paljon. Fyysinen jaksaminen on vielä kaukana normaalista, mutta pienin askelin mennään kehoa kuunnelleen. Vointi on kuitenkin hyvä ja olen saanut kuulla kuinka hyvinvoivalta näytän, joten sen puolin olen hyvin tyytyväinen. Kävin kontrollikäynnillä lääkärillä perjantaina ja sain luvan elää normaalisti, tietty jaksamisen rajoissa.

kunto

Tästä päästäänkin painonpudotukseen. Minulla on kolmivaiheinen suunnitelma miten pudotan painoa ja miten teen elämänmuutoksestani pysyvän. Meneillään on ensimmäinen vaihe jossa keskityn liikuntaan. Matkassa on ollut vähän turhan paljon mutkia, kuten yllättävä sairastuminen, mutta fiilis on hyvä ja luottavainen. Olen käynyt uimassa aina kun se on ollut mahdollista, päivittäinen lenkkeily kuuluu jo rutiineihin ja olen jo jumppaillut kotona aina välillä kun vointi on ollut tarpeeksi hyvä. Ennen sairastumista seurasin liikuntaa aktivisuusrannekkeen avulla ja olin erittäin tyytyväinen kehitykseeni. Sairastumisen myötä kaikenlainen liikunta on mennyt aika vähiin, mutta olen ulkoillut joka päivä ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa viikko taas vesijuoksun ja uinnin merkeissä.

Eroa aikaisempiin laihdutuksiin ja elämäntapamuutosyrityksiin on se että tällä kertaa odottamattomat tapahtumat eivät katkaise hyvin alkanutta muutosta, vaan pelkästään hidastavat sitä. Vaikka olen vasta liikuntaan painottuvassa vaiheessa olen huomannut positiivisia merkkejä myös ruokailutottumuksissani. Tämähän on koko ajan ollut tavoite. Mutta kiirettä en pidä. Nyt kuuntelen kehoani, jaksamistani ja fiilistä ja menen sen mukaan.

Omasta toiveestani sairauslomani päättyy tänään ja huomenna alkaa arki. Koen olevani valmis siihen ja vaikka fyysinen kunto ei ole vielä ihan palautunut, muuten olen paljon paremmassa kunnossa kun ennen sairaalareissua. Oudot oireilut saivat selityksen sairastumisen myötä ja olen todella helpottunut ettei kyseessä ole astman paheneminen.

Aloitan kuitenkin arjen hieman eri tavalla kun ennen. Aion oikesti nyt tehdä työtä sen eteen että asetan itseni ja oman jaksamiseni etusijalle. Olen tavallaan tähdännyt tähän jo jonkun aikaa, mutta nyt aion tehdä sen vielä tietoisemmin. En ole hyödyksi kenellekään jos en itse ensisijaisesti huolehdi itsestäni ja omasta voinnistani.

16. May 2017 · Comments Off · Categories: Minä

Kävin lähellä kuolemaa…

sairaala

Perjantaina menin aamulla normaalisti töihin. Perjantai-iltana makasin sairaalassa valvontaosastolla ihmettelemässä miten tässä kävi näin. Kävin päivällä työterveydessä varmistamassa että outo oire ei ollut perinnöllisen sairauden aiheuttama, lääkäri lähetti sairaalaan, sairaalassa ilmeni että juuri siitä oli kyse ja pahimmasta mahdollisesta variaatiosta. Onneksi näin kävi, sillä olin kolme yötä sairaalassa, sain lääkityksen ja nyt toivun kotona. Mutta olen elossa!!

sairaala1

Kaikki meni niin nopeasti. Viime viikolla aloitin uuden, osa-aikaisen työn (kerron siitä lisää myöhemmin), olin innostunut ja täynnä vauhtia ja yhtäkkiä vauhti pysähtyi. Minä olin elämäni ensimmäistä kertaa sairaalassa potilaana. Olen huono pyytämään apua ja pyysin anteeksi sairaanhoitajilta kun vaivasin heitä mielestäni jonkun todella vähäpätöisen asian vuoksi. Sairaanhoitajat tostelivat että heidän kuuluu auttaa minua näiden asioiden kanssa ja että se on heidän työtään. Tuntui niin epätodelliselta sillä tunsin itseni terveeksi. Ja siitä huolimatta minut kuljetettiin vessaan pyörätuolissa.

sairaala3

Kun pääsin kotiin sairaalasta tunsin pelkkää onnea. Kotona odotti maailman iloisin koira ja oma sänky. Tunsin olevani kiitollinen siitä että en palanut tyhjään kotiin kuten huonetoverini joka kotiutettiin samana päivänä kun minut. Tunsin olevani kiitollinen siitä että minulla on koti johon palata. Tunsin olevani kiitollinen siitä että minulla on ihmisiä ympärilläni jotka välittävät ja auttavat. Olen kiitollinen myös siitä että sairastan jotain joka voidaan hoitaa lääkkeillä ja siitä että asun maassa jossa minulla oli mahdollisuus saada loistavaa hoitoa ja jossa minulla on varaa ostaa tarvitsemiani lääkkeitä.

sairaala4

Olen eilen ja tänään istunut auringossa pohtimassa elämääni. Olen kyseenalaistanut elänkö niinkuin haluan ja onko suunta johon tähtään oikea. Tällä hetkellä tuntuu että on. Koen että minulla on ympärilläni suuri piiri tärkeitä ja rakkaita ihmisiä joille minä olen tärkeä. Koen että asun paikassa jossa viihdyn ja jossa pääsen rentoutumaan. Koen että teen työtä jolla on merkitystä ja joka antaa minulle paljon. Koen että minulla on tavoitteita jotka ovat realistisia.

sairaala5

Ei kaikki ole täydellistä, eikä pidäkään olla. Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä ja on paljon sellaista jota minun tulee muuttaa. Mutta kun pohdin elämääni olen kuitenkin ennen kaikkea kiitollinen ja toiveikas. Uskon että tulevaisudessa on paljon hyvää ja päätän keskittää energiani rakentaakseni niitä hyviä asioita ja siten saan voimia selviytyäkseni niistä karikkoisista hetkistä. Onnellisena siitä että olen elossa jatkan elämääni kiitollisena, toiveikkaana ja uteliaana. Kun on paljon pahaa, saa myös paljon hyvää!

sairaala6

 

06. May 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Koiranelämää, Minä

Kirjoitin pari päivää sitten tärkeimmästä voimanlähteestäni, merestä. Minulla on toinenkin, vielä voimakkaampi terapiaelementti nimittäin Newfoundlandinkoirani Eevi. Eevi vilahtelee kuvissa ja teksteissä täällä blogissa ja olen varmaan kirjoittanut siitä miten tärkeä Eevi on minulle, mutta Eevi ansaitsee ihan oman tekstin.

Eevi4

Jäin lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa pitkälle sairauslomalle. Kesällä 2009 päätin luovuttaa, irtisanouduin työstäni ja muutimme maalle. Kuntoni oli todella heikko ja koko syksy meni kun sumussa. Nukuin todella paljon. Marraskuussa 2009 meille muutti Eevi. Pieni (tai no, noin 7-kiloinen), musta koiranpentu joka valtasi sydämmeni ensitapaamisellamme.

Eevi märkä

Eevin kanssa tutustuin uuteen kotiseutuuni, tutustuin uusiin ihmisiin, sain uuden harrastuksen ja kuntouduin pikkuhiljaa työkykyiseksi. Polkuni takaisin täyskuntoiseksi työntekijäksi oli pitkä ja raskas ja koin monta takapakkia. Minulla on aina ollut tukena nyt jo suureksi kasvanut musta nöffityttöni.

Eevi6

Eeville minä olen maailman tärkein ihminen. Toki Eevillä on muitakin tärkeitä ihmisiä ja Eevi on tyytyväisimmillään laumansa ollessa kasassa täyslukuisena, mutta kukaan ei tule lähellekään minua Eevin mielestä. Tämä varmaan johtuu siitä siteestä jonka loimme Eevin ollessa pentu kun minä olin koko ajan läsnä.

Eevi1

Syvimmissä epätoivon hetkissäni Eevi on pelastanut minut, sillä en voisi kuvitellakaan että jättäisin Eevin. Eevi tulee uskollisesti ja iloisesti mukaani ihan minne vaan keksin mennä. Minulla on lenkkikaveri joka on aina valmis kiertelemään Kopparnäsin rantoja kanssani ja joka vaatii sen lenkin vaikka olisin kuinka väsynyt. Lenkki piristää aina, on sää mikä tahansa.

Eevi3

Kun tulen kotiin Eevi on suorastaan naurettavan onnellinen. Minulla on joku joka kaipaa minua aina kun en ole läsnä ja joka hyväksyy minut juuri sellaisena kun olen. Eevin ansiosta käyn niin usein voimanlähteelläni, meren ääressä, sillä ilman Eeviä menisin tuskin läheskään niin usein haistelemaan meren tuulia.

Eevi 5

Eevi tekee minusta paremman, iloisemman ja onnellisemman ihmisen.

Eevi2

05. May 2017 · Comments Off · Categories: Minä, Pienet askeleet

Ahdistaa niin että tuntuu että halkean. En tiedä minne paeta, sillä pakopaikkaa ei ole. Vedän henkeä, annan ahdistuksen tulla ja odotan että se helpottaa. Se auttaa aina. Se on aina toiminut tähän asti ja niin nytkin.

Minä olen auttaja,  mutta olen tilanteessa jossa en voi tehdä mitään muuta kun katsoa sivusta ja pysyä rauhallisena.

Ulospäin hymyilen, kestän ja jaksan. Minulla ei ole vaihtoehtoja. Tästä ei ole ulospääsyä. On vaan pakko odottaa että aika tekee tehtävänsä.

Teen kuten aina ennenkin. Menen meren ääreen. Tunnen kallion jalkojeni alla. Rauhoitun. Tilanne ohi. Jaksan taas.

DSC_4297

04. May 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Hyvinvointi

Minun tärkein elementti on vesi. Viihdyn vedessä, veden äärellä ja veden päällä. Olen pienestä asti viettänyt paljon aikaa rannoilla, uimassa ja veneilemässä. Minulle kelpaa jopa uima-allas paremman puutteessa, mutta meri on suuri rakkauteni. Kopparnäsin kalliot ja meri vetävät puoleensa entistä useammin.

voima4

Minun rakkani liikuntamuoto on vesiliikunta. Olen alkuvuodesta saakka käynyt uimassa & vesijuoksemassa yleensä maanantai-aamuisin. Olen monta vuotta yrittänyt löytää minulle parhaiten sopivaa uintiaikaa ja nyt koen löytäneeni sen. Kun aloitan viikkoni vedessä tuntuu että jopa se kauhea aamuherätys on siedettävä (en ole aamu-ihminen ja maanantaisin aamu tuntuu erityisen raskaalta). Jouduin pitämään taukoa aamu-uinnistani sairastaessani ja huomasin kaipaavani tätä maanantai-aamun pitistystä todella paljon. Tämä on tapa jonka toivon voivani pitää myös jatkossa.

voima

Uskon että meillä jokaisella tulisi olla se joku juttu jonka ääressä saat energiaa, voimaa ja koet että olet sinut itsesi kanssa. Uskon että tämä juttu on yksi avain hyvinvointiin. Minulla on masennuksesta huolimatta enimmäkseen kohtalaisen hyvä olo ja jaksan käydä töissä ja elää suhteellisen normaalia elämää masennuksesta huolimatta. Se mitä olen lisänyt tämän masennusjakson aikana on aika veden äärellä. Olen hakeutunut suosikkipaikkaani Kopparnäsiin nauttimaan luonnosta ja olen aloittanut lempiharrastukseni, uinnin, uudelleen. Kun minulla on huono päivä yritän hakeutua veden äärelle tuijottamaan kaukaisuuteen ja yleensä vointini paranee kun pääsen hetkeksi rauhoittumaan.

voima5

Tiedätkö sinä mikä on sinun voimanlähteesi? Se jokin josta saat energiaa ja joka auttaa sinut jaksamaan? Olen vahvasti sitä mieltä että yksi edellytys hyvinvointiin lähtee siitä että tunnemme oman itsemme. Kun osaamme lukea omia tunnetiloja, tiedämme mitä tehdä kun mieli on maassa ja tiedämme mistä saamme voimaa kun tarvitsemme sitä olemme jo aika pitkällä kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.

voima1

27. April 2017 · Comments Off · Categories: Minä, Pienet askeleet

Kuulen aina välillä että minä olen niin positiivinen enkä aina ihan tunnista itseäni tästä määritelmästä. Aloin kuitenkin miettimään tätä hieman tarkemmin ja voin kyllä tunnustaa että tietyssä määrin se pitää paikkansa.

Olen kova valittamaan ja minulla on tarve päästä purkamaan mieleni kun jokin on pielessä. Jos ei muuta sopivaa keinoa ole saatavilla käyn keskusteluja itseni kanssa. Tärkeää on kuitenkin purkaa se paha olo. Kun sain tähänastisen elämäni pahimmat uutiset muistan sen kuinka minun oli käytävä kertomassa ihan jokaiselle työpaikallani mitä oli tapahtunut. En pysähtynyt vastaanottamaan palautetta, minun oli vaan pakko päästää tämä tieto ulos itsestäni. Tämä on ehkä edelleen tapani reagoida. Haluan purkautua jotta voin sitten käsitellä asiaa rauhassa kunhan olen päästänyt pahimmat höyryt pois.

positiivinen asenne 2

Positiivisuudesta tunnistan kuitenkin itseni. Olen välillä jopa ällöttävä siinä että yritän aina etsiä kaikesta myös niitä hyviä puolia. Mutta puolutukseni on se että voin toki masentaa itseni ja ympäristöni vellomalla siinä huonossa mielessä tai voin yrittää päästä eroon siitä negatiivisesta ja katsoa asiaa monelta kantilta. Harvoin näen vain yhden puolen asioista, olen nuoresta lähtien ollut sellainen että näen maailman harmaatkin sävyt, enkä pelkästään mustavalkoista joko-tai maailmaa.

Minä valitsen useimmiten sen että jos on huono päivä, tylsä sää tai muuten vaan potuttaa teen jotain josta saan hyvän mielen. Olen terapoinut itseäni lukemattomilla lenkeillä metsissä ja rannoilla. Luottopaikkani on kallioinen merimaisema jossa olen ottanut useimmat blogini kuvista. Koiran kanssa lenkkeillessä ja autoa ajaessa nautin hiljaisuudesta ja käyn sisäistä keskustelua itseni kanssa, eteenkin jos jokin asia painaa mieltäni. Kun töissä on erityisen huono päivä yritän olla mahdollisimman palvelualtis ja huomioida asiakkaani erityisen iloisesti, ja yleensä omakin mieli paranee päivän mittaan.

positiivinen asenne 1

Koska päätän heti pois pahimmat höyryt ja puran loput luontoon tai kiivaissa keskusteluissa omassa mielessäni minä toivun usein vastoinkäymisistä aika nopeasti. Harvoin jään märehtimään mennyttä. Yritän keskittyä siihen mihin voin vaikuttaa ja tehdä parhaani huonossakin tilanteessa. Aina tämä ei tietenkään onnistu, mutta tarpeeksi usein ja ehkä tämä on se joka ulospäin näyttäytyy positiivisuutena.

positiivinen asenne 3

25. April 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus

Viime viikolla kirjoitin painonpudotusprojektistani. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä asiat täysin eri tavalla kun ennen. Olen aina aikaisemmin epäonnistunut, joten nyt pitää muuttaa jotain jotta voin onnistua. Päätä ei kannata hakata seinään turhan monta kertaa..

osa2_3

Minulla on meneillään vaihe yksi, joka on liikunnan lisääminen. Tavoite oli että aloitan taas sairastelun jälkeen alkuvuonna aloittamani jokamaanantaisen aamu-uinnin. Onnistuin tavoitteessa ja kävin siis maanantaina aamulla, ennen työpäivää uimassa ja vesijuoksemassa. Sunnuntaina tein myös ensimmäisen kerran kotijumppasession joka on tavoitteena tehdä kolme kertaa viikossa.

Minä olen miettinyt viime päivinä hieman tarkemmin tavoitteitani ja ylipäänsä koko projektia. Tällä kertaa aion tehdä monta asiaa eri tavalla kun ennen. Ensinnäkin olen asettanut tavoitteeksi ihan muita asioita kun tietyn kilomäärän laiduttamisen. Tottakai haluan pudottaa painoa, mutta teen tämän nyt ensisijaisesti terveyden näkökulmasta ja myös helpottaakseni elämääni. Elämä lihavana on monella tavalla vaikeaa, rajoittavaa ja nöyryyttävää. Minä koen hankalana tällä hetkellä sen että olen niin kankea enkä voi liikkua samalla tavalla kun ennen. Vatsa on tiellä monessa asiassa. Joten ensimmäiset tavoitteet liittyvät nimenomaan liikkvuuteen ja joustavuuteen. Siksi lisään liikuntaa ensin ja liikunnan mukana myös venyttelyä. Haluan esimerkiksi leikata varpaankynteni ilman ähkymistä ja puhkumista.

Aion sallia itselleni kaiken. Mikään ei ole kiellettyä, mutta aion kyllä kyseenalaistaa monia mielihaluja. OIkeastaan tämä tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta. Olen jo pitkään pohtinut mitkä ruuat oikeasti maistuvat ja tuntuvat hyvältä ja mistä herkuista saan suurimman tyydytyksen. Ja yllättäen huomaan etten oikeastaan nauti niistä herkuista ja ruuista jotka lihottavat minut. Nautin oikeasti paljon enemmän niinä päivinä jolloin syön ja juon oikeen. Ja jolloin liikun tarpeeksi. Joten syyt siihen että ahmin herkkuja ja lihottavia ruokia ovat ihan muualla kun että oikeasti nauttisin niistä.

Kolmas asia jonka aion tehdä eri tavalla kun ennen on etten aio olla puntarin orja. En ole tehnyt alkupunnitusta enkä edes käyttänyt mittanauhaa. En tietenkään aio kieltää itseltäni vaalla käyntiä, mutta paino itsessään ei ole tässä se oleellinen, vaan se hyvä olo joka tulee kun voin liikkua ongelmitta tai pukeutua johonkin vaatteeseen johon en ole pitkään aikaan mahtunut. Kiloilla ei sinäänsä ole merkitystä ja kiloista tulee helposti orjuuttava tekijä joka jopa hidastaa painonpudotusta.

Tällä kertaa aion olla lempeä itseäni kohtaan. Aion sallia itselleni hyvän olon ja aion kehua itseäni jokaisesta onnistumisesta sen sijaan että vahtisin jokaista suupalaa. Ja koska aloitan liikunnalla sain tänään iloisena herkutella työkaverin vappubrunssille paistamilla tuoreilla munkeilla sen sijaan että olisin joutunut kuolaavana kieltäytymään harvinaisesta herkusta.

21. April 2017 · Comments Off · Categories: Pienet askeleet

Eräs pitkäaikaisimmista ystävistäni lähetti minulle tänään linkin jossa joku kertoi ajatuksiaan siitä miten löytää hyvinvointi ja ystäväni kysyi minulta oliko tämä sitä samaa mitä minä ajattelen. Ja kyllä oli, ystäväni tuntee minut välillä paremmin kun tunnen itse itseni.

Minulla on hukassa “se juttu”, se joka erottaa minut kaikista muista elämänmuutosta ja hyvinvointia kauppaavista valmentajista ja kouluttajista. Tunnen itseni jollain tavalla erilaiseksi kun nämä muut (sinäänsä loistavat ja asiantuntevat ammattilaiset), mutta en ole osanut sanoa mikä se jokin on jota en tunnu tavoittavan.

omw

 

Uskon että me hukumme siihen sekamelskaan joka on ympärillämme emmekä tavoita sitä mitä oikeasti etsimme. Tai oikeammin hukumme niihin kaikkiin tapoihin löytää se mitä etsimme. En tiedä osaanko nyt selittää tätä järkevästi, mutta yritän.

Saamme joka paikasta ehdotuksia siihen miten saavuttaa onnellinen elämä: syö sitä, syö tätä, kokeile tätä diettiä, jätä pois tämä, kokeile tätä liikuntamuota, ajattele positiivisesti, älä ole liian positiivinen, jne… Erilaisia keinoja löytää se ultimaattinen onni.

Minä uskon että käytät sitten mitä keinoa hyvänsä, keskity päämäärään. Toki matkanteko on se juttu eikä se määränpää, mutta jos kokeilet kaikkia houkutuksia matkan varrella niin loppujen lopuksi huomaat pyörineesi ympyrää etkä ole päässyt yhtään askelta eteenpäin.

omw3

Älä keksity niin paljon niihin matkanteon välineisiin, vaan pidä selkeänä se päämäärä. Voit toki kokeilla erilaisia välineitä matkallasi, mutta pidä päämäärä kirkkaana niin saavutat sen mitä haluat.

Näen niin paljon ihmisiä jotka ovat oman itsensä pahimpia vihollisia. He syyttävät millon mitäkin omasta pahasta olostaan, omista epäonnistumisistaan ja siitä että eivät tiedä loppujen lopuksi mitä haluavat. Haluaisin ravistella näitä ihmisiä ja sanoa että jätä pois tuo negatiivisuus, uskalla tutustua itseesi ja lähde liikkeelle vasta sitten. Aika usein olen itse yksi näistä ihmisistä.

omw2

Nyt uskon että olen päässyt yhden askeleen taas eteenpäin. Luulen että olen tavoittanut tänään jotain tärkeää. Minulla on tunne että kokoan palapeliä enkä ihan vielä hahmota täysin mitä olen tekemässä, mutta luulen, ei vaan tiedän, että tästä tulee jotain hyvää! En tiedä ymmärtääkö kukaan muu yhtään mitään siitä mitä yritän tässä viestiä, mutta toisaalta tämä kirjoitus on vain minua itseäni varten. Jaan sen nyt joka tapauksessa julkisesti sillä minusta tuntuu että minun pitää tehdä se. Taas yksi palanen palapelissä jota en oikeen ymmärrä..

%d bloggers like this: