Olen nyt ollut kaksi kuukautta töissä verkkoneuvojana. Pidän työstäni, pidän työkavereistani, pidän työmatkastani ja teen työtä jolla on merkitystä. Pääsen auttamaan ihmisiä työssäni. Ja minä voin jättää työt työpaikalle ja kotona voin keskittyä ihan muuhun. Minulla tämä merkitsee sitä että luovuuteni on puhjennut kukkaan. Huomaan että saan taas valtavasti hyviä ja vähemmän hyviä ideoita. Blogi on heränyt henkiin pitkän tauon jälkeen ja minulla on kaikenlaisia ajatuksia siitä miten voin omalta osaltani tehdä maailmasta vähän paremman.
Ei elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, eikä sen tarvitse olla, mutta minulla on nyt asiat jotakuinkin tasapainossa. Pieni osa minua sanoo etten saisi sanoa näin ääneen sillä tasapaino voi kadota, mutta en enää pelkää. Minulle voi tapahtua myös hyviä asioita ja voin myös olla onnellinen pelkäämättä seuraavaa katastrofia joka varmaan on jo nurkan takana odottamassa. Mitä jos nurkan takana onkin katastrofin sijaan jotain aivan ihanan uskomattoman hyvää? Mitä jos saankin vielä enemmän kun olen jo saanut?
Ajattelen aina olevani opitimisti, mutta oikeastaan olen pelokas pessimisti joka on oppinut kääntämään vaikeudet vahvuuksiksi. Mutta nyt aion olla jonkin aikaa myös optimisti ja uskoa että seuraavan kulman takana on jotain hyvää odottamassa. Ja teille hyvät lukijat on parin päivän päästä odottamassa jotain kivaa kun aivan uusi ja erilainen Babysteps joulukalenteri paljastaa ensimmäisen luukkunsa.
