>Mukana eläen…

>Viime päivät ovat tuntuneet kun tervassa soutaisi. Joka paikkaa särkee ja mistään ei tahdo tulla mitään. Mikä ihme minuun on nyt iskenyt..

Tuntuu kun asiat eivät etenisi ollenkaan, tai etenee liian hitaasti. Olen taas kärsimätön oma itseni. Olen siis kadottanut mottoni. Pitäisi muistaa ottaa vain pieniä askeleita. Mutta tuntuu että aina ei jaksaisi. Haluan kaiken heti nyt!!!

Yritän kovasti kääntää venettä ja saada takaisin positiivisen ja hyvän mielenlaadun. Tosin viime päivinä on kuulunut myös huonoja uutisia ja se panee miettimään elämää laajemmin. Eräs kaukainen tuttava kuoli pari päivää sitten aivan liian nuorena, tänään kuoli vanha sukulainen sairauden uuvuttamana. Ehkä vain on niin että välillä pitää pysähtyä vetämään henkeä ja miettimään. Sitten voi taas huomata että elämä koostuu pienistä iloista ja mennä positiivisella mielellä eteenpäin. Mielessäni kuitenkin nyt kuolleiden läheiset ja toivon että he jaksavat surunsa keskellä.

Ei tästäkään postauksesta tullut mitä piti (sitäpaitsi se muutti suuntaa kesken kaiken), mutta kirjoitan aina sitä mitä tulee mieleen…

Kategoriat Elämää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.