>Työni on täysin vienyt minun jaksamiseni viime aikoina. Rakastan sitä. Tuntuu että olen vihdoinkin löytänyt sen mitä haluan tehdä. Olo on kun sienellä joka imee itseensä tietoa. Vapaalla olen yrittänyt rentoutua. Vietää aikaa Eevin kanssa ja mielellään ulkoilla paljon.

Olen ilokseni huomannut että jaksamiseni on parantunut valtavasti. Nukun yöni hyvin enkä tarvitse juurikaan päikkäreitä. Luonnollisesti välilä tarvitsen sitten aikaa ihan vaan olla. Olenkin todella tarkkaan yrittänyt kuunnella sitä miten voin ja miten jaksan. Myös ihanat työkaverini ovat muistuttaneet minua siitä että en yritä kahmia itselleni liikaa tekemistä heti alkuun.

Nyt on neljä viikkoa takana uudessa työssä. Aika rientää aivan valtavan nopeasti ja kalenteri täyttyy. Välillä lämpimät kelit uskottelevat että kevät on jo täällä, vaikka todellisuudessa elämme vielä sydäntalvea. Kuitenkin kohta se on edessä. Ihana kevät! Odotan jo että pääsemme tekemään hieman uudistusta puutarhassamme. Tehtävälistalla on ainakin uuden aidan rakentaminen, jotta Eevi saisi suuremman alueen. Sitten haaveilemme J:n kanssa perunoiden istuttamisesta. Viime vuonnakin piti, mutta emme sitten saaneet sitä aikaiseksi. Viime vuonna aloitettu etupihan remontti pitää valmistella. Sitten loput teemme sen mukaan mitä jaksamme. Opettelen elämään sen mukaan mikä tuntuu hyvälle. Teen pakolliset, loput teen sen mukaan mitä jaksan. Muistutan itseäni että saan olla kiltti itselleni.

1 Comment

  1. >Ihanaa, kun olet niin reippaan ja positiivisen oloinen. Kunpa saisi saman imaistua minuun!

    Iloa ja aurinkoa vielä lisää arkeen!

%d bloggers like this: