Minä ensin

Joka vuosi se iskee yhtä varmasti kun kevätaurinko, nimittäin kevätväsymys. Samalla tavalla kun kevätaurinko paljastaa likaiset ikkunat ja katonrajassa piilevät hämähäkinseitit kevätväsymys iskee kyntensä mieleeni ja paljastaa kaiken joka on pielessä. Toisina vuosina kevätväsymys on ollut portti masennukseen ja minulla masennusjaksot ovat aina iskeneet keväällä. Onneksi yleensä kyseessä on ollut huomattavasti lievempi riesa, mutta riesa silti.

DSC_1981

Tänäkin vuonna se on iskenyt. Tämä tuntuu niin ristiriitaiselta. Olen odottanut aurinkoa, kevättä ja pidempiä päiviä jo monta kuukautta, mutta sitten kun päivät pitenee ja aurinko ilmestyy minä väsyn ja kyllästyn omaan itseeni ja elämääni. Syksyllä kun valo vähenee ja kaikkialla on pimeää joka imee itseensä vähäisenkin valon (eteenkin täällä maalla huomaan nämä muutokset todella selvästi) minä olen pirteä, virkeä ja intoa pursuava. Jaksan vaikka mitä ja tuntuu että minulla on supervoimat. Tämä tuntuu todella ristiriitaiselta, mutta näin se vaan on.

DSC_1978

Nyt olen siis kevätväsymyksen kourissa. Olen tänä vuonna päättänyt antautua sille. Nukun kun nukuttaa, annan masentavien ajatusten vyöryä päälleni ja ryven itsesäälissä. En kuitenkaan anna sille koko elämääni, vaan käyn lenkillä lempipaikoissani ja kuvaan kaunista luontoa, halailen koiraani, käyn maanantaiaamuisin uimassa, nauran niin paljon kun mahdollista ja ostan tulppaaneja piristämään kotiani. Yritän keskittyä omaan itseeni ja yritän oppia olemaan hieman enemmän itsekäs.

Paljastan tässä salaisuuden, minä olen todella huono sanomaan ei jos joku pyytää minulta jotain. Yleensä pidän siitä että saan auttaa ja autankin mielelläni, mutta silloin kun minulla on huono kausi, kevätväsymys, niin tunnen että tukehdun kaikkien apua pyytävien alle. Hukkaan itseni ja tuntuu siltä että pienikin pyyntö on mahdoton toteuttaa. Tässä onkin tämän tarinan opetus, jos en huolehdi itsestäni silloin kun minulla on rankkaa en jaksa auttaa ketään. Joten minun on nyt oikeasti opittava asettamaan itseni aina ensimmäiseksi!

DSC_1974

Tiedän että en ole yksin näiden pohdintojen kanssa. Tiedän myös että aivan liian monet meistä jatkavat jaksamista kunnes eivät enää jaksa. Olisiko meidän kaikkien nyt aika lopettaa terveydellämme ja hyvinvoinnilla leikkiminen ja asetettava itsemme aina ensimmäiseksi?