>Mietteitä maalta

>Muutto keskustan kerrostalosta omakotitaloon maalle on tuonut mukanaan paljon uutta. Se sinäänsä ei ollut mikään yllätys, on vaan ollut mielenkiintoista huomata mitä kaikkea on päässyt oppimaan lyhyessä ajassa.

– Meille tulee vesi omasta kaivosta, jos on pidempi sähkökatkos, vettäkään ei tule
– Jätevesi menee säiliöön, säiliön täyttyessä makuuhuoneessa oleva hälytin piippaa. Tyhjennys pitää itse tilata. Sitten Karlsson kurvaa traktorilla paikalle ja tyhjentää säilöin.
– Entisillä asukkailla oli 140 litran jäteastia joka tyhjennettiin kahden viikon välein. Jatkoimme samaa, sillä ei meillä ollut aavistustakaan kuinka suuri astia meillä tulee olla. Katsottuamme tarkemmin huomasimme että naapureilla on tuplakokoinen astia (jopa yksin asuvalla rouvalla). Meidän mini-astiamme oli siis aivan liian pieni, joten ei kun soitto roskiskuljetukseen ja suurempi säilö tilalle.
– Kerrostalossa asuessamme lehdet ja pahvit vietiin pihalla oleviin astioihin. Nyt ne viedään kolme kertaa viikossa auki olevalle sortti-asemalle yhdessä muun lajiteltavan kanssa. Tai onhan Inkoon keskustassa pienlajittelupiste. Mutta heti jos on jotain suurempaa lajiteltavaa on tarkkailtava päivää ja kellonaikaa..

Yllätys ei ollut että omakotitalossa on koko ajan jotain tekemistä. Yllätys on sen sijaan ollut huomata miten paljon nautin tästä kaikesta. Ja miten paljon osaankin. Luulin että en osaa mitään, mutta suureksi nautinnokseni olen huomannut että osaanpas! Onnistumisen tunteita tulee lähes joka kerta kun menee pihatöihin tai kun saakin selvitettyä jonkun ongelman joka aluksi tuntui mahdottomalta.

Suuri ero kaupungissa asumiseen on myös ollut se kuinka nautin kotitöistä. Haaveilen myöskin oppivani ompelemaan ja neulomaan. Tai siis osaanhan minä nyt jotain, mutta haluan olla hyvä siinä. Moneen vuoteen en ole saanut mitään valmista aikaiseksi, mutta nyt sormet syyhyävät päästä tekemään kaikenlaista. Minun työhuoneeni alkaakin olla valmis, joten kohta pääsen toteuttamaan itseäni toden teolla!