Matkalla jonnekin

Eräs pitkäaikaisimmista ystävistäni lähetti minulle tänään linkin jossa joku kertoi ajatuksiaan siitä miten löytää hyvinvointi ja ystäväni kysyi minulta oliko tämä sitä samaa mitä minä ajattelen. Ja kyllä oli, ystäväni tuntee minut välillä paremmin kun tunnen itse itseni.

Minulla on hukassa “se juttu”, se joka erottaa minut kaikista muista elämänmuutosta ja hyvinvointia kauppaavista valmentajista ja kouluttajista. Tunnen itseni jollain tavalla erilaiseksi kun nämä muut (sinäänsä loistavat ja asiantuntevat ammattilaiset), mutta en ole osanut sanoa mikä se jokin on jota en tunnu tavoittavan.

omw

 

Uskon että me hukumme siihen sekamelskaan joka on ympärillämme emmekä tavoita sitä mitä oikeasti etsimme. Tai oikeammin hukumme niihin kaikkiin tapoihin löytää se mitä etsimme. En tiedä osaanko nyt selittää tätä järkevästi, mutta yritän.

Saamme joka paikasta ehdotuksia siihen miten saavuttaa onnellinen elämä: syö sitä, syö tätä, kokeile tätä diettiä, jätä pois tämä, kokeile tätä liikuntamuota, ajattele positiivisesti, älä ole liian positiivinen, jne… Erilaisia keinoja löytää se ultimaattinen onni.

Minä uskon että käytät sitten mitä keinoa hyvänsä, keskity päämäärään. Toki matkanteko on se juttu eikä se määränpää, mutta jos kokeilet kaikkia houkutuksia matkan varrella niin loppujen lopuksi huomaat pyörineesi ympyrää etkä ole päässyt yhtään askelta eteenpäin.

omw3

Älä keksity niin paljon niihin matkanteon välineisiin, vaan pidä selkeänä se päämäärä. Voit toki kokeilla erilaisia välineitä matkallasi, mutta pidä päämäärä kirkkaana niin saavutat sen mitä haluat.

Näen niin paljon ihmisiä jotka ovat oman itsensä pahimpia vihollisia. He syyttävät millon mitäkin omasta pahasta olostaan, omista epäonnistumisistaan ja siitä että eivät tiedä loppujen lopuksi mitä haluavat. Haluaisin ravistella näitä ihmisiä ja sanoa että jätä pois tuo negatiivisuus, uskalla tutustua itseesi ja lähde liikkeelle vasta sitten. Aika usein olen itse yksi näistä ihmisistä.

omw2

Nyt uskon että olen päässyt yhden askeleen taas eteenpäin. Luulen että olen tavoittanut tänään jotain tärkeää. Minulla on tunne että kokoan palapeliä enkä ihan vielä hahmota täysin mitä olen tekemässä, mutta luulen, ei vaan tiedän, että tästä tulee jotain hyvää! En tiedä ymmärtääkö kukaan muu yhtään mitään siitä mitä yritän tässä viestiä, mutta toisaalta tämä kirjoitus on vain minua itseäni varten. Jaan sen nyt joka tapauksessa julkisesti sillä minusta tuntuu että minun pitää tehdä se. Taas yksi palanen palapelissä jota en oikeen ymmärrä..

Kategoriat Pienet askeleet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.