>Taas hujahti viikonloppu nopeasti.. Toisaalta siinä on se hyvä puoli että aika menee hurjan nopeasti. Enää 13 yötä niin saamme nöffi-tyttösen kotiin! En millään malttaisi odottaa.
Olipas taas viikonloppu. Perjantaina J:llä oli työpaikkansa pikkujoulut. Minun piti mennä Hämeenlinnaan vastaan isääni, jonka piti tulla tuomaan meille kirjoituspöytä ja muuta kamaa Pohjanmaalta. Hämeenlinnassa meidän piti hakea J:n perintökeinutuoli, joka ei mahtunut meidän autoon. Noh. Erinäisistä syistä isäni lähtö viivästyi, ja lopulta siirtyi lauantaille. Sinäänsä hyvä juttu sillä ajokeli ei ollut perjantaina mitenkään loistava.
Olin lupautunut hakemaan J:n Helsingistä yöllä (teimme yya-sopimuksen muuttaessamme maalle, jos toinen on viettämässä iltaa kaupungissa, toinen tulee hakemaan, pakko täältä on joskus päästä tuulettumaan, julkinen liikenne ei ole mitenkään loistava, eteenkään yöllä..). Keli oli jo hieman parantunut siihen mennessä, ja kaikki hyvin kunnes olimme n. 50 metrin päässä kotoa… Keskellä tietä oli iso kuusi! Joku (lumen paino tms) oli saanut suuren kuusen kaatumaan keskelle ajotietä. Kuusi ei hievahtanutkaan, joten ei auttanut muu kun hakea kirves ja saha. Pakko sanoa että oli aika absurdi olo kun keskellä yötä pilkottiin puuta pois tieltä jotta päästään kotiin autolla.
Lauantaina isäni pääsi matkaan ja haimme Hämeenlinnasta keinutuolin, pari pientä antiikkista pöytää ja vähän muuta tavaraa. Isäni kävi ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme ja oli aivan ihastunut. Vaikka hänkin oli kuullut paljon ja nähnyt kuvia, ei kuvat kuitenkaan kerro koko tarinaa. Meillä oli sitten mukava ilta yhdessä.
Tänään aamulla vietettiin isänpäivä-aamiainen. Sen jälkeen isäni lähti takaisin kotiinpäin ja me ollan J:n kanssa lähinnä rentouduttu. Päivään on tosin kuulunut hiirenloukkujen tyhjennystä käyttöullakolta (hyi, en yhtään pidä hiiristä) ja lyhyt pyrähdys Helsinkiin.
Laiskuuttani en jaksa nyt kaivaa esiin kameraa, mutta yritän piakkoin saada tänne hieman kuvia kodistamme.