Viime aikoina olen tuntenut että olen löytämässä tasapainon elämääni. Olen käynyt aikamoisen mankelin läpi viime vuosina ja vauhtia on riittänyt. Sairastuminen ja tyhjän päälle putoaminen aiheutti kammottavan pelon ja tarpeen saada asiat taas järjestykseen. Tuntuu että tartuin jokaiseen tilaisuuteen ja halusin niin kovasti kaikkea. Lopulta olin täyttänyt elämäni ja vauhti oli hurjaa. Viimeisen vuoden olen tehnyt paljon kaikkea ja välillä jopa saattanut itseni ihan äärirajoille.
Yllättävää ja iloista on ollut huomata että selvisin siitä. Selvisin talven matkusteluista ja siitä että asuin pitkiä aikoja viikot poissa kotoa. Selvisin myös (ainakin jotenkuten) monista toisistaa hyvin poikkeavista työtehtävistä. En silti ollut tyytyväinen. Koska jouduin repeämään niin moneen eri suuntaan ja vetämään itseni ihan äärirajoille en ollut mielestäni hyvä missään. Osittain tämä on tietty omaa itsekriittisyyttä, mutta tiedän että olisin voinut tehdä asioita paremmin. Asiat tuli tehtyvä, mutta ne olisi voinut tehdä paremmin.
Alkukesästä törmäsin sitten mielenkiintoiseen työpaikkailmoitukseen. Tehvätä oli kun minulle suunniteltu. Siinä haettiin juuri minun kokemuksia omaavaa henkilöä, minulla oli jotain annettavaa, olin kiinnotunut alasta ja työstä ja se oli osa-aikainen. Sain paikan ja nyt olen ollut kohta kaksi kuukautta uudessa työssäni Helsingin Klubitalolla.
Työ on ollut juuri sitä mitä toivoinkin. Viihdyn, koen että saan paneutua asioihin ja saan innostua. Työpäivät ovat täyteläisiä, mutta se sopii minulle. Nautin täysiä tästä työstä. Työn mukana olen kuitenkin saanut vielä jotain tärkeämpää. Olen saanut rutiinia elämääni. Rutiini tarkoittaa minulle että olen voinut jättää pois kaiken sälän joka vie energiaa. Tämän myötä olen taas löytänyt takaisin siihen oleelliseen. Minulla on kotityöpäiviä jolloin saan asioita tehtyä. En ole enää ihan kaiken kanssa viime tingassa vaan ehdin ja jaksan keskittyä. Elämäni on edelleen aika täyteläistä, mutta tärkeintä on että oma mieleni on nyt tasapainossa. Ensimmäistä kertaa vuosiin, tai jopa koskaan.
Koen nyt olevani sillä polulla missä haluankin. Keskityn taas oleelliseen. Ja mikä tuo oleellinen on? Haluan hyödyntää omaa kokemustani auttaakseni muita. Olen vihdoinkin löytänyt sen tavoitteen joka on ollut hukassa kaiken sälän alla! En voisi olla onnellisempi!
