LIHAVA

Tämä on teksti joka ei jätä minua rauhaan, joten aloitetaanpa uusi vuosi rohkeasti paljastamalla omia syvimpiä tunteitani..

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Olen aina yrittänyt laihduttaa enkä ole koskaan onnistunut siinä pysyvästi. Oivalsin jo aikaa sitten että syyt ylipainooni korvien välissä ja se mitä syön on vain oire tuosta pahoinvoinnista jota yritän turruttaa syömällä väärin. Olen nyt jo jonkin aikaa tehnyt työtä löytääkseni ne perimmäiset syyt.

2017-01-01 16.12.40

Niin kauan kun muistan olen pitänyt ylipainoa huonona asiana. Olin iso lapsi ja olen aina ymmärtänyt (tai luullut ymmärtäväni) että se on jotenkin huono asia. En oikeastaan tiedä mistä tämä tulee, olin paljon aikuisten kanssa tekemisissä ja ehkä olen kuullut asioita joita minun ei olisi pitänyt kuulla ja olen ehkä tulkinnut asioita väärin. Mutta pohjaoletus on aina ollut että ylipaino on jotain mitä pitää hävetä. Tämä tarkoittaa siis sitä että olen aina hävennyt itseäni. Olen aina pitänyt itseäni huonompana kun muut. Koska olen L-I-H-A-V-A!!!

DSC_0933

Kävin kouluni tuntien itseni aina vähän huonommaksi kun muut. MInulla on aina ollut ystäviä ja olen aina ollut mukana porukassa eikä minua ole kiustattu, mutta olen aina tuntenut iseni ulkopuoliseksi. Jossain vaiheessa ulkoistin itseni niin että olin kyllä mukana ja osallistuin elämään, mutta tunsin olevani enemmän sivustakatsoja kun oikeasti mukana. Tätä jatkui aikuisuuteen asti ja häpesin itseäni aina vaan.

Sitten jossain vaiheessa aloin enemmän ja enemmän oivaltaa että jos jatkan samalla tavalla niin huomaan istuvani jossain vanhainkodissa ihmettelemässä että mihin elämäni katosi. Päätin etten halua haaskata tätä yhtä ja ainutta elämää ja päätin alkaa elää ihan oikeasti. Päätin että uskallan ja päätin siirtää häpeän syrjään ja antaa mennä.

Olen elänyt ja olen osallistunut. Olen kokenut hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä, mutta olen ollut oikeasti ja aidosti mukana. Silti olen vielä syvällä sisimmässäni sitä mieltä että minä en kelpaa ja että se että olen LIHAVA tekee minusta huonomman kun muut.

2017-01-01 15.31.52

En kirjoita tätä siksi että tunnen jotain erityistä tarvetta tuoda julki näitä asioita, vaan siksi että uskon että kertomalla ja tuomalla pahimman pelkoni päivänvaloon se katoaa pikkuhiljaa. Ehkä opin ymmärtämään myös syvällä sisimmässäni että minä kelpaan juuri tällaisena kun olen. Ja toisaalta minulle on viime vuosina kehittynyt niin kova tarve auttaa muita omien kokemusteni kautta ja uskonkin että kertomalla omia asioitani voin auttaa myös monia muita.

2017-01-01 15.18.51

En halua syyllistää ketään tällä kirjoituksella (huomaa tämä äiti) vaan haluan tuoda esiin omat tunteeni ja pelkoni. Tänä vuonna lupaan itselleni että uskallan entistä enemmän elää ja tehdä asioita itseäni varten. Lupaan että kaivan ne syvimmät pelkoni esiin ja tarkastelen niitä kriitiisesti. Ovatko ne aiheellisia ja hyödyllisiä vai ovatko ne turhia ja kahlitsevia.

Tämän tekstin kuvien julkaiseminen vaatii myös rohkeutta ihan yhtä lailla kun teksti itsessään. Minä olen minä, ja minä kelpaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siksi tämä teksti ja nämä kuvat. Rohkeaa vuotta 2017 sinulle ja minulle!

DSC_0994