Lannistuminen

Palasin maanantaina töihin intoa puhkuen. Minulla oli takana ihana kesäloma. Moni asia on edennyt ja työasiat jäi ennen lomaa hyvälle mallille. Pitkästä aikaa oli olo että minä voin hyvin!

Panda

Nyt on perjantai ja kaikki on periaatteessa ihan hyvin, moni asia on edennyt ja moni asia menee hyvin ja töissä viihdyn jne, mutta jotenkin olo on kun olisin ilmapallo ilman sitä ilmaa. Yritän muistuttaa itseäni että moni asia etenee, että minulla ei ole mitään kiirettä minnekään ja että tässä ja nyt kaikki on hyvin, mutta silti en oikein jaksa.

Siitä on nyt kymmenen vuotta kun irtisanoin itseni työpaikasta jossa ehdin olla töissä sen kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta sitten olin pahasti työuupunut, masentunut, ahdistunut, vastarakastunut, juuri aloittamassa uuden elämän maalla ja valmiina aloittamaan alusta.

Kymmenessä vuodessa olen ehtinyt vaikka mitä. Minulla on ollut erittäin mielenkiintoinen polku jota olen kävellyt, juossut, kompuroinut, kontannut ja välillä kironnut sitä etten vaan jäänyt paikalleni joskus kauan sitten. Olin onnellinen kymmenen vuotta sitten, mutta olen onnellinen myös tänään. Olen kehittynyt ihmisenä aivan valtavasti ja olen kiitollinen jokaisesta askeleesta jonka olen ottanut vaikka ne ovat välillä olleet tuskallisen hitaita ja raastavan raskaita.

Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista pointtia, halusin vaan purkaa tämän lannistuneen ja jotenkin paikallaan seisovan tunteen johonkin muuhun kun itseeni. Ehkä tämä on se tyyni ennen myrskyä. Tosin aavistelen että tämä myrsky tulee olemaan kaunis, voimaannuttava ja energinen. Tämä myrsky tuo mukanaan jotain ennenäkemätöntä.

Kirjoittaminen auttoi ja jään innolla odottamaan myrskyä!

Tämän tekstin kuvaksi valikoitui yhden unelman täyttymys. Se kun näin ilmielävän pandan. Olin tuossa hetkessä täydellisen onnellinen!