Eilinen (sunnuntainen) vierailumme Hämeenlinnaan sujui hyyvin. Lähtö tosin myöhästyi ja sen myötä kotiin tulo. Joten eilen en jaksanut kirjoittaa yhtään mitään.
Tänään on riittänyt kiireitä. Olimme mm. katsomassa potentiaalista rivitaloa. Saas nyt nähdä mihin päädymme..
Sain jossain vaiheessa valtavan aha-elämyksen.. Kantakaupunkilaisesta tulee toivottavasti hyvinkin pian lähiöläinen. Ajatus on sekä kiehtova että pelottava. Plussat toki voittavat miinukset, emmehän muuten olisi muuttamassa, mutta ajatus että en asukaan ‘kaiken keskellä’ on yhtäkkiä pelottava.
Realistisesti en kovinkaan usein enää hyödynnä lähiympäristön mahdollisuuksia, ainakaan siinä määrin että en voisi kokea vastaavaa jossain muualla. Myös Stockmannin pohjoispuolella taitaa löytyä kahviloita, ravintoloita ja jopa kivoja picnicpaikkoja..
Silti monen vuoden ytimessä asumisen jälkeen paluu lähiöön on outo ajatus. Tai sitten se menee niin että en edes ‘huomaa’ asiaa. Joka tapauksessa asuntojen metsästys on rankkaa puuhaa, joten nukkumatti kutsuu.
Tällä kertaa kamera ei päässyt ulkoilemaan Hämeenlinnassa, joten kuva viimekertaiselta visiitiltä. Tosin linna taitaa olla edelleen ihan saman näköinen, tällä kertaa vaan en nähnyt sitä lähietäisyydeltä.