>Tänään oli merkittävä päivä. Sisäistin oikeastaan vasta tänään kunnolla positiivisen vahvistuksen merkityksen. Aamu alkoi vähäemmän iloisesti ensin ikävällä puhelinsoitolla ja sitten hammaslääkärikäynnillä.

Meillä on automurheita, maalla auto on todella tärkeä sillä ilman sitä ollaan aika jumissa. Minun työni luonteen takia auto on entistä tärkeämpi. Viime viikkoina molemmat automme ovat temppuilleet. Tänä aamuna heräsin puhelinsoittoon jossa kerrottiin että “minun” autoni on 3 viikkoa pois käytöstä koska siihen pitää tilata joku puuttuva osa jota ilman se ei lähte käyntiin. Kolme viikkoa on aika pitkä aika…

Toivottuani edes hieman näistä uutisista olikin aika mennä hammaslääkärille. Minulla on muutaman vuoden takaisen onnettomuuden jäljiltä murtunut ja juurihoidettu etuhammas sekä paha hammaslääkäripelko. Nyt on ilmennyt että tuo juurihoito onkin epäonnistunut ja se joudutaan uusimaan. Ei siinä mitään, mutta tuo alkuperäinen täyteaine istui kun liimattu ja vasta tänään, kolmannella käynnillä, se saatiin irtoamaan. Jokainen voi mielessään kuvitella miten hauskoja kokemuksia nuo käynnitä ovat olleet pelosta jäykälle potilaalle.

Olen viime viikkoina ollut enemmän alakuloinen kun pitkiin aikoihin. Olen sortunut itsesääliin ja märehtinyt murheissani. Tänään oivalsin että minähän olen murhemagneetti. Vedän puoleeni ikäviä asioita tuolla märehtimisellä ja alakulolla. Kaiken tämän olen tiennyt, mutta sisäistin sen merkityksen oikeasti vasta tänään.

Muutos minussa on ollut valtava. Nyt puhkun tarmoa ja toimeliaisuutta. Outo alakulo ja vetelyys ovat poistuneet ja suunnittelen sen sijaan miten voin muuttaa asioita parempaan. Olen ottanut ensimmäisen askeleen parempaan ja nyt jatkan tätä polkua. Tein itselleni muistilistan tavotteista jotka aion saavuttaa lähitulevaisuudessa. Lista on tärkeä muistutus suunnasta johon olen menossa ja aion katsoa sitä useita kertoja päivässä jotta en eksy polulta!

1 Comment

  1. >Ihailtavaa oivaltamista. Kunpa täälläkin aina onnistuisi moinen.

%d bloggers like this: