Koti on aina ollut minulle tärkeä. Olen halunnut että kotini on myös viihtyisä ja että minulla (ja muilla) on hyvä olla kotonani. Viime vuosina olen kuitenkin laiminlyönyt kodin viihtyvyyttä enkä ole kiinittänyt huomiota sen suuremmin siihen miltä siellä näyttää. Välillä kotimme on ollut kaaoksen vallassa ja joskus olen hävennyt suuresti kun joku on vahingossa nähnyt sen kaaoksen. Kun sairastin niin päätin keskittä energiani ja vähäiset voimavarani oman voinnin ylläpitämiseen, enkä niinkään kodin siisteyden ja viihtvyyden ylläpitämiseen. (Totuuden nimissä olen jollain tavoin yrittänyt pitää kodin jos nyt ei siistinä, niin ainakin kohtuullisessa kunnossa, joten ei tämä ehkä ole sen kummempi sikolätti ollut kun keskivertokoti, mutta minulle tämä on ollut iso asia ja iso askel. Ja onhan miehenikin osallistunut kotitöihin, enkä tietenkään itse ole ollut vastuussa kodin siisteydestä.)
Viime aikoina olen suureksi ilokseni alkanut taas kiinnittää huomiota myös viihtyvyyteen ja siihen miltä täällä näyttää. Tämä kaikki kiteytyy mattoon. Ostin ison, ihanan, petroolinsinisen maton ja rakastuin siihen täysin. Läheiset nauroivat kun kerroin kuinka työpäivän aikana ikävöin tuota mattoa ja olen iloisena tepastellut paljain varpain matolla nauttien sen pehmeydestä. Minulle tuo matto merkitsi paljon enemmän kun pelkkä mattoa. Tuntui että olen löytänyt kauan piilossa olleen osan itseäni.
Vaikka tämä on oikeastaan aika vähäpätöinen asia, niin uskon silti että kodin siisteyden ja viihtyvyyden merkitys on suuri monelle muullekin kun pelkästään minulle. Minä olen joka tapauksessa iloinen siitä että olen taas niin hyvässä kunnossa että jaksan ja viitsin kiinnittää huomiota sisustamiseen ja muuhun ihanaan hömppään. Tätä kirjoitan tunnelmallisessa kynttilän valossa, takkatulen loimussa, tuhiseva koira varpaitani lämmittämässä. Ja oikeastaan tässä ja nyt on todella hyvä olla!
