Iltasanomien päätoimittaja kirjoittaa kiitollisuudesta ja siitä kuinka unohdamme olla kiitollisia elämämme itsestäänselvyyksistä. Minuun tämä kirjoitus kolahti sillä kiitollisuus “itsestäänselvyyksistä” on kuulunut elämäni peruspilareihin jo pitkään. Muistutan itseäni elämäni hyvistä asioista joka päivä. Muistan olla kiitollinen perheestäni, kodistani, siitä että saan nukkua lämpimässä sängyssä jne. Muistutan itseäni myös päivittäisistä kiitollisuuden aiheista.
Uskon että tämä päivittäinen kiitollisuus on ehkä jopa tärkein syy siihen että koen olevani todella onnellinen ja etuoikeutettu. Vaikka välillä on hieman matalapainetta ja huonoja päiviä, olen enimmäkseen positiivinen, onnellinen ja kiitollinen. En pidä asioita, kuten vaikkapa ikkunastani näkemääni rauhoittavaa ja kaunista maalaismaisemaa, itsestäänselvyytenä. Yritän huomata arjessa ne pienet ja usein huomaamatta jäävät pienet asiat jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.
Kiitollisuutta on helppo harjoittaa. MInä pohdin nukkumaan mennessäni päivän aikana kohtaamiani helmihetkiä ja elämäni tärkeimpiä peruspilareita. Ja tunnen olevani kovin kiitollinen niistä kaikista!
