Tänään minulla oli vapaapäivä arkityöstä, mutta vapaa en ole ollut. Aamun avaus palaverissa Tammisaaressa. Sieltä Inkooseen hakemaan kyytläistä. Inkoosta matka jatkui mielenterveysmessuille tuttuja tapaamaan, messuihin tutustumaan ja Työelämä ja osallisuus -seminaariin, jossa pidin lyhyen kommenttipuheenvuoron Ratko-mallista. Tapasin paljon tuttuja ja seminaarissa opin uutta.
Tunnetilat tänään ovat vaihdelleet, mutta päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Olen kovin kiitollinen siitä että sairastuin monta vuotta sitten ja siitä elämästä, jonka olen rakentanut itselleni sen jälkeen. Olen kiitollinen kaikista niistä kokemuksista, jotka olen saanut työkalupakkiini ja niistä kohtaamisista, joista olen oppinut kovin paljon. Ilman näitä elämäni olisi huomattavasti tyhjempää ja tylsempää.
Minä sain sairastumisen myötä tarkoituksen elämälleni. Minua ajaa eteenpäin voimakas halu tehdä maailmasta jollain tavalla parempi paikka. Yritän tehdä sitä työssäni, kokemusasiantuntijana ja ihmisenä. Toivon että kohtaan ihmisiä, joiden elämään jätän positiivisen jäljen, jotta he voivat vuorostaan tehdä samoin muille. Aina välillä tunnen että onnistun siinä ja tänään oli yksi niistä päivistä. Kiitollisena siitä lähden kohti huomisen seikkailuja.
Kuvituskuvana viime päivien teeman mukainen omakuva. Tässä väsynyt, mutta kiitollinen kokemusasiantuntija lepää takkatulen äärellä.
