>Katumusta ja saamattomutta

>Olen asettanut itselleni netti-aikarajan. Siis kiellon viettää niin paljon aikaa netissä. Olisi vaikka mitä muuta tekemistä, mutta… Löysin pari päivää sitten En vaan OSAA! -blogin ja olen ihan koukussa. Luen siis vanhoja ‘tekstejä’ ja onnekseni niitä on vielä paljon jäljellä!! Tosin tämä syö aikaa siltä mitä pitäisi oikeasti tehdä.

Haluaisin osata ilmaista itseäni piirtämällä tai maalaamalla. Rakastan värien kanssa sotkemista (siis ilmaisu minun maalaamistaidoistani) ja sainkin muutama vuosi sitten maalaustelineen lahjaksi. Taiteellinen lahjakkuuteni on todellakin rajallinen, joten viime aikoina teline on lähinnä pölyttynyt kaapissa. Ehkä olisi aika tuoda se esiin, ihan vaan omaksi iloksi. Kunhan ensin saisin riistettyä itseni pois täältä netin maailmasta.

Oikeastaan minun pitäisi olla tällä hetkellä Spring Awakening musikaalin ennakkonäytöksessä Helsingin Kaupunginteatterissa, mutta en ole. Joku ihme väsymys (enemmän kun tavallisesti siis) on vallannut minut ja en kertakaikkiaan jaksanut mennä vaikka kaduin sitä jo kun päätin olla menemättä. Tulen aivan varmasti katumaan sitä ja paljon, mutta tehty mikä tehty. Nyt on jo liian myöhäistä. Tilaisuus alkoi jo kolme tuntia sitten..

Olikohan tällä kirjoituksella joku ponttikin? Ehkä se että ei saisi antaa laiskuuden ja väsymyksen määrätä mitä tekee…

Kategoriat Elämää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • Sara on >Katumusta ja saamattomutta>Yes, sinulla on vielä maalausteline jäljellä! Pelkäsin jo että se olisi kadonnut muutossa...Eli rohkeasti otat sen esille ja rupeat kokeilemaan värejä, ensin esim ihan käsillä. You will enjoy it!!!!