Harmaan jälkeen…

Eilisen harmauden jälkeen tänään on satanut lunta ja maailma on edelleen melko väritön, mutta ilma on jo paljon kirkkaampi ja toivo auringosta pilkottaa jo. Maailmaa voi myös kirkastaa lisäämällä siihen väriä.

DSC_1684

Hyvin nukuttu yö ja levollinen, rauhallinen aamu tuo minun maailmaani toivoa väristä. Arvostan harmaita päiviä, kirkkaita päiviä, aurinkoisia päiviä ja myös pimeitä päiviä. Ainainen aurinko kyllästyttää ja vaihtelut tuovat tunteen että olemme elossa.

Minä olen oppinut vuosien kuntoutumisen myötä katsomaan elämää mielummin positiivisellä asenteella kun kurjuuden kautta. Uskon että kyseessä on minun oma valinta. Minunkin elämässä on paljon asioita joita voisin murehtia ja voisin keskittää energiani siihen mikä on huonosti. Mutta minä valitsen mielummin sen että katson maailmaa positiivisten lasien kautta ja yritän löytää ne valopilkut myös harmaissa hetkissä. Tiedostan silti että näitä harmaita ja mustiakin päivä tarvitaan sillä välillä on terveellistä käydä siellä pimeällä puolella. Tärkeää on kuiteknin että emme jää vellomaan sinne.

Tuntuu että monet haluavat nähdä vaan sen ikävän ja jäävät kiinni sinne. Tiedän ettei ole helppoa nähdä niitä valonpilkahduksia kun tuntuu että musta möykky imee itseensä kaiken valon. Olen itse kokenut nuo mustat kolot ja olen ollut täysin eksyksissä. Mutta vuosien varrella olen oppinut että niistäkin on mahdollista päästä eroon ja on mahdollista löytää tiensä kohti valoisampia päiviä. Kyseessä on valinta ja matka johon kuuluu monta (välillä tuskallisen monta) pientä askelta. Minä valitsen valon ja nautin matkan varrella myös niistä harmaista päivistä, kuten eilen.