En minä ole vaarallinen

Tänään järkytyin syvästi. Minut oli kutsuttu kokemusasiantuntijana Mielenterveysbarometrin julkaisemistilaisuuteen. Olin saanut barometrin tulokset etukäteen, mutta niitä selaillessani en huomannut järkytykseni syytä. Huomasin sen itse asiassa siellä barometrin julkistamisessa, mutta en siinä ehtinyt pohtia asiaa twitterpäivitystä kummemmin. Myöhemmin tuo asia alkoi enemmän ja enemmän painaa mieltä.

pic33 pic34

Minä olen mielenterveyskuntoutuja. Hyvin moni kaverini ja tuttuni on mielenterveyskuntoutuja. Lähes viidesosa pelkää meitä eikä halua meitä naapurikseen.

Mietitään vielä hetken.. Lähes joka viides pelkää minua ja minunlaisia ihmisiä. Lähes joka viides ei haluaisi minua naapurikseen. Mikä minut erottaa kenestä tahansa muusta? Miksi minä olen niin pelottava?

Kyllähän minä tiedän etten minä ole pelottava. Ja tiedän ettei tuossa tarkoiteta minua ja “minun kaltaisia” mielenterveyskuntoutujia. Mutta kun kaverieni ja tuttujeni joukossa löytyy myös niitä jolla on pelottavamman kuuloiset diagnoosit. Esimerkiksi skitsofrenia.. Sehän on ainakin pelottavaa? Eikö? No ei, me olemme ihmisiä kuten kaikki muutkin.

Olisiko aika miettiä mitä mielenterveys tarkoittaa? Eikö ole niin että me kaikki voimme välillä vähän huonommin ja mitä jos silloin sattuu ja tapahtuu aika paljon kaikkea. Ja mitä jos sitten sairastuu? Jos vaikka masentuu tai sairastuu skitsofreniaan tai uupuu? Onko se loppujen lopuksi oikeasti pelottavaa?

Toki vaarallisia mielenterveyskuntoutujia on. Mutta he ovat pieni vähemmistö. Ihan kaikissa ihmisryhmissä on pieni vähemmistö joka on vaarallinen, käyttäytyy oudosti, on väkivaltainen juopuessaan tai kannattaa väärää lätkäjoukkuetta. Ei kaikkia kuitenkaan kannata sen perusteella leimata.

Minä en ole vaarallinen, tai en ainakaan sen vaarallisempi kun muut. Naapurini varmasti enimmäkseen kokevat että olen naapurina ihan ok. Tai ainakaan en ole sen kummallisempi kun kukaan muu. Mutta minä olen mielenterveyskuntoutuja ja lähes joka viides pelkää minua…

#jesuismielenterveyskuntoutuja