Elossa!!!

Kävin lähellä kuolemaa…

sairaala

Perjantaina menin aamulla normaalisti töihin. Perjantai-iltana makasin sairaalassa valvontaosastolla ihmettelemässä miten tässä kävi näin. Kävin päivällä työterveydessä varmistamassa että outo oire ei ollut perinnöllisen sairauden aiheuttama, lääkäri lähetti sairaalaan, sairaalassa ilmeni että juuri siitä oli kyse ja pahimmasta mahdollisesta variaatiosta. Onneksi näin kävi, sillä olin kolme yötä sairaalassa, sain lääkityksen ja nyt toivun kotona. Mutta olen elossa!!

sairaala1

Kaikki meni niin nopeasti. Viime viikolla aloitin uuden, osa-aikaisen työn (kerron siitä lisää myöhemmin), olin innostunut ja täynnä vauhtia ja yhtäkkiä vauhti pysähtyi. Minä olin elämäni ensimmäistä kertaa sairaalassa potilaana. Olen huono pyytämään apua ja pyysin anteeksi sairaanhoitajilta kun vaivasin heitä mielestäni jonkun todella vähäpätöisen asian vuoksi. Sairaanhoitajat tostelivat että heidän kuuluu auttaa minua näiden asioiden kanssa ja että se on heidän työtään. Tuntui niin epätodelliselta sillä tunsin itseni terveeksi. Ja siitä huolimatta minut kuljetettiin vessaan pyörätuolissa.

sairaala3

Kun pääsin kotiin sairaalasta tunsin pelkkää onnea. Kotona odotti maailman iloisin koira ja oma sänky. Tunsin olevani kiitollinen siitä että en palanut tyhjään kotiin kuten huonetoverini joka kotiutettiin samana päivänä kun minut. Tunsin olevani kiitollinen siitä että minulla on koti johon palata. Tunsin olevani kiitollinen siitä että minulla on ihmisiä ympärilläni jotka välittävät ja auttavat. Olen kiitollinen myös siitä että sairastan jotain joka voidaan hoitaa lääkkeillä ja siitä että asun maassa jossa minulla oli mahdollisuus saada loistavaa hoitoa ja jossa minulla on varaa ostaa tarvitsemiani lääkkeitä.

sairaala4

Olen eilen ja tänään istunut auringossa pohtimassa elämääni. Olen kyseenalaistanut elänkö niinkuin haluan ja onko suunta johon tähtään oikea. Tällä hetkellä tuntuu että on. Koen että minulla on ympärilläni suuri piiri tärkeitä ja rakkaita ihmisiä joille minä olen tärkeä. Koen että asun paikassa jossa viihdyn ja jossa pääsen rentoutumaan. Koen että teen työtä jolla on merkitystä ja joka antaa minulle paljon. Koen että minulla on tavoitteita jotka ovat realistisia.

sairaala5

Ei kaikki ole täydellistä, eikä pidäkään olla. Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä ja on paljon sellaista jota minun tulee muuttaa. Mutta kun pohdin elämääni olen kuitenkin ennen kaikkea kiitollinen ja toiveikas. Uskon että tulevaisudessa on paljon hyvää ja päätän keskittää energiani rakentaakseni niitä hyviä asioita ja siten saan voimia selviytyäkseni niistä karikkoisista hetkistä. Onnellisena siitä että olen elossa jatkan elämääni kiitollisena, toiveikkaana ja uteliaana. Kun on paljon pahaa, saa myös paljon hyvää!

sairaala6