Päätin jonkin aikaa sitten että tästä eteenpäin minä uskallan. Uskallan sanoa mielipiteeni, uskallan olla näkyvä, uskallan tuoda itseni esille. Olen toteuttanut tätä päätöstä mielestäni hyvin. Koen että olen aidommin oma itseni ja olen tyytyväinen siitä että uskallan enemmän.

23_3_3

Tämä ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Joka kerta kun laitan itsestäni kuvan johonkin esille osa minussa haluaa jättää kuvan julkaisematta. Muutama päivä sitten julkaisin tekstin blogissani jonka otsikkoon kirjoitin “olen kaunis”. Et arvaa kuinka vaikeaa oli julkaista tuo otsikko. Tein sen silti. Uskallan sanoa kun minua kohdellaan epäasiallisesti ja uskallan tehdä valituksen. Uskallan nähdä oman osuuteni ja uskallan pitää puoleni. Uskallan puolustaa ystävää kun häntä sorretaan. Mikään näistä ei ole helppoa, ja monesti olisi helpompaa vaan antaa olla, mutta en enää halua, haluan uskaltaa ja haluan asettaa itseni likoon.

Minulla on meneillään suuri sisäinen muutos. Minulla on vaihe kun teen aktiivisesti työtä oman itseni kehittämiseksi ja yhtenä tavoitteena on hyväksyä itseni sellaisena kun olen jotta voin muuttua. Näkyvin ja surin muutos mihin tähtään on painon pudotus. Vaikka painonpudotus on suuri ulkoinen muutos, haluan pudottaa painoa ensisijaisesti terveydellisistä syistä. Uskon että pysyvä muutos vaatii ennen kaikkea sitä että muutan omaa käsitystä itsestäni. Tätä olen nyt aktiivisesti toteuttamassa.

23_3_4

Kirjoitan omista kokemuksistani osittain oman itseni takaia, mutta minulla on myös toinen syy. Tiedän että monet lukevat tekstejäni ja saa niistä ajatuksia oman elämänsä suhteen. Toivon että voin olla esimerkkinä ihmiselle joka miettii suurta muutosta tai pohtii omaa kuvaansa ja tuntee samankaltaisia tunteita kun minä. Ei oikeen uskalla hyväksyä itseään sellaisena kun on. Mutta haluaa uskaltaa enemmän. Kun meitä on monta, saamme apua toisiltamme.

23_3_5

Toiset päivät ovat helpompia kun toiset, mutta askel askeleelta huomaan että mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. En odota että minussa tapahtuva muutos olisi nopeaa enkä usko että painoni lähtee rajuun laskuun, mutta uskon että mitä enemmän hyväksyn itseni sellaisena kun olen sitä enemmän nautin matkasta. Ja matkahan jatkuu loppuelämäni. Toivottavasti kuitenkin pikkuhiljaa huomattavasti kevyempänä. :)

Flunssa veti astmani epätasapainoon ja joudun nyt muutaman päivän pakkolepoon. Mutta sehän ei tarkoita etteikö voisi olla myös hauskaa. :)

jumppa0

 

Päikkäreiden ja lääkkeiden piristämänä päätin tutustua vähän kevyesti uuteen kaveriini jumppapalloon. Kävin fysioterapeutulla saamassa ohjeita oikuttelevan selän kuntouttamiseen ja sen seurauksena otin käyttöön jumppapallon.

jumppa

Testasin vähän saamiani treeniohjeita ja Eevi innostui “auttamaan”. Koska kännykkä oli vieressä treeniohjeita varten niin tässä vähän kuvasaastetta treeneisessiostamme. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, meillä oli hauskaa vaikka kuvat ovatkin vähän vinksahtaneet. :D

jumppa2 jumppa3 jumppa4 jumppa6 jumppa7

Minä keskityn parantelemaan astmaa ja flunssaa ja palaan asiaan kun on taas jotain sanottavaa.

18. February 2017 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Joka vuosi se iskee yhtä varmasti kun kevätaurinko, nimittäin kevätväsymys. Samalla tavalla kun kevätaurinko paljastaa likaiset ikkunat ja katonrajassa piilevät hämähäkinseitit kevätväsymys iskee kyntensä mieleeni ja paljastaa kaiken joka on pielessä. Toisina vuosina kevätväsymys on ollut portti masennukseen ja minulla masennusjaksot ovat aina iskeneet keväällä. Onneksi yleensä kyseessä on ollut huomattavasti lievempi riesa, mutta riesa silti.

DSC_1981

Tänäkin vuonna se on iskenyt. Tämä tuntuu niin ristiriitaiselta. Olen odottanut aurinkoa, kevättä ja pidempiä päiviä jo monta kuukautta, mutta sitten kun päivät pitenee ja aurinko ilmestyy minä väsyn ja kyllästyn omaan itseeni ja elämääni. Syksyllä kun valo vähenee ja kaikkialla on pimeää joka imee itseensä vähäisenkin valon (eteenkin täällä maalla huomaan nämä muutokset todella selvästi) minä olen pirteä, virkeä ja intoa pursuava. Jaksan vaikka mitä ja tuntuu että minulla on supervoimat. Tämä tuntuu todella ristiriitaiselta, mutta näin se vaan on.

DSC_1978

Nyt olen siis kevätväsymyksen kourissa. Olen tänä vuonna päättänyt antautua sille. Nukun kun nukuttaa, annan masentavien ajatusten vyöryä päälleni ja ryven itsesäälissä. En kuitenkaan anna sille koko elämääni, vaan käyn lenkillä lempipaikoissani ja kuvaan kaunista luontoa, halailen koiraani, käyn maanantaiaamuisin uimassa, nauran niin paljon kun mahdollista ja ostan tulppaaneja piristämään kotiani. Yritän keskittyä omaan itseeni ja yritän oppia olemaan hieman enemmän itsekäs.

Paljastan tässä salaisuuden, minä olen todella huono sanomaan ei jos joku pyytää minulta jotain. Yleensä pidän siitä että saan auttaa ja autankin mielelläni, mutta silloin kun minulla on huono kausi, kevätväsymys, niin tunnen että tukehdun kaikkien apua pyytävien alle. Hukkaan itseni ja tuntuu siltä että pienikin pyyntö on mahdoton toteuttaa. Tässä onkin tämän tarinan opetus, jos en huolehdi itsestäni silloin kun minulla on rankkaa en jaksa auttaa ketään. Joten minun on nyt oikeasti opittava asettamaan itseni aina ensimmäiseksi!

DSC_1974

Tiedän että en ole yksin näiden pohdintojen kanssa. Tiedän myös että aivan liian monet meistä jatkavat jaksamista kunnes eivät enää jaksa. Olisiko meidän kaikkien nyt aika lopettaa terveydellämme ja hyvinvoinnilla leikkiminen ja asetettava itsemme aina ensimmäiseksi?

Tapasin tänään sattumalta harrastuskaverin, jota en ole vähään aikaan nähnyt. Keskustelumme lomassa puhuimme mm. jaksamisesta. Tämä sai minut miettimään stressinhallintaa ja omaa kokemustani siitä. Minä olen työkseni puhunut stressinhallinnasta ja siitä miten voimme löytää hyvin arjen tasapainon. Stressinhallinnassa koen olevani aikamoinen kokemusasiantuntija viime vuosien ansiosta ja seuraan koko ajan valppaana paitsi ammattilaisten pohdintoja aiheesta myös omia kokemuksiani.

eri6

Olen aina vaan yhä vakuutuneempi siitä miten tärkeää on tuntea itsensä. On tärkeä tunnistaa kun stressi on ylittämässä hyvän tason ja on myös tärkeä tietää mikä itsellä auttaa hallitsemaan stressiä. Asiahan on niin että tarvitsemme tietyn määrän stressiä suoriutuaksemme arjesta. Tuo stressi ei saa olla liian korkea, mutta ei myöskään liian alhainen. Kun hyvä stressitaso on joko ylittymässä tai alittumassa olisi hyvä tunnistaa tilanne jotta voi tehdä jotain asialle. Toinen tärkeä itsetutkiskelun paikka on tunnistaa mikä auttaa kun stressi ei ole tasapainossa.

Yksi tärkeä huomio, jonka tärkeys kasvaa koko ajan, on että eri tilanteissa tarvitsemme erilaisia stressinhallintakeinoja. Aikaisemmassa elämäntilanteessa minulle tärkeitä keinoja oli mm. vesipelastus ja muu koiran kanssa harrastaminen, yhdistystoiminta ja rentoutuminen kotona. Nyt saan paljon voimaa työstäni. Asioita joista saan aina paljon voimaa on koirani Eevi, luonto ja erityisesti meri. Varauksella sanon että saan energiaa myös ystävistä ja perheestä, mutta tämä ei ole ihan itsestäänselvyys aina, sillä välillä tämä saattaa olla myös yksi suuri stressin aiheuttaja, kuten esimerkiksi jos joku perheenjäsen sairastaa tai on joku muu konfliktitilanne.

eri1

Aiemmin työ oli jopa stressitekijä ja vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan olevani vakituisesti siinä työssä johon olen nyt sitoutunut vuodeksi ja jota olen tehnyt jo kolme kuukautta. Nyt en tas jaksa käydä harrastamassa vakituisesti koiran kanssa, vaikka kaipaankin treenikavereitani, sillä tuntuu että sitoutuminen treeneihin vapaa-ajalla sitoo minua liikaa. Olen irrottautunut velvotteista kaikessa yhdistystoiminnassa ja olen tällä hetkellä tyytyväinen rivijäsen. Rentoutuminen kotona on tottakai tärkeää ja tarpeellista nytkin, mutta jos olen liian pitkään kotona vailla erityistä ohjelmaa minusta tulee entistä väsyneempi.

Näiden asioiden oivaltaminen on oikeastaan aika mullistavaa sillä kaikki on kääntynyt päälaelleen. Asiat joista ennen sain voimaa kuormittavat minua ja asiat jotka ennen tuntuivat mahdottomilta antavat nyt voimaa. Tässäkin itsetuntemus ja itsensä tutkiskelu auttaa sopeutumaan kun tilanne muuttuu. On siis tärkeää että emme stressinhallinnassakaan lukkiudu liian vahvasti siihen mikä on aiemmin toiminut, vaan että voimme sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen.

eri4

Minä olen tyytyväinen juuri nyt. Odotan vaan että valo lisääntyy ja että saan kaipaamaani valoenergiaa myös arkena, mutta päivät pitenevät koko ajan ja menemme kohti valoa. Minä kuuntelen päivittäin itseäni ja yritän elää niin että stressi pysyy hallinnassa ja minulla vointi pysyy hyvänä!

eri5

29. December 2016 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Joulu tuli ja meni (nopeasti), joulukalenterini päättyi, arki jatkui ja uusi vuosi lähestyy. Tänä vuonna joulu oli niin lyhyt että se tuntui lähinnä tavalliselta viikonlopulta. Vaikka minulla ei ollut yhtään ylimääräistä vapaata ehdin silti käydä Kokkolassa viettämässä joulua läheisten kanssa. Tämän tekstin kuvat on jouluaaton lenkiltä jolloin Eevi päätti ettei haluakaan lähteä pois metsästä ja heittäytyi hankalaksi. :D Lenkkeilimme paikassa jossa näkyi myös Kokkolan satama, satama jossa äitini vietti lapsuutensa ja joka on minullekin sitä kautta tärkeä.

29-1

Tämän vuoden joulukalenterissa nostin esiin pieniä tekoja jotka tekevät arjesta hieman parempaa. Onnellinen elämä ei koostu niistä suurista ja mahtavista hetkistä, toki on se niitäkin, vaan lähinnä pienistä arjen helmistä joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Jos näemme arjessamme vain negatiivisa ja ikäviä puolia niin elämä tuntuu kovin synkältä ja ilottomalta. Jos suljemme silmämme kaikelta ikävältä ja negatiiviseltä joudumme etsimään aina vaan hurjempia kokemuksia jotta elämä olisi aina vaan hyvää. Tarvitsemme tasapainon. Elämä koostuu hyvistä ja huonoista hetkistä. Mutta jokaisessa päivässä on paljon hyvää ja muistamalla erityisesti nämä hyvät asiat voimme itse vaikuttaa omaan onnellisuuteemme. Näin minä ainakin uskon ja tämän mukaan olen elänyt jo pitkään. En varmaankaan olisi selvinnyt hengissä tästä vuodesta ellen eläisi tällä tavalla, sen verran rankka se on ollut monella tavalla.

29-2

Vuodenvaihde on monille taitekohta. Uuden alku. Onhan se sitäkin. Päivän pitenemisen myötä menemme kohti valoisampaa ja pidempää päivää. Kohta minäkin pääsen luontoon nauttimaan työpäivän päätyttyä (valoisaan luontoon, valo on tärkeä osa minun luontoelämystäni). 2016 on ollut monella tavalla raskas vuosi, mutta se on myös ollut kasvun vuosi. Olen oppinut uutta ja olen ennen kaikkea kehittänyt itseäni. Vuodelta 2017 odotan paljon. Minulla on alkamassa mielenkiintoinen projekti ja uusia avauksia. Saan jatkaa syksyllä aloittamassani työpaikassa ja vaikka kohtaamme siellä paljon muutoksia olen kiitollinen että saan jatkaa työtä joka opettaa minulle niin paljon joka päivä. Odotan innolla tulevaa vuotta. Muistelen kuitenkin myös kiitollisuudella vuotta 2016 joka oli raskas, mutta sisälsi myös paljon hyvää.

29-3

 

 

12. October 2016 · Comments Off · Categories: Minä, Pienet askeleet, Uudistumista

Vaikka mitä on tapahtunut sitten viime kuuleman kuten yleensä. Koti on säilyttänyt paikkansa tärkeänä tukikohtana ja olen liikkunut paljon luonnossa, erityisesti Kopparnäsissä, joka on Inkoossa sijaitseva virkistyalue. Kopparnäsissä minua viehättää eteenkin upeat kalliot ja meri, joka aina kiehtoo ja vetää puoleensa. Olen käynyt siellä vähintään kerran viikossa jo lähes vuoden hakemassa voimaa ja tuulettamassa ajatuksia kun elämässä on sattunut ja tapahtunut.

myrsky k-talvi

Työrintamalla on ollut vilkasta, mutta oma yritys on elänyt hiljaiseloa jo pidemmän ajan. Nyt olen kokoaikatyössä ainakin loppuvuoden ja vedän samalla henkeä pohtien mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tai oikeastaan en pahemmin edes pohdi tulevaa, vaan yritän keskittyä työn ohella palautumiseen. Kesä oli rankka monesta syystä ja nyt nautin siitä että minulla on työ jossa viihdyn eikä minun nyt tarvitse tehdä yhtään mitään muuta.

k-kevät k-alkukesä

Tämän vuoden aikana olen kasvanut todella paljon henkisesti. Olen kohdannut pahimpia pelkojani ja niiten myötä olen oppinut todella paljon itsestäni. Olen löytänyt itsessäni aivan uskomattomia voimavaroja joita en luullut edes omaavani. Luulen että tämä tämänhetkinen seesteisempi vaihe auttaa minua sisäistämään kaiken kasvun ja sitä kautta löydän taas suunnan elämälleni, joka on siis ollut hieman hukassa viime aikoina. Tiedän kuitenkin että olen oikealla tiellä ja olen hyvin kiitollinen vaikeistakin kokemuksista. Sillä kuten Kopparnäsin kalliot ovat vuosien varrella veden voimasta hioutuneet pehmeiksi ja voimakkaiksi, myös minusta hioutuu näiden kokemuksien kautta pahimmat särmät pois ja syvällisempi voimakkuus astuu esiin.


k-kallio

21. August 2015 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Minulla on taas edessä muutos. Jätän klubitalon ja palaan kouluttajaksi työnhakuvalmennuksiin. Myös Babysteps Consulting aktivoituu pitkän tauon jälkeen.

Jätän klubitalon hyvin haikeana, mutta myös kiitollisena. 13 kuukautta vertaisohjaajana/kokemusasiantuntijana on opettanut minulle todella paljon ja olen sanoinkuvaamattoman onnellinen että sain tämän mahdollisuuden. Olen aivan varmasti parempi kouluttaja, valmentaja ja ihminen tämän kokemuksen ansiosta. Yhteistöä ja ihmisiä tulee kova ikävä. Työ jäi kesken, mutta olen samalla iloinen että uusi vertaisohjaaja/kokemusasiantuntija pääsee jatkamaan ja muokkaamaan toimen omannäköisekseen.

Minä jätän klubitalon terveydellisistä syistä. Sisäilmasta sairastuneiden kouluttajasta tuli itse sisäilmasairas. En ehkä olisi kaivannut juuri tässä asiassa omakohtaisa kokemusta, mutta opinpahan tästäkin. Saan syvemmän ymmärryksen siitä mitä koulutuksiini osallistuneet ovat käyneet läpi. Reagoin siis johonkin työpaikallani ja minulla se tarkoittaa että hengittäminen vaikeutuu, hengästyn todella helposti ja olen koko ajan väsynyt. Hain aikanaan tätä työtä joka siis on osa-aikainen, jotta ehtisin kehittää omaa yritystäni paremmin. Aikaa olisi ollut, mutta sairastaminen aiheutti sen että energiaa ei ollut. Taustalla tässä on astma johon sairastuin entisessä työssäni. Todennäköisesti siinäkin oli sisäilmaongelmat pohjalla. Ollessani poissa altistusta aiheuttavasta paikasta voin hyvin ja energia palautuu. Siksi lähden.

Olen pitkään jo prosessoinut tätä muutosta ja olen oikestaan aika innoissani palaamassa työnhakuvalmennuksiin. Olen oppinut paljon uutta ja minulla on nyt paljon enemmän annettavaa. Babysteps Consultingin suhteen en tiedä vielä mihin matka vie, mutta olen täysin vakuuttunut että se selviää tässä matkan varrella.

Hieman haikena, mutta samalla kiitollisena, luottavaisena ja innokkaana lähden kohti syksyn haasteita.

08-15

29. March 2015 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Onpa aika taas vierähtänyt.. En ole ollut alakuloinen näin kauan, mutta kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. On ollut kaikkea kuolemasta ja syntymästä onnistumisiin ja epäonnistumisiin ja kaikkea siltä väliltä. Alakulo on onneksi väistynyt jo aikaa sitten ja olen enimmäkseen ihan hyvällä mielin.

Kaikki on aika lailla sekaisin, mutta minulla on voimakas luottamus siihen että kaikki järjestyy. Minua on pitkään vaivannut se että en oikeen saa otetta siitä mitä haluan. Tiedän mitä haluan tehdä, mutta tuntuu että matka sinne on täysin hämärän peitossa. Nyt olen kuitenkin luopunut siitä että minun tulisi tarkalleen tietää ja sen sijaan luotan siihen että kaikki järjestyy aikanaan.

Tämä on nyt aika epämääräinen kirjoitus, mutta ajatuksenikin ovat jossain määrin epämääräiset. Olen vaan saanut vahvan ja voimakkaan luottamuksen siitä että kaikki järjestyy. Ja tiedän että perustoiveeni on sama. Haluan auttaa ihmisiä voimaan hyvin. Tätä voin tehdä ihan joka päivä omassa arjessani eikä siihen tarvita mitään suunnitelmaa. Voin aloittaa omasta itsestäni ja tehdä asioita jotka edistävät omaa hyvinvointiani. Kun itse voin hyvin voin myös auttaa muita. Tämä on hyvä alku!

0315

Kun oikeen potuttaa kuuntelen tätä kappaletta, jonka valitsin aikanaan ihan vaan otsikon perusteella. Ja se auttaa. Olo paranee ja uskon taas että kaikki on mahdollista!

 

19. January 2015 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Uudistumista

uutta

Vaikka vuosi vaihtui jo jonkin aikaa sitten tuntuu että vasta nyt pääsen aloittamaan uuden vuoden.

Lauantaina päättyi minun vastuulla ollut, elokuussa alkanut sisäilmasta sairastuneiden kokemusasiantuntijakoulutus. Yhdeksän uutta, upeaa kokemusasiantuntijaa sai todistuksensa ja pääsevät jatkmaan kehitysprosessiaan. Tämä oli toinen minun vastuulla ollut kokemusasiantuntijakolutus. Nämä koulutukset ovat kaikkea muuta kun tavallisia koulutuksia. Tavoitteena näissä on ollut “kokemuksen työstö asiantuntijuudeksi” ja “etäisyden saaminen omaan sairastumiseen”. Ei mitään ihan pieniä tavoitteita..

Kun aloitimme Hengitysliiton hanketyöntekijöiden kanssa suunnittelemaan näitä koulutuksia keväällä 2013 en kyllä tiennyt mihin olen lupautumassa. Onneksi, sillä vaikka välillä on ollut pallo hieman hukassa ovat nämä koulutukset olleet jotain aivan mullistavaa. Olemme yhdessä kokeneet suuria tunteita, kohdanneet ennakkoluulojamme, oppineet uutta ja avartaneet maailmaa.

Koulutukset ovat pitäneet sisällään lähiopetuspäiviä, etätehtäviä ja työnohjausta. Ensimmäisen koulutuksen vedin yksin ja tässä toisessa minulla oli apuohjaajana pilottikoulutuksesta valmistunut kokemusasiantuntija. Kaiken muun hienon lisäksi löysin työparissani ihmisen jonka kanssa tulemme tekemään jotain suurta. Sattumalta löysin ihmisen jonka kanssa työnteko on todella saumatonta, mutkatonta ja innostavaa. Työnteon lomassa meistä on muodostunut ystävät. Tuntui todella hyvältä kulkea tämä matka työparin kanssa ja olenkin hyvin tyytyväinen siihen mitä saavutimme, siis me kouluttajat yhdessä uusien kokemusasiantuntijoiden kanssa. Nyt on aika taputtaa itseäni olkapäälle ja kehua hieman hyvän suorituksen jälkeen.

Eilisen lepäilin ja tänään olen niin sanotusti siivonnut viime vuoden pölyjä pois ja siksi varmaan tuntuukin että minun uusi vuosi alkaa vasta nyt. Vaikka ei ole mitään syytä, minulla on hassu tunne että jokin uusi on alkamassa. Jännä siis nähdä että mitä vuosi tuo tullessaan!

19. November 2014 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Olin tänään luennoimassa Mielenterveysmessuilla. Pidin stressiseminaarissa kokemuspuheenvuoron. Kanssaluennoitsijat olivat aivan huippuja ja seminaari oli kovin antoisa.

Aamulla kun olin matkalla messuille pysähdyin ottamaan kuvan. Kuvassa tyhjä aukko talojen välissä ja rakennuksen rippeet. Minulle tuossa rakennuksessa oli paljon muistoja. Se muistuttaa minua ajasta jota ei enää ole ja asioista joita en enää koskaan saa takaisin. Rakennus sinäänsä oli ruma ja varmasti purkamisen arvoinen. Rumensi ympäristöään, muta silti se oli minulle arvokas. Juuri niiden muistojen vuoksi.

Pidin tänään kokemuspuheenvuoron jossa kerroin ajasta joka on ollut ja siitä kuinka purin itsessäni olevat rumat muurit. Parhaillaan rakennan tilalle jotain uutta ja toivoa täynnä olevaa. Toivotaan että siitä tulee kaunis ja arvokas. Muistot siitä vanhasta aion kuitenkin säilyttää.

2014-11-19 08.36.54

%d bloggers like this: