24. February 2020 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

IMG_20200207_124935

Haen töitä. Ongelmana on, etten tiedä tarkalleen mitä haen. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni, olen keskustellut aiheesta tuttujen kanssa, kysyin vahvuuksiani Facebookissa enkä vieläkään tiedä mitä haen. Vaihdan näkökulmaa ja alan pohtia mitä minulla on tarjottavana. Mitä minä osaan, miksi minut tulisi palkata… Edellinen työkaverini sanoi, että minä osaan melkein mitä vaan. Että olen ihminen jolla on valtavasti potentiaalia ja resursseja. Sepäs helpotti pohdintojani, kiitos vaan.

Olen tavannut satoja työnhakijoita, olen lukenut satoja ansioluetteloita, olen lukenut satoja työhakemuksia. Tiedän erittäin paljon työnhausta, eikä minulla ole koskaan ennen ollut tätä ongelmaa. Tiedän että minun pitäisi kertoa siitä potentiaalista ja niistä resursseista, joita minulla työkaverini mukaan on. Minun pitäisi kertoa mitä lisäarvoa tuon sille, joka palkkaa minut. Minun pitäisi keskittyä mahdollisuuksiin, ei listata sitä mitä olen tehnyt. Joten tässä tulee.

Olen älykäs ja opin nopeasti. Pyrin etsimään ratkaisuja, joita muut eivät välttämättä näe. Pidän ihmisistä ja tulen hyvin toimeen useimpien kanssa. Innostun asioiden kehittämisestä. Otan vastuuta, osaan esittää asiani sujuvasti ja johdonmukaisesti. Olen vakuuttava ja sinnikäs. Teen töitä kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti) ja ymmärrän ranskaa. Minusta löytyy luovaa hulluutta ja rohkeutta toteuttaa ideoitani. Osaan sopeuttaa sanomani ja toimin tilanteen vaatimalla tavalla. Olen pikemminkin tekijä kuin ajattelija, mutta vaadin itseltäni kuitenkin laatua. Se tarkoittaa että saan aikaan tuloksia, mutta en välttämättä juutu viilaamaan jokaista pilkkua.

Tämä alkaa sujua, joten muutama sana siitä mitä olen tehnyt ja mitä haluaisin jatkossa tehdä.

Olen tehnyt projekti-, kehittämis-, viestintä-, markkinointi- ja myyntitöitä. Olen ollut mukana lukuisten it-projektien suunnittelussa, kehityksessä, käyttöönotossa ja pääkäyttäjänä. Olen myynyt, markkinoinut, kehittänyt nettisivuja, koordinoinut tiimin it-projektia, viestinyt, kouluttanut, valmentanut, kehittänyt työhyvinvointia ja ylipäänsä hyvinvointia. Viime vuosina kokemusasiantuntijuus on ollut yhteinen nimittäjä tekemisissäni.

Nyt olen valmis johonkin uuteen. Näen itseni kehittäjänä. Tiiminvetäjänä tai koordinaattorina. Tai ehkä sinulla on joku ajatus siitä mihin minä soveltuisin?

Työnhakuterveisin,

Pia Alarto

p. 050 511 0033
pia@babysteps.fi

Ansioluetteloni löytyy täältä 

Työsuhteeni A-klinikkasäätiöllä päättyi perjantaina 31.1.2020. Tänään on sen jälkeinen maanantai. Olen siis työtön. Olen seuraillut työpaikkoja jo viime vuoden puolella ja hain muutamaa kiinnostavalta kuulostanutta paikkaa, mutta huonolla menestyksellä. En päässyt haastatteluun. Yhteen haastatteluun pääsin, mutta paikka meni toiselle ehdokkaalle.

IMG_20200129_200627

Perutetaanpas hieman taaksepäin… Olin vielä opiskelija kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani. Viihdyin siellä kymmenen vuotta. Irtisanoin itseni kun olin pahasti loppuunpalanut ja masentunut. Kesti pitkään toipua ja matka oli mutkikas. Sattumien kautta päädyin kokemustasiantuntijaksi ja palaset loksahtivat paikoilleen. Opin tuntemaan itseni ja opin matkan varrella myös paljon muuta hyödyllistä ja mielenkiintoista. Voimaannun ihmisistä, olen hyvä hyödyntämään työkalupakissani olevia erilaisia elementtejä ja olen joustava. Uusimmat oivallukset ovat että olen sinnikäs ja rohkea. Uskon että asioita voi muuttaa ja pyrin saavuttamaan tavoitteeni tavalla tai toisella. Jos jokin asia ei toimi, kokeilen jotain muuta.

Matkan varrella tuli vastaan myös iso liuta haasteita. Niistä olen kertoillut osittain täällä ja osa on henkilökohtaisia enkä halua jakaa niitä maailmalle. Täällä olen kertonut mm. sairastumisistani ja matkastani mielenterveyskuntoutujana. Olen viimeiset neljä vuotta kantanut vakavan masennuksen taakkaa samalla kun olen enimmäkseen ollut enemmän tai vähemmän toimintakykyinen. Olen saanut hyvää hoitoa ja viime vuoden loppupuolella olin sairauslomalla jonka aikana voimaannuin niin että tunnen olevani vihdoinkin vapaa masennuksesta. Olen oppinut tuntemaan itseni ja olotilani hyvin ja uskallan väittää että olen toipunut (tosin myös hoitotiimini oli loppuvuodesta sitä mieltä että olemme pikkuhiljaa lopettelemassa hoitoani).

Olen ensisijaisesti työstänyt psyykettäni sillä jos mieli ei ole terve en jaksa mitään. Nyt on vihdoinkin aika tarttua kokonaisvaltaisemmin hyvinvointiini. Ja koska sattumalta olen saanut paljon vapaa-aikaa olen nyt päättänyt aloittaa hyvintointiprojektin. Tai rehellisyyden nimissä projekti on ollut käynnissä jo kauan, mutta nyt minulla on voimia ja resursseja tehdä konkreettisempia ja suurempia toimenpiteitä.

Viime keväänä aloin käydä ravitsemusterapeutilla ja olemme aloittaneet matkan jota minä kutsun nimellä #healtyandfit. Olen matkalla kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin johon liittyy myös painonpudotusta. En puhu laihdutuksesta sillä tämä on enemmän kun laihduttamista. Tämä on elämänmuutos. Olen oppimassa elämään terveellisesti ja huoltamaan kehoani jonka olen päästänyt rupsahtamaan melko pahasti. En minä enää syytä itseäni tästä, syitä on monia ja minä nyt satun olemaan ihminen joka kerää stressin kehoonsa läskin muodossa.

Ylipainoani olen työstänyt jo pitkään. Babysteps painonpudotus alkoi jo 2013 ja vaikka eteneminen on ollut ulkoisesti hidasta ja olen tainnut laihtumisen sijaan kerätä lisää painoa tuon jälkeen. Sisälläni on sen sijaan tapahtunut sitäkin enemmän. Ja siitä on nyt hyvä jatkaa.

Koska en aio kirjoittaa romaania (ainakaan nyt) lopetan tällä kertaa tähän ja palaan asiaan seuraavalla kerrralla. Mutta nyt on otettu julkisestikin askel kohti terveellisempää Piaa = #healtyandfit

31. December 2019 · Comments Off · Categories: Mielenterveys, Uudistumista

Uusi vuosi on alkamassa ja tänä vuonna se merkitsee minulle myös ihan konkreettisesti uutta elämää. Palaan 2.1 töihin pitkältä sairauslomalta ja kuukausi on tiedossa nykyisessä työssäni sen jälkeen tulevaisuus on avoin. Muutakin konkreettista on tiedossa mutta siinä on vielä niin paljon epävarmaa että en vielä halua kertoa siitä enempää. Uuden vuosikymmenen alkaessa olen kuitenkin toiveikas, innoissani ja ennen kaikkea valmis jatkamaan elämääni.

Neljä vuotta sitten olin hyvin erilaisissa tunnelmissa. Tulevaisuus pelotti, tuntui että kaikki on mustaa enkä uskaltanut toivoa. Tiesin vaan että kaikki on muuttumassa. Sain masennusdiagnoosin ja olen elänyt masennuksen kanssa viime vuodet. Enimmäkseen masennus on ollut hallinnassa hyvän hoidon ansiosta (kiitos HUS psykiatria Raaseporissa) ja elämässä on onneksi ollut todella paljon hyvää. Kun jäin lokakuussa sairauslomalle masennus oli kuitenkin iskenyt kyntensä minuun ja kävimme (toivottavasti) viimeistä taistelua. Ja tämän tastelun minä voitin. Tunnen itseni vapaaksi ensimmäisen kerran neljään vuoteen.

Minussa heräsi toivo aivan eri tavalla kun ennen. Olen minä koko ajan uskonut että voin toipua, mutta masennus on häärännyt koko ajan taustalla. Nyt onnistuin tyrmäämään masennuksen sen verran hyvin että se joutuu vähän keräämään voimiaan ennen seuraavaa iskua. Ja minä hyödynnän tämän ajan ja vahvistan itseäni ja jatkan elämää. Vastoinkäymisiä tulee edelleen, mutta niin tulee onnistumisiakin. Tiedän että olen selviytyjä. Nämä neljä vuotta ovat opettaneet minulle että minussa on valtavan voimakas halu elää. Näillä ajatuksilla otan vastaan uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen. Hyvää vuotta 2020!

new me

 

06. November 2019 · Comments Off · Categories: Häpeä, Mielenterveys, Uudistumista

Olen otsikon (Hon ger terapigarantin ett namn och ett ansikte) mukaan antanut nimeni ja kasvoni Terapiatakuulle. Terapiatakuu on kansalaisaloite, jossa halutaan lainsäädäntöä helpottamaan ihmisten pääsyä mielenterveyspalveluiden piiriin. Tärkeä aloite ja suostuin Svenska Ylen haastateltavaksi, koska olen itse saanut nopeasti apua ja sen ansioista olen ollut pääsääntöisesti töissä, vaikka sairastan vakavaa masennusta. Minulle masennus on sairaus muiden joukossa, ja minulla tämä sairaus on ollut enimmäkseen oireeton hyvän hoidon ansioista.

terapiatakuu

Olen ollut monta kertaa mediassa kertomassa omista kokemuksistani mielenterveyskuntoutujana. Tällä kertaa harkitsin asiaa erityisen tarkkaan. Syy tähän on stigma, häpeäleima. Minulla on nimittäin määräaikainen työsuhteeni A-klinikkasäätiöllä päättymässä ensi vuoden alussa ja olen aloittelemassa työnhaun. Henkilökohtaisista syistä haluaisin nyt vaihtaa hieman suuntausta ja tehdä töitä, joissa en ole koko ajan tiiviissä auttamistyössä. Olen siis astumassa ulos siitä kuplasta, jossa olen kokemusasiantuntija Pia. Pelkään että media- ja somenäkyvyyteni mielenterveyskuntoutujana vaikeuttaa mahdollisuuksiani työllistyä.

Pelkoni on sinänsä aiheellinen, sillä parin vuoden takaisessa mielenterveysbarometrissä lähes joka viides vastaaja koki, että on pelottavaa ja epämukavaa tavata mielenterveyskuntoutuja. Villi veikkaukseni on, että vielä suurempi osa työnantajista suhtautuu skeptisesti mielenterveyskuntoutujan palkkaamiseen. Silti olen pysynyt päätöksessäni olla julkisesti se mikä olen. Minä en häpeä itseäni ja tiedän että olen paljon muuta, kun mielenterveyskuntoutuja. Tiedän että minulla on paljon annettavaa työntekijänä ja uskon että on työnantajia, jotka arvostavat avoimuttani. Olen nimittäin vuosien varrella puhunut mielenterveydestä lukemattomien ihmisten kanssa. Tiedän että monet salaavat mielenterveysongelmiaan työpaikoilla ja jopa ystäviltään. Se että minä kerron avoimesti ongelmistani ei tarkoita, että olisin epävarmempi työllistettävä, kun joku muu. Saattaa nimittäin olla, että tämä joku muu on henkilö, joka salaa mielenterveysongelmansa jopa itseltään ja on kävelevä ruutitynnyri, kuten itse olin joskus kauan sitten ennen ensimmäistä sairastumistani.

Olen hyvin iloinen siitä, että Terapiatakuu sai tarvittavan kannattajamäärän ja että aloite etenee eduskuntaan. Tarvitsemme ilmapiirin, jossa ihmiset uskaltavat hakea apua ajoissa ja jossa apua on saatavilla. Oleellista on, että apua hakeva ihminen kohdataan ja että hänet otetaan tosissaan. Kun hain apua ensimmäisen kerran sain kyllä apua, sain jopa terapiaa melko nopeasti. Ongelmana oli vaan että kohtaaminen oli vain osittaista, sillä minulle ei kerrottu niin että olisin ymmärtänyt mitä minulle tapahtuu. Mikään terapia ei itsessään riitä, jos en tule kohdatuksi oikealla tavalla.

Minun polkuni on ollut pitkä ja välillä olen eksynyt sivuraiteille. Olen kuitenkin päättänyt, että minä en häpeä sitä mitä olen, vaan olen ylpeä siitä, että uskallan olla julkisesti masentunut ja ahdistunut. Minä olen sitä mitä olen tänä päivänä koska olen käynyt läpi suuria vaikeuksia, olen uskaltanut puhua niistä, olen päässyt auttamaan avun tarpeessa olevia ihmisiä ja olen oppinut arvostamaan sitä luottamusta, jota he minua kohtaan osoittavat. Tämä luottamus ajaa minua eteenpäin ja tämä luottamus on syy siihen, että suostuin tuohon juttuun.

#eihävetä #fuckskam #jesuismielenterveyskuntoutuja

16. August 2019 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Pienet askeleet, Uudistumista

Palasin maanantaina töihin intoa puhkuen. Minulla oli takana ihana kesäloma. Moni asia on edennyt ja työasiat jäi ennen lomaa hyvälle mallille. Pitkästä aikaa oli olo että minä voin hyvin!

Panda

Nyt on perjantai ja kaikki on periaatteessa ihan hyvin, moni asia on edennyt ja moni asia menee hyvin ja töissä viihdyn jne, mutta jotenkin olo on kun olisin ilmapallo ilman sitä ilmaa. Yritän muistuttaa itseäni että moni asia etenee, että minulla ei ole mitään kiirettä minnekään ja että tässä ja nyt kaikki on hyvin, mutta silti en oikein jaksa.

Siitä on nyt kymmenen vuotta kun irtisanoin itseni työpaikasta jossa ehdin olla töissä sen kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta sitten olin pahasti työuupunut, masentunut, ahdistunut, vastarakastunut, juuri aloittamassa uuden elämän maalla ja valmiina aloittamaan alusta.

Kymmenessä vuodessa olen ehtinyt vaikka mitä. Minulla on ollut erittäin mielenkiintoinen polku jota olen kävellyt, juossut, kompuroinut, kontannut ja välillä kironnut sitä etten vaan jäänyt paikalleni joskus kauan sitten. Olin onnellinen kymmenen vuotta sitten, mutta olen onnellinen myös tänään. Olen kehittynyt ihmisenä aivan valtavasti ja olen kiitollinen jokaisesta askeleesta jonka olen ottanut vaikka ne ovat välillä olleet tuskallisen hitaita ja raastavan raskaita.

Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista pointtia, halusin vaan purkaa tämän lannistuneen ja jotenkin paikallaan seisovan tunteen johonkin muuhun kun itseeni. Ehkä tämä on se tyyni ennen myrskyä. Tosin aavistelen että tämä myrsky tulee olemaan kaunis, voimaannuttava ja energinen. Tämä myrsky tuo mukanaan jotain ennenäkemätöntä.

Kirjoittaminen auttoi ja jään innolla odottamaan myrskyä!

Tämän tekstin kuvaksi valikoitui yhden unelman täyttymys. Se kun näin ilmielävän pandan. Olin tuossa hetkessä täydellisen onnellinen! 

Tapahtumarikas ja antoisa syksy jätti jälkensä. Edellisen postauksen jälkeisenä päivänä kirjoitin omalle Facebook- seinälleni alla olevan tekstin.

“Rakkaat ystävät/kaverit/tutut

Eilen sain itselleni merkittävän virstapylvään suoritettua kun puhuimme Celindan kanssa häpeästä julkisesti. Viime aikoina elämäni on taas ollut vauhdikasta ja minua on viety sinne sun tänne. Olen väsynyt. Voin hyvin ja minulla on enimmäksen ollut hauskaa. Mutta olen väsynyt. Sen lisäksi elän keskellä merkittävää elämänmuutosta yksityiselämässäni ja se vie voimia. Paljon hyvää on tapahtunut mutta paljon on vielä ratkaisematta. Joudun myös luopumaan ja tekemään surutyötä. Nyt keskityn jonkin aikaa ensisijaisesti itseeni. Tämä tarkoittaa että jatkan työtä normaalisti, mutta yksityisajalla keskityn vain itseeni ja läheisimpiin. En välttämättä vastaa viesteihin, en välttämättä osallistu aktiviteetteihin enkä välttämättä ota yhteyttä. Minun on nyt tehtävä tämä rajaus itseäni varten. Toivon että ymmärrät jos en vastaa juuri sinun viesteihin.  “

Tein töitä normaaliin tahtiin ja kiire jatkui työssä, yksityiselämässä yritin hieman rauhoittua. Jäin joululomalle, vietin joulua ja eilen vuodenvaihdetta. Nyt olen hieman ladannut akkuja, mutta jatkan edelleen “hiljaiseloa”.

DSC_8224

Viime vuoden alussa lupasin itselleni että uskallan enemmän. Tämä lupaus tuotti tulosta ja olen saanut viime vuonna todella paljon. Ylitin itseni monta kertaa, viimeisimpänä olin 14 joulukuuta Huomenta Suomen suorassa tv-lähetyksessä puhumassa työuupumuksesta. Olen luvannut itselleni että tänä vuonna jatkan uskaltamista ja keskityn paremmin omaan hyvinvointiini.

Viime vuonna kokemani sisäinen muutos jatkuu aivan varmasti myös tänä vuonna. Vaikka vuodenvaihde ei oikeasti muuta mitään elämässäni halusin kuitenkin pysähtyä reflekotimaan suuntaa johon olen menossa. Tiedän hyvin vahvasti että olen oikealla tiellä ja että teen asioita jotka antavat minulle paljon. Tiedän että teen sitä mitä minun tulisi tehdä ja tämä antaa minulle voimaa.

Viime vuodelta aion kuitenkin ottaa opiksi sen että minun tulee hoitaa omaa jaksamistani entistä paremmin. Sairastin viime vuonna fyysisesti enemmän kun koskaan elämässäni ja kävin jopa lähellä kuolemaa kun sain keuhkoveritulpan toukokuussa. Tämä opetti minulle sen että fyysinen terveys on myös asetettava etusijalle ja että fyysinen terveys ei ole myöskään itsestäänselvyys. Huomasin että toipuminen ei tapahdu sormia napsauttamalla ja että minä en jaksa kaikkea mitä haluan.

Tulen kokemaan tänä vuonna suuria mullistuksia elämässäni. Tiedän että tulen kokemaan raskaita aikoja. Siksikin on erityisen tärkeää että luotan omaan itseeni ja siihen että elämä kantaa. Aion uskaltaa asettaa itseni etusijalle ja aion uskaltaa tehdä ratkaisuja jotka tuntuvat oikeilta juuri minulle.

DSC_8290

Kaikkea en täällä dokumentoi, mutta pyrin kertomaan ajatuksiani sillä olen huomannut että moni muukin pohtii samaa. Toivotan kaikille jotka lukevat tätä uskallusta lähteä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja meille kaikille antoisaa vuotta 2018!

Vuodenvaihteen tienoilla pohdin elämääni ja päätin että tänä vuonna USKALLAN ENEMMÄN. Uskallan tarttua tilaisuuksiin, uskallan puhua minulle vaikeista asioista ja uskallan elää sitä elämää jota minä haluan elää. Tämä tavoite on mielestäni toteutunut erittäin hyvin. Paljon on muuttunut muutamassa kuukaudessa ja ennen kaikkea se muutos on tapahtunut minun sisällä. Mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. Niin se vaan on. Jossain määrin on jopa pelottavaa miten hyvin tämä toimii. Joskus toiveeni on toteutunut jopa paremmin kun uskalsin toivoa.

pic26

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin on aika uudelle. Kouluvuosista lähtien elokuun alkupuoli on merkinnyt uudistusta. Kesä on päättymässä ja paluu arkeen edessä. MInä pohdin taas elämääni ja nyt minulla on uusi tavoite. Aion edelleen uskaltaa enemmän, mutta aion myös asettaa oman itseni ja oman hyvinvointini etusijalle. Uusi slogan on MINÄ ENSIN.

Minä ensin ei tarkoita että aion olla itsekäs ja keskittyä vain itseeni, päin vastoin. Asettamalla omat tarpeeni ensimmäiseksi, pystyn entistä paremmin myös auttamaan muita sillä minun tarpeeni ovat tyydytetyt ja näin minulla on voimavaroja antaa myös muille.

pic27

Minulla on ollut viime kuukausina terveyteni kanssa vähän vaikeuksia. Tai rehellisemmin sanottuna sairastuin, kävin tietämättäni lähellä kuolemaa, sain lääkettä ja olen toipumassa. Ikävä kyllä toipumistahti ei ole ihan niin nopeaa kun toivoisin. Minähän olin oikeasti töissä jo viikon kuluttua siitä kun pääsin kotiin sairaalasta. Olin tuossa kohtaa hieman liian optimistinen ja ylimitotin oman jaksamiseni. Nyt maksan tästä virheestä ja toipumistahti on hitaampaa.

Mutta minä toivun. Jaksan jo paljon ja jaksan koko ajan enemmän. Kuntoutan itseäni pikkuhiljaa ja opettelen entistä tarkemmin kuuntelemaan omaa kehoani. Välillä joudun lepäämään enemmän kun malttaisin, mutta pikkuhiljaa opettelen rehellisemmäksi omaa itseäni kohtaan.

Tätä tarkoittaa minulle MINÄ ENSIN. Minun on huolehdittava omasta jaksamisestani ja omasta voinnistani, sekä henkisestä että fyysisestä. Olen jo hyvällä tiellä sillä Babysteps painonpudostus etenee loistavasti ruokailun suhteen ja sen lisäksi opin koko ajan paremmin kuuntelmaan omaa vointiani. Henkisen hyvinvoinnin eteen olen tehnyt töitä jo pitkään ja siinä minulla on apunani paitsi fantastinen hoitotiimini, myös ystävät ja läheiset.

pic28

Tänä vuonna olen ottanut monta askelta kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia Uskaltamalla enemmän ja asettamalla Minut ensin!

25. May 2017 · Comments Off · Categories: Minä, Pienet askeleet, Uudistumista

Minulla oli työ jossa viihdyin, työyhteisö joka oli aivan huippu, mielenkiintoisia kohtaamisia päivittäin ja mukava työmatka ja -aika. Silti minussa nakersi muutoksen tarve. En itsekään oikeen ymmärtänyt tätä, sillä enhän minä ollut paikallani edes kovinkaan pitkään, mutta jokin patisti minua jatkamaan matkaa. Yritin hillitä tuon sisäisen äänen. Sitten luin jotain joka herätti mielenkiintoni…

pic01

Tuon lukemani seurauksena aloitin pari viikkoa sitten uuden, osa-aikaisen työn A-klinikkasäätiön KokeNet – mieli mukaan palvelun projektisuunnittelijana. KokeNet on sähköinen, matalan kynnyksen kokemusasiantuntijoiden neuvontaa tarjoava palvelu päihde- ja mielenterveysongelmia kokeville ja heidän läheisilleen. En hylännyt vanhaa kokonaan vaan jatkan Spring Housella sijaisena ja Babysteps Consulting tulee heräämään hiljaiselostaan.

Olen aivan innoissani siitä että saan mahdollisuuden olla mukana kehittämässä tätä upeaa palvelua jossa pääsen taas työskentelemään kokemusasiantuntijuuden parissa. Olen ehtinyt olla viisi päivää uudessa työssäni ja tuntuu että olen tullut kotiin. Samalla olen kiitollinen etten joudu täysin jättämään työtäni työttömien parissa joka opettaa minulle niin paljon joka päivä. Tarkoituksena olisi vielä että kirkastan ajatustani siitä mihin suuntaan lähden kehittämään omaa yritystäni ja pikkuhiljaa lähteä toteuttamaan tavotteita joita minulla on yrittäjänä.

pic03

Olen kiitollinen, innostunut ja hyvällä tavalla jännittynyt. Paljon on tapahtunut taas lyhyen ajan sisällä ja nyt minun on tärkeä muistaa kuunnella itseäni jotta en rasita itseäni liikaa. Huomenna on kaksi viikkoa siitä kun jouduin yllättäen sairaalaan ja sain kuulla sairastavani vakavaa sairautta. Se tuntuu tällä hetkellä etäiseltä unelta, sillä olen onneksi kuntoutunut todella hyvin ja nopeasti. Tämä on kuitenkin se vaaran paikka. Jos lähden hötkymään liian nopeasti ja unohtaen itseni olen pian taas tilanteessa jossa voimat loppuu. Joten nyt aion hiljentää tahtia, nauttia alkukesän herkästä vihreydestä ja pienin harppauksin rakentaa itselleni toimivan arjen uudessa työtilanteessa.

Minulle on tärkeää kuunnella itseäni ja siksi hain tätä uutta työtä. Jätin kokopäivätyön jossa oli hyvä olla, mutta minä halusin aktiivisemmin mukaan kokemusasiantuntijuuden pariin ja nyt tuntuu että olen löytänyt sen puuttuvan palan. Minä olen ennen kaikkea kokemusasiantuntija ja on jännä huomata miten viime vuosina siitä on kasvanut niin olennainen osa minua. Kokemusasiantuntijuus on mukana kaikessa mitä teen. Vaikka sirpaleinen työtilanteeni saattaa vaikuttaa ulkopuolelta vaativalta, tämä sopii minulle. Tämä on osa sitä henkilöä joka minä olen juuri nyt. Katsotaan mitä tästä kehitty.. :)

pic02

24. March 2017 · Comments Off · Categories: Uudistumista

Olen viime vuosina tavannut työssäni paljon ihmisiä jotka ovat jollain tapaa elämän käännekohdassa. Tapaan muun muassa paljon ihmisiä jotka hakevat töitä. Monet ova jo valmiiksi lannistuneet. “En minä mitään löydä koska…” Selityksiä on monia. On se muutos mitä tahansa niin monilla on jo valmiiksi ennakkoasenne että ei kannata edes yrittää, sillä ei siitä tule mitään. Tapaan toki myös paljon ihmisiä joilla on asenne kohdallaan ja jotka onnistuva tavoitteissaan. Ja kaikkea tältä väliltä.

24_3_4

Minulla on itselläni aika voimakas tahto onnistua ja muttaa elämääni. Ehkä minun voimakas taistelutahto tulee osittain niiltä ihmisiltä jotka tapaan jotka ovat lannistuneet. Haluaisin niin kovasti välilä ravistaa heitä ja saada heidät huomaamaan että he ovat itse itsensä pahin vihollinen. Koska näen lannistuneita ihmisiä minulle tulee entistä suurempi halu onnistua. Asenteella on ratkaiseva merkitys. Jos olet jo valmiiksi luovuttanut niin et sinä tule saamaan mitään. Jos et jaksa edes yrittää niin et onnistu.

24_3_1

Mikä on sinun tilanteesi? Oletko sinä taistelija vai luovuttaja? Harva meistä halua olla se luovuttaja, mutta syvällä sisimmissäsi… Oletko tyytyväinen elämääsi vai haaveiletko jostain muusta? Luovutko haaveestasi koska… Niin, niitä syitähän löytyy vaikka kuinka, vai mitä? Kyllä minäkin keksin niitä vaikka ja kuinka, tiettyjä asioita en uskalla edes haaveilla toteuttavani koska se vaatii ponnisteluja. Selitän itselleni että yksi asia kerrallaan, vaikka todellisuudessa tuokin on vaan tekosyy..

24_3_2

En aio väittää että muutos on helppoa tai nopeaa. Muutos on usein tuskallisen hidasta, vaatii sitoutumista ja vaatii sen että sinä jaksat silloin kun haluaisit kaikista eniten luovuttaa. Mutta mikään ei muutu jos sinä et tee jotain eri tavalla kun ennen.

Nyt on siis aika tehdä jotain konkreettista!

24_3_3

Päätin jonkin aikaa sitten että tästä eteenpäin minä uskallan. Uskallan sanoa mielipiteeni, uskallan olla näkyvä, uskallan tuoda itseni esille. Olen toteuttanut tätä päätöstä mielestäni hyvin. Koen että olen aidommin oma itseni ja olen tyytyväinen siitä että uskallan enemmän.

23_3_3

Tämä ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Joka kerta kun laitan itsestäni kuvan johonkin esille osa minussa haluaa jättää kuvan julkaisematta. Muutama päivä sitten julkaisin tekstin blogissani jonka otsikkoon kirjoitin “olen kaunis”. Et arvaa kuinka vaikeaa oli julkaista tuo otsikko. Tein sen silti. Uskallan sanoa kun minua kohdellaan epäasiallisesti ja uskallan tehdä valituksen. Uskallan nähdä oman osuuteni ja uskallan pitää puoleni. Uskallan puolustaa ystävää kun häntä sorretaan. Mikään näistä ei ole helppoa, ja monesti olisi helpompaa vaan antaa olla, mutta en enää halua, haluan uskaltaa ja haluan asettaa itseni likoon.

Minulla on meneillään suuri sisäinen muutos. Minulla on vaihe kun teen aktiivisesti työtä oman itseni kehittämiseksi ja yhtenä tavoitteena on hyväksyä itseni sellaisena kun olen jotta voin muuttua. Näkyvin ja surin muutos mihin tähtään on painon pudotus. Vaikka painonpudotus on suuri ulkoinen muutos, haluan pudottaa painoa ensisijaisesti terveydellisistä syistä. Uskon että pysyvä muutos vaatii ennen kaikkea sitä että muutan omaa käsitystä itsestäni. Tätä olen nyt aktiivisesti toteuttamassa.

23_3_4

Kirjoitan omista kokemuksistani osittain oman itseni takaia, mutta minulla on myös toinen syy. Tiedän että monet lukevat tekstejäni ja saa niistä ajatuksia oman elämänsä suhteen. Toivon että voin olla esimerkkinä ihmiselle joka miettii suurta muutosta tai pohtii omaa kuvaansa ja tuntee samankaltaisia tunteita kun minä. Ei oikeen uskalla hyväksyä itseään sellaisena kun on. Mutta haluaa uskaltaa enemmän. Kun meitä on monta, saamme apua toisiltamme.

23_3_5

Toiset päivät ovat helpompia kun toiset, mutta askel askeleelta huomaan että mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. En odota että minussa tapahtuva muutos olisi nopeaa enkä usko että painoni lähtee rajuun laskuun, mutta uskon että mitä enemmän hyväksyn itseni sellaisena kun olen sitä enemmän nautin matkasta. Ja matkahan jatkuu loppuelämäni. Toivottavasti kuitenkin pikkuhiljaa huomattavasti kevyempänä. :)

%d bloggers like this: