Kuudes päivä erittäin niukkaenergia dieettiä menossa. Videolla kuulumiset.


 

 

Kolmas päivä erittäin niukkaenergiadieetillä menossa, videolla kerron kuulumisia.

 

Kävin tänään ravitsemusterapeutilla ja tarkoitus oli että tänään olen tavoitepainossa matkalla kohti lihavuusleikkausta. Videolla kerron miten meni

 

 

Kävin kolme viikkoa sitten ravitsemusterapeutilla ja aloitin sen jälkeen tehospurtin. Ensi viikolla on seuraava käynti ja uusimmalla videolla kerron kuulumisia

Olen ollut pitkään hiljaa tällä kanavalla. Paljon on tapahtunut. En pelkää enää, ainakaan aktiivisesti. Olen saanut paljon ja olen menettänyt rakkaani. Rakas Eevi nukkui pois minun rapsutellessa sen pehmeää turkkia vappuaattona. Suru on mukanani joka päivä, mutta myös suuri kiitollisuus kaikesta mitä saimme yhdessä kokea. Tuo upea koira toi elämääni niin paljon hyvää että se kompensoi moninkertaisesti tämän ikävän ja surun.

IMG_20200606_135246

 

Olen myös saanut paljon. Olen saanut töitä ja reilun kuukauden jälkeen olen edelleen todella innoissani uudesta työstäni. Olen siirtynyt pois kokemusasiantuntijuudesta ja järjestötyöstä ja oma yrityskin on laitettu lepäämään ehkä lopullisesti. Työni ei liity blogini aiheisiin ja siksi en kerro nyt siitä sen enempää. Sen verran voin kuitenkin sanoa että ammatillinen itseluottamukseni on palautunut ja tuntuu että olen taas minä!

Tuntuu että tämä alkuvuosi on ollut mullistava paitsi koronan suhteen myös henkilökohtaisella tasolla. Olen tehnyt aikamoisen siirtymäriitin monin tavoin. Kymmenen vuotta ammatillinen minäni on pyörinyt sairasumisen ja sairastamisen kokemuksen ympärillä ja nyt olen jättänyt sen sivuun. Kokemukseni on tehnyt minusta sen joka olen ja se tulee kulkemaan mukanani aina, mutta fokus on siirtynyt muuhun. Mielenterveystyö, kokemusasiantuntijuus, hyvinvointi ja riippuvuuksista vapaa elämä tulee aina olemaan lähellä sydäntäni ja toivon että saan mahdollisuuden auttaa myös kokemusteni kautta, mutta juuri nyt minun pitää ottaa vähän etäisyyttä.

Olen vaiheessa jossa minun tulee olla terveen itsekäs ja kääntää katseeni omaan hyvinvointiini. Minulla on iso projekti edessäni jos ja kun pääsen lihavuusleikkaukseen ja muutenkin oma elämäni kaipaa huomiotani. Nyt on aika keskittyä itseeni.

Matka jatkuu, pieniä askelia otetaan edelleen ja kaikenlaista mielenkiintoista tulen oppimaan. Mutta olen valmis katsomaan kaikkea hieman eri silmälasien kautta. Koen että olen vapautunut ja lähden innoissani uudelle polulle.

24. February 2020 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

IMG_20200207_124935

Haen töitä. Ongelmana on, etten tiedä tarkalleen mitä haen. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni, olen keskustellut aiheesta tuttujen kanssa, kysyin vahvuuksiani Facebookissa enkä vieläkään tiedä mitä haen. Vaihdan näkökulmaa ja alan pohtia mitä minulla on tarjottavana. Mitä minä osaan, miksi minut tulisi palkata… Edellinen työkaverini sanoi, että minä osaan melkein mitä vaan. Että olen ihminen jolla on valtavasti potentiaalia ja resursseja. Sepäs helpotti pohdintojani, kiitos vaan.

Olen tavannut satoja työnhakijoita, olen lukenut satoja ansioluetteloita, olen lukenut satoja työhakemuksia. Tiedän erittäin paljon työnhausta, eikä minulla ole koskaan ennen ollut tätä ongelmaa. Tiedän että minun pitäisi kertoa siitä potentiaalista ja niistä resursseista, joita minulla työkaverini mukaan on. Minun pitäisi kertoa mitä lisäarvoa tuon sille, joka palkkaa minut. Minun pitäisi keskittyä mahdollisuuksiin, ei listata sitä mitä olen tehnyt. Joten tässä tulee.

Olen älykäs ja opin nopeasti. Pyrin etsimään ratkaisuja, joita muut eivät välttämättä näe. Pidän ihmisistä ja tulen hyvin toimeen useimpien kanssa. Innostun asioiden kehittämisestä. Otan vastuuta, osaan esittää asiani sujuvasti ja johdonmukaisesti. Olen vakuuttava ja sinnikäs. Teen töitä kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti) ja ymmärrän ranskaa. Minusta löytyy luovaa hulluutta ja rohkeutta toteuttaa ideoitani. Osaan sopeuttaa sanomani ja toimin tilanteen vaatimalla tavalla. Olen pikemminkin tekijä kuin ajattelija, mutta vaadin itseltäni kuitenkin laatua. Se tarkoittaa että saan aikaan tuloksia, mutta en välttämättä juutu viilaamaan jokaista pilkkua.

Tämä alkaa sujua, joten muutama sana siitä mitä olen tehnyt ja mitä haluaisin jatkossa tehdä.

Olen tehnyt projekti-, kehittämis-, viestintä-, markkinointi- ja myyntitöitä. Olen ollut mukana lukuisten it-projektien suunnittelussa, kehityksessä, käyttöönotossa ja pääkäyttäjänä. Olen myynyt, markkinoinut, kehittänyt nettisivuja, koordinoinut tiimin it-projektia, viestinyt, kouluttanut, valmentanut, kehittänyt työhyvinvointia ja ylipäänsä hyvinvointia. Viime vuosina kokemusasiantuntijuus on ollut yhteinen nimittäjä tekemisissäni.

Nyt olen valmis johonkin uuteen. Näen itseni kehittäjänä. Tiiminvetäjänä tai koordinaattorina. Tai ehkä sinulla on joku ajatus siitä mihin minä soveltuisin?

Työnhakuterveisin,

Pia Alarto

p. 050 511 0033
pia@babysteps.fi

Ansioluetteloni löytyy täältä 

Työsuhteeni A-klinikkasäätiöllä päättyi perjantaina 31.1.2020. Tänään on sen jälkeinen maanantai. Olen siis työtön. Olen seuraillut työpaikkoja jo viime vuoden puolella ja hain muutamaa kiinnostavalta kuulostanutta paikkaa, mutta huonolla menestyksellä. En päässyt haastatteluun. Yhteen haastatteluun pääsin, mutta paikka meni toiselle ehdokkaalle.

IMG_20200129_200627

Perutetaanpas hieman taaksepäin… Olin vielä opiskelija kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani. Viihdyin siellä kymmenen vuotta. Irtisanoin itseni kun olin pahasti loppuunpalanut ja masentunut. Kesti pitkään toipua ja matka oli mutkikas. Sattumien kautta päädyin kokemustasiantuntijaksi ja palaset loksahtivat paikoilleen. Opin tuntemaan itseni ja opin matkan varrella myös paljon muuta hyödyllistä ja mielenkiintoista. Voimaannun ihmisistä, olen hyvä hyödyntämään työkalupakissani olevia erilaisia elementtejä ja olen joustava. Uusimmat oivallukset ovat että olen sinnikäs ja rohkea. Uskon että asioita voi muuttaa ja pyrin saavuttamaan tavoitteeni tavalla tai toisella. Jos jokin asia ei toimi, kokeilen jotain muuta.

Matkan varrella tuli vastaan myös iso liuta haasteita. Niistä olen kertoillut osittain täällä ja osa on henkilökohtaisia enkä halua jakaa niitä maailmalle. Täällä olen kertonut mm. sairastumisistani ja matkastani mielenterveyskuntoutujana. Olen viimeiset neljä vuotta kantanut vakavan masennuksen taakkaa samalla kun olen enimmäkseen ollut enemmän tai vähemmän toimintakykyinen. Olen saanut hyvää hoitoa ja viime vuoden loppupuolella olin sairauslomalla jonka aikana voimaannuin niin että tunnen olevani vihdoinkin vapaa masennuksesta. Olen oppinut tuntemaan itseni ja olotilani hyvin ja uskallan väittää että olen toipunut (tosin myös hoitotiimini oli loppuvuodesta sitä mieltä että olemme pikkuhiljaa lopettelemassa hoitoani).

Olen ensisijaisesti työstänyt psyykettäni sillä jos mieli ei ole terve en jaksa mitään. Nyt on vihdoinkin aika tarttua kokonaisvaltaisemmin hyvinvointiini. Ja koska sattumalta olen saanut paljon vapaa-aikaa olen nyt päättänyt aloittaa hyvintointiprojektin. Tai rehellisyyden nimissä projekti on ollut käynnissä jo kauan, mutta nyt minulla on voimia ja resursseja tehdä konkreettisempia ja suurempia toimenpiteitä.

Viime keväänä aloin käydä ravitsemusterapeutilla ja olemme aloittaneet matkan jota minä kutsun nimellä #healtyandfit. Olen matkalla kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin johon liittyy myös painonpudotusta. En puhu laihdutuksesta sillä tämä on enemmän kun laihduttamista. Tämä on elämänmuutos. Olen oppimassa elämään terveellisesti ja huoltamaan kehoani jonka olen päästänyt rupsahtamaan melko pahasti. En minä enää syytä itseäni tästä, syitä on monia ja minä nyt satun olemaan ihminen joka kerää stressin kehoonsa läskin muodossa.

Ylipainoani olen työstänyt jo pitkään. Babysteps painonpudotus alkoi jo 2013 ja vaikka eteneminen on ollut ulkoisesti hidasta ja olen tainnut laihtumisen sijaan kerätä lisää painoa tuon jälkeen. Sisälläni on sen sijaan tapahtunut sitäkin enemmän. Ja siitä on nyt hyvä jatkaa.

Koska en aio kirjoittaa romaania (ainakaan nyt) lopetan tällä kertaa tähän ja palaan asiaan seuraavalla kerrralla. Mutta nyt on otettu julkisestikin askel kohti terveellisempää Piaa = #healtyandfit

31. December 2019 · Comments Off · Categories: Mielenterveys, Uudistumista

Uusi vuosi on alkamassa ja tänä vuonna se merkitsee minulle myös ihan konkreettisesti uutta elämää. Palaan 2.1 töihin pitkältä sairauslomalta ja kuukausi on tiedossa nykyisessä työssäni sen jälkeen tulevaisuus on avoin. Muutakin konkreettista on tiedossa mutta siinä on vielä niin paljon epävarmaa että en vielä halua kertoa siitä enempää. Uuden vuosikymmenen alkaessa olen kuitenkin toiveikas, innoissani ja ennen kaikkea valmis jatkamaan elämääni.

Neljä vuotta sitten olin hyvin erilaisissa tunnelmissa. Tulevaisuus pelotti, tuntui että kaikki on mustaa enkä uskaltanut toivoa. Tiesin vaan että kaikki on muuttumassa. Sain masennusdiagnoosin ja olen elänyt masennuksen kanssa viime vuodet. Enimmäkseen masennus on ollut hallinnassa hyvän hoidon ansiosta (kiitos HUS psykiatria Raaseporissa) ja elämässä on onneksi ollut todella paljon hyvää. Kun jäin lokakuussa sairauslomalle masennus oli kuitenkin iskenyt kyntensä minuun ja kävimme (toivottavasti) viimeistä taistelua. Ja tämän tastelun minä voitin. Tunnen itseni vapaaksi ensimmäisen kerran neljään vuoteen.

Minussa heräsi toivo aivan eri tavalla kun ennen. Olen minä koko ajan uskonut että voin toipua, mutta masennus on häärännyt koko ajan taustalla. Nyt onnistuin tyrmäämään masennuksen sen verran hyvin että se joutuu vähän keräämään voimiaan ennen seuraavaa iskua. Ja minä hyödynnän tämän ajan ja vahvistan itseäni ja jatkan elämää. Vastoinkäymisiä tulee edelleen, mutta niin tulee onnistumisiakin. Tiedän että olen selviytyjä. Nämä neljä vuotta ovat opettaneet minulle että minussa on valtavan voimakas halu elää. Näillä ajatuksilla otan vastaan uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen. Hyvää vuotta 2020!

new me

 

06. November 2019 · Comments Off · Categories: Häpeä, Mielenterveys, Uudistumista

Olen otsikon (Hon ger terapigarantin ett namn och ett ansikte) mukaan antanut nimeni ja kasvoni Terapiatakuulle. Terapiatakuu on kansalaisaloite, jossa halutaan lainsäädäntöä helpottamaan ihmisten pääsyä mielenterveyspalveluiden piiriin. Tärkeä aloite ja suostuin Svenska Ylen haastateltavaksi, koska olen itse saanut nopeasti apua ja sen ansioista olen ollut pääsääntöisesti töissä, vaikka sairastan vakavaa masennusta. Minulle masennus on sairaus muiden joukossa, ja minulla tämä sairaus on ollut enimmäkseen oireeton hyvän hoidon ansioista.

terapiatakuu

Olen ollut monta kertaa mediassa kertomassa omista kokemuksistani mielenterveyskuntoutujana. Tällä kertaa harkitsin asiaa erityisen tarkkaan. Syy tähän on stigma, häpeäleima. Minulla on nimittäin määräaikainen työsuhteeni A-klinikkasäätiöllä päättymässä ensi vuoden alussa ja olen aloittelemassa työnhaun. Henkilökohtaisista syistä haluaisin nyt vaihtaa hieman suuntausta ja tehdä töitä, joissa en ole koko ajan tiiviissä auttamistyössä. Olen siis astumassa ulos siitä kuplasta, jossa olen kokemusasiantuntija Pia. Pelkään että media- ja somenäkyvyyteni mielenterveyskuntoutujana vaikeuttaa mahdollisuuksiani työllistyä.

Pelkoni on sinänsä aiheellinen, sillä parin vuoden takaisessa mielenterveysbarometrissä lähes joka viides vastaaja koki, että on pelottavaa ja epämukavaa tavata mielenterveyskuntoutuja. Villi veikkaukseni on, että vielä suurempi osa työnantajista suhtautuu skeptisesti mielenterveyskuntoutujan palkkaamiseen. Silti olen pysynyt päätöksessäni olla julkisesti se mikä olen. Minä en häpeä itseäni ja tiedän että olen paljon muuta, kun mielenterveyskuntoutuja. Tiedän että minulla on paljon annettavaa työntekijänä ja uskon että on työnantajia, jotka arvostavat avoimuttani. Olen nimittäin vuosien varrella puhunut mielenterveydestä lukemattomien ihmisten kanssa. Tiedän että monet salaavat mielenterveysongelmiaan työpaikoilla ja jopa ystäviltään. Se että minä kerron avoimesti ongelmistani ei tarkoita, että olisin epävarmempi työllistettävä, kun joku muu. Saattaa nimittäin olla, että tämä joku muu on henkilö, joka salaa mielenterveysongelmansa jopa itseltään ja on kävelevä ruutitynnyri, kuten itse olin joskus kauan sitten ennen ensimmäistä sairastumistani.

Olen hyvin iloinen siitä, että Terapiatakuu sai tarvittavan kannattajamäärän ja että aloite etenee eduskuntaan. Tarvitsemme ilmapiirin, jossa ihmiset uskaltavat hakea apua ajoissa ja jossa apua on saatavilla. Oleellista on, että apua hakeva ihminen kohdataan ja että hänet otetaan tosissaan. Kun hain apua ensimmäisen kerran sain kyllä apua, sain jopa terapiaa melko nopeasti. Ongelmana oli vaan että kohtaaminen oli vain osittaista, sillä minulle ei kerrottu niin että olisin ymmärtänyt mitä minulle tapahtuu. Mikään terapia ei itsessään riitä, jos en tule kohdatuksi oikealla tavalla.

Minun polkuni on ollut pitkä ja välillä olen eksynyt sivuraiteille. Olen kuitenkin päättänyt, että minä en häpeä sitä mitä olen, vaan olen ylpeä siitä, että uskallan olla julkisesti masentunut ja ahdistunut. Minä olen sitä mitä olen tänä päivänä koska olen käynyt läpi suuria vaikeuksia, olen uskaltanut puhua niistä, olen päässyt auttamaan avun tarpeessa olevia ihmisiä ja olen oppinut arvostamaan sitä luottamusta, jota he minua kohtaan osoittavat. Tämä luottamus ajaa minua eteenpäin ja tämä luottamus on syy siihen, että suostuin tuohon juttuun.

#eihävetä #fuckskam #jesuismielenterveyskuntoutuja

16. August 2019 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Pienet askeleet, Uudistumista

Palasin maanantaina töihin intoa puhkuen. Minulla oli takana ihana kesäloma. Moni asia on edennyt ja työasiat jäi ennen lomaa hyvälle mallille. Pitkästä aikaa oli olo että minä voin hyvin!

Panda

Nyt on perjantai ja kaikki on periaatteessa ihan hyvin, moni asia on edennyt ja moni asia menee hyvin ja töissä viihdyn jne, mutta jotenkin olo on kun olisin ilmapallo ilman sitä ilmaa. Yritän muistuttaa itseäni että moni asia etenee, että minulla ei ole mitään kiirettä minnekään ja että tässä ja nyt kaikki on hyvin, mutta silti en oikein jaksa.

Siitä on nyt kymmenen vuotta kun irtisanoin itseni työpaikasta jossa ehdin olla töissä sen kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta sitten olin pahasti työuupunut, masentunut, ahdistunut, vastarakastunut, juuri aloittamassa uuden elämän maalla ja valmiina aloittamaan alusta.

Kymmenessä vuodessa olen ehtinyt vaikka mitä. Minulla on ollut erittäin mielenkiintoinen polku jota olen kävellyt, juossut, kompuroinut, kontannut ja välillä kironnut sitä etten vaan jäänyt paikalleni joskus kauan sitten. Olin onnellinen kymmenen vuotta sitten, mutta olen onnellinen myös tänään. Olen kehittynyt ihmisenä aivan valtavasti ja olen kiitollinen jokaisesta askeleesta jonka olen ottanut vaikka ne ovat välillä olleet tuskallisen hitaita ja raastavan raskaita.

Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista pointtia, halusin vaan purkaa tämän lannistuneen ja jotenkin paikallaan seisovan tunteen johonkin muuhun kun itseeni. Ehkä tämä on se tyyni ennen myrskyä. Tosin aavistelen että tämä myrsky tulee olemaan kaunis, voimaannuttava ja energinen. Tämä myrsky tuo mukanaan jotain ennenäkemätöntä.

Kirjoittaminen auttoi ja jään innolla odottamaan myrskyä!

Tämän tekstin kuvaksi valikoitui yhden unelman täyttymys. Se kun näin ilmielävän pandan. Olin tuossa hetkessä täydellisen onnellinen!