Vuodenvaihteen tienoilla pohdin elämääni ja päätin että tänä vuonna USKALLAN ENEMMÄN. Uskallan tarttua tilaisuuksiin, uskallan puhua minulle vaikeista asioista ja uskallan elää sitä elämää jota minä haluan elää. Tämä tavoite on mielestäni toteutunut erittäin hyvin. Paljon on muuttunut muutamassa kuukaudessa ja ennen kaikkea se muutos on tapahtunut minun sisällä. Mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. Niin se vaan on. Jossain määrin on jopa pelottavaa miten hyvin tämä toimii. Joskus toiveeni on toteutunut jopa paremmin kun uskalsin toivoa.

pic26

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin on aika uudelle. Kouluvuosista lähtien elokuun alkupuoli on merkinnyt uudistusta. Kesä on päättymässä ja paluu arkeen edessä. MInä pohdin taas elämääni ja nyt minulla on uusi tavoite. Aion edelleen uskaltaa enemmän, mutta aion myös asettaa oman itseni ja oman hyvinvointini etusijalle. Uusi slogan on MINÄ ENSIN.

Minä ensin ei tarkoita että aion olla itsekäs ja keskittyä vain itseeni, päin vastoin. Asettamalla omat tarpeeni ensimmäiseksi, pystyn entistä paremmin myös auttamaan muita sillä minun tarpeeni ovat tyydytetyt ja näin minulla on voimavaroja antaa myös muille.

pic27

Minulla on ollut viime kuukausina terveyteni kanssa vähän vaikeuksia. Tai rehellisemmin sanottuna sairastuin, kävin tietämättäni lähellä kuolemaa, sain lääkettä ja olen toipumassa. Ikävä kyllä toipumistahti ei ole ihan niin nopeaa kun toivoisin. Minähän olin oikeasti töissä jo viikon kuluttua siitä kun pääsin kotiin sairaalasta. Olin tuossa kohtaa hieman liian optimistinen ja ylimitotin oman jaksamiseni. Nyt maksan tästä virheestä ja toipumistahti on hitaampaa.

Mutta minä toivun. Jaksan jo paljon ja jaksan koko ajan enemmän. Kuntoutan itseäni pikkuhiljaa ja opettelen entistä tarkemmin kuuntelemaan omaa kehoani. Välillä joudun lepäämään enemmän kun malttaisin, mutta pikkuhiljaa opettelen rehellisemmäksi omaa itseäni kohtaan.

Tätä tarkoittaa minulle MINÄ ENSIN. Minun on huolehdittava omasta jaksamisestani ja omasta voinnistani, sekä henkisestä että fyysisestä. Olen jo hyvällä tiellä sillä Babysteps painonpudostus etenee loistavasti ruokailun suhteen ja sen lisäksi opin koko ajan paremmin kuuntelmaan omaa vointiani. Henkisen hyvinvoinnin eteen olen tehnyt töitä jo pitkään ja siinä minulla on apunani paitsi fantastinen hoitotiimini, myös ystävät ja läheiset.

pic28

Tänä vuonna olen ottanut monta askelta kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia Uskaltamalla enemmän ja asettamalla Minut ensin!

25. May 2017 · Comments Off · Categories: Minä, Pienet askeleet, Uudistumista

Minulla oli työ jossa viihdyin, työyhteisö joka oli aivan huippu, mielenkiintoisia kohtaamisia päivittäin ja mukava työmatka ja -aika. Silti minussa nakersi muutoksen tarve. En itsekään oikeen ymmärtänyt tätä, sillä enhän minä ollut paikallani edes kovinkaan pitkään, mutta jokin patisti minua jatkamaan matkaa. Yritin hillitä tuon sisäisen äänen. Sitten luin jotain joka herätti mielenkiintoni…

pic01

Tuon lukemani seurauksena aloitin pari viikkoa sitten uuden, osa-aikaisen työn A-klinikkasäätiön KokeNet – mieli mukaan palvelun projektisuunnittelijana. KokeNet on sähköinen, matalan kynnyksen kokemusasiantuntijoiden neuvontaa tarjoava palvelu päihde- ja mielenterveysongelmia kokeville ja heidän läheisilleen. En hylännyt vanhaa kokonaan vaan jatkan Spring Housella sijaisena ja Babysteps Consulting tulee heräämään hiljaiselostaan.

Olen aivan innoissani siitä että saan mahdollisuuden olla mukana kehittämässä tätä upeaa palvelua jossa pääsen taas työskentelemään kokemusasiantuntijuuden parissa. Olen ehtinyt olla viisi päivää uudessa työssäni ja tuntuu että olen tullut kotiin. Samalla olen kiitollinen etten joudu täysin jättämään työtäni työttömien parissa joka opettaa minulle niin paljon joka päivä. Tarkoituksena olisi vielä että kirkastan ajatustani siitä mihin suuntaan lähden kehittämään omaa yritystäni ja pikkuhiljaa lähteä toteuttamaan tavotteita joita minulla on yrittäjänä.

pic03

Olen kiitollinen, innostunut ja hyvällä tavalla jännittynyt. Paljon on tapahtunut taas lyhyen ajan sisällä ja nyt minun on tärkeä muistaa kuunnella itseäni jotta en rasita itseäni liikaa. Huomenna on kaksi viikkoa siitä kun jouduin yllättäen sairaalaan ja sain kuulla sairastavani vakavaa sairautta. Se tuntuu tällä hetkellä etäiseltä unelta, sillä olen onneksi kuntoutunut todella hyvin ja nopeasti. Tämä on kuitenkin se vaaran paikka. Jos lähden hötkymään liian nopeasti ja unohtaen itseni olen pian taas tilanteessa jossa voimat loppuu. Joten nyt aion hiljentää tahtia, nauttia alkukesän herkästä vihreydestä ja pienin harppauksin rakentaa itselleni toimivan arjen uudessa työtilanteessa.

Minulle on tärkeää kuunnella itseäni ja siksi hain tätä uutta työtä. Jätin kokopäivätyön jossa oli hyvä olla, mutta minä halusin aktiivisemmin mukaan kokemusasiantuntijuuden pariin ja nyt tuntuu että olen löytänyt sen puuttuvan palan. Minä olen ennen kaikkea kokemusasiantuntija ja on jännä huomata miten viime vuosina siitä on kasvanut niin olennainen osa minua. Kokemusasiantuntijuus on mukana kaikessa mitä teen. Vaikka sirpaleinen työtilanteeni saattaa vaikuttaa ulkopuolelta vaativalta, tämä sopii minulle. Tämä on osa sitä henkilöä joka minä olen juuri nyt. Katsotaan mitä tästä kehitty.. :)

pic02

24. March 2017 · Comments Off · Categories: Uudistumista

Olen viime vuosina tavannut työssäni paljon ihmisiä jotka ovat jollain tapaa elämän käännekohdassa. Tapaan muun muassa paljon ihmisiä jotka hakevat töitä. Monet ova jo valmiiksi lannistuneet. “En minä mitään löydä koska…” Selityksiä on monia. On se muutos mitä tahansa niin monilla on jo valmiiksi ennakkoasenne että ei kannata edes yrittää, sillä ei siitä tule mitään. Tapaan toki myös paljon ihmisiä joilla on asenne kohdallaan ja jotka onnistuva tavoitteissaan. Ja kaikkea tältä väliltä.

24_3_4

Minulla on itselläni aika voimakas tahto onnistua ja muttaa elämääni. Ehkä minun voimakas taistelutahto tulee osittain niiltä ihmisiltä jotka tapaan jotka ovat lannistuneet. Haluaisin niin kovasti välilä ravistaa heitä ja saada heidät huomaamaan että he ovat itse itsensä pahin vihollinen. Koska näen lannistuneita ihmisiä minulle tulee entistä suurempi halu onnistua. Asenteella on ratkaiseva merkitys. Jos olet jo valmiiksi luovuttanut niin et sinä tule saamaan mitään. Jos et jaksa edes yrittää niin et onnistu.

24_3_1

Mikä on sinun tilanteesi? Oletko sinä taistelija vai luovuttaja? Harva meistä halua olla se luovuttaja, mutta syvällä sisimmissäsi… Oletko tyytyväinen elämääsi vai haaveiletko jostain muusta? Luovutko haaveestasi koska… Niin, niitä syitähän löytyy vaikka kuinka, vai mitä? Kyllä minäkin keksin niitä vaikka ja kuinka, tiettyjä asioita en uskalla edes haaveilla toteuttavani koska se vaatii ponnisteluja. Selitän itselleni että yksi asia kerrallaan, vaikka todellisuudessa tuokin on vaan tekosyy..

24_3_2

En aio väittää että muutos on helppoa tai nopeaa. Muutos on usein tuskallisen hidasta, vaatii sitoutumista ja vaatii sen että sinä jaksat silloin kun haluaisit kaikista eniten luovuttaa. Mutta mikään ei muutu jos sinä et tee jotain eri tavalla kun ennen.

Nyt on siis aika tehdä jotain konkreettista!

24_3_3

Päätin jonkin aikaa sitten että tästä eteenpäin minä uskallan. Uskallan sanoa mielipiteeni, uskallan olla näkyvä, uskallan tuoda itseni esille. Olen toteuttanut tätä päätöstä mielestäni hyvin. Koen että olen aidommin oma itseni ja olen tyytyväinen siitä että uskallan enemmän.

23_3_3

Tämä ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Joka kerta kun laitan itsestäni kuvan johonkin esille osa minussa haluaa jättää kuvan julkaisematta. Muutama päivä sitten julkaisin tekstin blogissani jonka otsikkoon kirjoitin “olen kaunis”. Et arvaa kuinka vaikeaa oli julkaista tuo otsikko. Tein sen silti. Uskallan sanoa kun minua kohdellaan epäasiallisesti ja uskallan tehdä valituksen. Uskallan nähdä oman osuuteni ja uskallan pitää puoleni. Uskallan puolustaa ystävää kun häntä sorretaan. Mikään näistä ei ole helppoa, ja monesti olisi helpompaa vaan antaa olla, mutta en enää halua, haluan uskaltaa ja haluan asettaa itseni likoon.

Minulla on meneillään suuri sisäinen muutos. Minulla on vaihe kun teen aktiivisesti työtä oman itseni kehittämiseksi ja yhtenä tavoitteena on hyväksyä itseni sellaisena kun olen jotta voin muuttua. Näkyvin ja surin muutos mihin tähtään on painon pudotus. Vaikka painonpudotus on suuri ulkoinen muutos, haluan pudottaa painoa ensisijaisesti terveydellisistä syistä. Uskon että pysyvä muutos vaatii ennen kaikkea sitä että muutan omaa käsitystä itsestäni. Tätä olen nyt aktiivisesti toteuttamassa.

23_3_4

Kirjoitan omista kokemuksistani osittain oman itseni takaia, mutta minulla on myös toinen syy. Tiedän että monet lukevat tekstejäni ja saa niistä ajatuksia oman elämänsä suhteen. Toivon että voin olla esimerkkinä ihmiselle joka miettii suurta muutosta tai pohtii omaa kuvaansa ja tuntee samankaltaisia tunteita kun minä. Ei oikeen uskalla hyväksyä itseään sellaisena kun on. Mutta haluaa uskaltaa enemmän. Kun meitä on monta, saamme apua toisiltamme.

23_3_5

Toiset päivät ovat helpompia kun toiset, mutta askel askeleelta huomaan että mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. En odota että minussa tapahtuva muutos olisi nopeaa enkä usko että painoni lähtee rajuun laskuun, mutta uskon että mitä enemmän hyväksyn itseni sellaisena kun olen sitä enemmän nautin matkasta. Ja matkahan jatkuu loppuelämäni. Toivottavasti kuitenkin pikkuhiljaa huomattavasti kevyempänä. :)

Flunssa veti astmani epätasapainoon ja joudun nyt muutaman päivän pakkolepoon. Mutta sehän ei tarkoita etteikö voisi olla myös hauskaa. :)

jumppa0

 

Päikkäreiden ja lääkkeiden piristämänä päätin tutustua vähän kevyesti uuteen kaveriini jumppapalloon. Kävin fysioterapeutulla saamassa ohjeita oikuttelevan selän kuntouttamiseen ja sen seurauksena otin käyttöön jumppapallon.

jumppa

Testasin vähän saamiani treeniohjeita ja Eevi innostui “auttamaan”. Koska kännykkä oli vieressä treeniohjeita varten niin tässä vähän kuvasaastetta treeneisessiostamme. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, meillä oli hauskaa vaikka kuvat ovatkin vähän vinksahtaneet. :D

jumppa2 jumppa3 jumppa4 jumppa6 jumppa7

Minä keskityn parantelemaan astmaa ja flunssaa ja palaan asiaan kun on taas jotain sanottavaa.

18. February 2017 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Joka vuosi se iskee yhtä varmasti kun kevätaurinko, nimittäin kevätväsymys. Samalla tavalla kun kevätaurinko paljastaa likaiset ikkunat ja katonrajassa piilevät hämähäkinseitit kevätväsymys iskee kyntensä mieleeni ja paljastaa kaiken joka on pielessä. Toisina vuosina kevätväsymys on ollut portti masennukseen ja minulla masennusjaksot ovat aina iskeneet keväällä. Onneksi yleensä kyseessä on ollut huomattavasti lievempi riesa, mutta riesa silti.

DSC_1981

Tänäkin vuonna se on iskenyt. Tämä tuntuu niin ristiriitaiselta. Olen odottanut aurinkoa, kevättä ja pidempiä päiviä jo monta kuukautta, mutta sitten kun päivät pitenee ja aurinko ilmestyy minä väsyn ja kyllästyn omaan itseeni ja elämääni. Syksyllä kun valo vähenee ja kaikkialla on pimeää joka imee itseensä vähäisenkin valon (eteenkin täällä maalla huomaan nämä muutokset todella selvästi) minä olen pirteä, virkeä ja intoa pursuava. Jaksan vaikka mitä ja tuntuu että minulla on supervoimat. Tämä tuntuu todella ristiriitaiselta, mutta näin se vaan on.

DSC_1978

Nyt olen siis kevätväsymyksen kourissa. Olen tänä vuonna päättänyt antautua sille. Nukun kun nukuttaa, annan masentavien ajatusten vyöryä päälleni ja ryven itsesäälissä. En kuitenkaan anna sille koko elämääni, vaan käyn lenkillä lempipaikoissani ja kuvaan kaunista luontoa, halailen koiraani, käyn maanantaiaamuisin uimassa, nauran niin paljon kun mahdollista ja ostan tulppaaneja piristämään kotiani. Yritän keskittyä omaan itseeni ja yritän oppia olemaan hieman enemmän itsekäs.

Paljastan tässä salaisuuden, minä olen todella huono sanomaan ei jos joku pyytää minulta jotain. Yleensä pidän siitä että saan auttaa ja autankin mielelläni, mutta silloin kun minulla on huono kausi, kevätväsymys, niin tunnen että tukehdun kaikkien apua pyytävien alle. Hukkaan itseni ja tuntuu siltä että pienikin pyyntö on mahdoton toteuttaa. Tässä onkin tämän tarinan opetus, jos en huolehdi itsestäni silloin kun minulla on rankkaa en jaksa auttaa ketään. Joten minun on nyt oikeasti opittava asettamaan itseni aina ensimmäiseksi!

DSC_1974

Tiedän että en ole yksin näiden pohdintojen kanssa. Tiedän myös että aivan liian monet meistä jatkavat jaksamista kunnes eivät enää jaksa. Olisiko meidän kaikkien nyt aika lopettaa terveydellämme ja hyvinvoinnilla leikkiminen ja asetettava itsemme aina ensimmäiseksi?

Tapasin tänään sattumalta harrastuskaverin, jota en ole vähään aikaan nähnyt. Keskustelumme lomassa puhuimme mm. jaksamisesta. Tämä sai minut miettimään stressinhallintaa ja omaa kokemustani siitä. Minä olen työkseni puhunut stressinhallinnasta ja siitä miten voimme löytää hyvin arjen tasapainon. Stressinhallinnassa koen olevani aikamoinen kokemusasiantuntija viime vuosien ansiosta ja seuraan koko ajan valppaana paitsi ammattilaisten pohdintoja aiheesta myös omia kokemuksiani.

eri6

Olen aina vaan yhä vakuutuneempi siitä miten tärkeää on tuntea itsensä. On tärkeä tunnistaa kun stressi on ylittämässä hyvän tason ja on myös tärkeä tietää mikä itsellä auttaa hallitsemaan stressiä. Asiahan on niin että tarvitsemme tietyn määrän stressiä suoriutuaksemme arjesta. Tuo stressi ei saa olla liian korkea, mutta ei myöskään liian alhainen. Kun hyvä stressitaso on joko ylittymässä tai alittumassa olisi hyvä tunnistaa tilanne jotta voi tehdä jotain asialle. Toinen tärkeä itsetutkiskelun paikka on tunnistaa mikä auttaa kun stressi ei ole tasapainossa.

Yksi tärkeä huomio, jonka tärkeys kasvaa koko ajan, on että eri tilanteissa tarvitsemme erilaisia stressinhallintakeinoja. Aikaisemmassa elämäntilanteessa minulle tärkeitä keinoja oli mm. vesipelastus ja muu koiran kanssa harrastaminen, yhdistystoiminta ja rentoutuminen kotona. Nyt saan paljon voimaa työstäni. Asioita joista saan aina paljon voimaa on koirani Eevi, luonto ja erityisesti meri. Varauksella sanon että saan energiaa myös ystävistä ja perheestä, mutta tämä ei ole ihan itsestäänselvyys aina, sillä välillä tämä saattaa olla myös yksi suuri stressin aiheuttaja, kuten esimerkiksi jos joku perheenjäsen sairastaa tai on joku muu konfliktitilanne.

eri1

Aiemmin työ oli jopa stressitekijä ja vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan olevani vakituisesti siinä työssä johon olen nyt sitoutunut vuodeksi ja jota olen tehnyt jo kolme kuukautta. Nyt en tas jaksa käydä harrastamassa vakituisesti koiran kanssa, vaikka kaipaankin treenikavereitani, sillä tuntuu että sitoutuminen treeneihin vapaa-ajalla sitoo minua liikaa. Olen irrottautunut velvotteista kaikessa yhdistystoiminnassa ja olen tällä hetkellä tyytyväinen rivijäsen. Rentoutuminen kotona on tottakai tärkeää ja tarpeellista nytkin, mutta jos olen liian pitkään kotona vailla erityistä ohjelmaa minusta tulee entistä väsyneempi.

Näiden asioiden oivaltaminen on oikeastaan aika mullistavaa sillä kaikki on kääntynyt päälaelleen. Asiat joista ennen sain voimaa kuormittavat minua ja asiat jotka ennen tuntuivat mahdottomilta antavat nyt voimaa. Tässäkin itsetuntemus ja itsensä tutkiskelu auttaa sopeutumaan kun tilanne muuttuu. On siis tärkeää että emme stressinhallinnassakaan lukkiudu liian vahvasti siihen mikä on aiemmin toiminut, vaan että voimme sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen.

eri4

Minä olen tyytyväinen juuri nyt. Odotan vaan että valo lisääntyy ja että saan kaipaamaani valoenergiaa myös arkena, mutta päivät pitenevät koko ajan ja menemme kohti valoa. Minä kuuntelen päivittäin itseäni ja yritän elää niin että stressi pysyy hallinnassa ja minulla vointi pysyy hyvänä!

eri5

29. December 2016 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Joulu tuli ja meni (nopeasti), joulukalenterini päättyi, arki jatkui ja uusi vuosi lähestyy. Tänä vuonna joulu oli niin lyhyt että se tuntui lähinnä tavalliselta viikonlopulta. Vaikka minulla ei ollut yhtään ylimääräistä vapaata ehdin silti käydä Kokkolassa viettämässä joulua läheisten kanssa. Tämän tekstin kuvat on jouluaaton lenkiltä jolloin Eevi päätti ettei haluakaan lähteä pois metsästä ja heittäytyi hankalaksi. :D Lenkkeilimme paikassa jossa näkyi myös Kokkolan satama, satama jossa äitini vietti lapsuutensa ja joka on minullekin sitä kautta tärkeä.

29-1

Tämän vuoden joulukalenterissa nostin esiin pieniä tekoja jotka tekevät arjesta hieman parempaa. Onnellinen elämä ei koostu niistä suurista ja mahtavista hetkistä, toki on se niitäkin, vaan lähinnä pienistä arjen helmistä joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Jos näemme arjessamme vain negatiivisa ja ikäviä puolia niin elämä tuntuu kovin synkältä ja ilottomalta. Jos suljemme silmämme kaikelta ikävältä ja negatiiviseltä joudumme etsimään aina vaan hurjempia kokemuksia jotta elämä olisi aina vaan hyvää. Tarvitsemme tasapainon. Elämä koostuu hyvistä ja huonoista hetkistä. Mutta jokaisessa päivässä on paljon hyvää ja muistamalla erityisesti nämä hyvät asiat voimme itse vaikuttaa omaan onnellisuuteemme. Näin minä ainakin uskon ja tämän mukaan olen elänyt jo pitkään. En varmaankaan olisi selvinnyt hengissä tästä vuodesta ellen eläisi tällä tavalla, sen verran rankka se on ollut monella tavalla.

29-2

Vuodenvaihde on monille taitekohta. Uuden alku. Onhan se sitäkin. Päivän pitenemisen myötä menemme kohti valoisampaa ja pidempää päivää. Kohta minäkin pääsen luontoon nauttimaan työpäivän päätyttyä (valoisaan luontoon, valo on tärkeä osa minun luontoelämystäni). 2016 on ollut monella tavalla raskas vuosi, mutta se on myös ollut kasvun vuosi. Olen oppinut uutta ja olen ennen kaikkea kehittänyt itseäni. Vuodelta 2017 odotan paljon. Minulla on alkamassa mielenkiintoinen projekti ja uusia avauksia. Saan jatkaa syksyllä aloittamassani työpaikassa ja vaikka kohtaamme siellä paljon muutoksia olen kiitollinen että saan jatkaa työtä joka opettaa minulle niin paljon joka päivä. Odotan innolla tulevaa vuotta. Muistelen kuitenkin myös kiitollisuudella vuotta 2016 joka oli raskas, mutta sisälsi myös paljon hyvää.

29-3

 

 

12. October 2016 · Comments Off · Categories: Minä, Pienet askeleet, Uudistumista

Vaikka mitä on tapahtunut sitten viime kuuleman kuten yleensä. Koti on säilyttänyt paikkansa tärkeänä tukikohtana ja olen liikkunut paljon luonnossa, erityisesti Kopparnäsissä, joka on Inkoossa sijaitseva virkistyalue. Kopparnäsissä minua viehättää eteenkin upeat kalliot ja meri, joka aina kiehtoo ja vetää puoleensa. Olen käynyt siellä vähintään kerran viikossa jo lähes vuoden hakemassa voimaa ja tuulettamassa ajatuksia kun elämässä on sattunut ja tapahtunut.

myrsky k-talvi

Työrintamalla on ollut vilkasta, mutta oma yritys on elänyt hiljaiseloa jo pidemmän ajan. Nyt olen kokoaikatyössä ainakin loppuvuoden ja vedän samalla henkeä pohtien mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tai oikeastaan en pahemmin edes pohdi tulevaa, vaan yritän keskittyä työn ohella palautumiseen. Kesä oli rankka monesta syystä ja nyt nautin siitä että minulla on työ jossa viihdyn eikä minun nyt tarvitse tehdä yhtään mitään muuta.

k-kevät k-alkukesä

Tämän vuoden aikana olen kasvanut todella paljon henkisesti. Olen kohdannut pahimpia pelkojani ja niiten myötä olen oppinut todella paljon itsestäni. Olen löytänyt itsessäni aivan uskomattomia voimavaroja joita en luullut edes omaavani. Luulen että tämä tämänhetkinen seesteisempi vaihe auttaa minua sisäistämään kaiken kasvun ja sitä kautta löydän taas suunnan elämälleni, joka on siis ollut hieman hukassa viime aikoina. Tiedän kuitenkin että olen oikealla tiellä ja olen hyvin kiitollinen vaikeistakin kokemuksista. Sillä kuten Kopparnäsin kalliot ovat vuosien varrella veden voimasta hioutuneet pehmeiksi ja voimakkaiksi, myös minusta hioutuu näiden kokemuksien kautta pahimmat särmät pois ja syvällisempi voimakkuus astuu esiin.


k-kallio

21. August 2015 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Minulla on taas edessä muutos. Jätän klubitalon ja palaan kouluttajaksi työnhakuvalmennuksiin. Myös Babysteps Consulting aktivoituu pitkän tauon jälkeen.

Jätän klubitalon hyvin haikeana, mutta myös kiitollisena. 13 kuukautta vertaisohjaajana/kokemusasiantuntijana on opettanut minulle todella paljon ja olen sanoinkuvaamattoman onnellinen että sain tämän mahdollisuuden. Olen aivan varmasti parempi kouluttaja, valmentaja ja ihminen tämän kokemuksen ansiosta. Yhteistöä ja ihmisiä tulee kova ikävä. Työ jäi kesken, mutta olen samalla iloinen että uusi vertaisohjaaja/kokemusasiantuntija pääsee jatkamaan ja muokkaamaan toimen omannäköisekseen.

Minä jätän klubitalon terveydellisistä syistä. Sisäilmasta sairastuneiden kouluttajasta tuli itse sisäilmasairas. En ehkä olisi kaivannut juuri tässä asiassa omakohtaisa kokemusta, mutta opinpahan tästäkin. Saan syvemmän ymmärryksen siitä mitä koulutuksiini osallistuneet ovat käyneet läpi. Reagoin siis johonkin työpaikallani ja minulla se tarkoittaa että hengittäminen vaikeutuu, hengästyn todella helposti ja olen koko ajan väsynyt. Hain aikanaan tätä työtä joka siis on osa-aikainen, jotta ehtisin kehittää omaa yritystäni paremmin. Aikaa olisi ollut, mutta sairastaminen aiheutti sen että energiaa ei ollut. Taustalla tässä on astma johon sairastuin entisessä työssäni. Todennäköisesti siinäkin oli sisäilmaongelmat pohjalla. Ollessani poissa altistusta aiheuttavasta paikasta voin hyvin ja energia palautuu. Siksi lähden.

Olen pitkään jo prosessoinut tätä muutosta ja olen oikestaan aika innoissani palaamassa työnhakuvalmennuksiin. Olen oppinut paljon uutta ja minulla on nyt paljon enemmän annettavaa. Babysteps Consultingin suhteen en tiedä vielä mihin matka vie, mutta olen täysin vakuuttunut että se selviää tässä matkan varrella.

Hieman haikena, mutta samalla kiitollisena, luottavaisena ja innokkaana lähden kohti syksyn haasteita.

08-15

%d bloggers like this: