04. March 2011 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Vaikka viime aikoina ei ole siltä tuntunut, muistan kyllä että tämä blogi on olemassa. Enkä ole kuoppaamassa tätä. Jotain muutosta haluan kyllä tänne tehdä. Mietin hieman ja palaan asiaan. Pian.

Kun nyt kerran olen täällä voin jakaa pikaiset kuulumiset. Työ vie mukanaan, olen intoa täynnä ja päässä pyörii tuhat ja yksi ajatusta. Työn vastapainoksi olen keskittynyt Eevin kanssa ulkoiluun. Odotan kovasti että treenikausi alkaa toden teolla ja ennen kaikkea odotan jäiden sulamista jotta pääsemme kokeilemaan josko Eevi alkaisi uimaan.

Tässä kaikki tältä erää. Mietintämyssyssä blogin uusi suunta. Palaillaan!

>Työni on täysin vienyt minun jaksamiseni viime aikoina. Rakastan sitä. Tuntuu että olen vihdoinkin löytänyt sen mitä haluan tehdä. Olo on kun sienellä joka imee itseensä tietoa. Vapaalla olen yrittänyt rentoutua. Vietää aikaa Eevin kanssa ja mielellään ulkoilla paljon.

Olen ilokseni huomannut että jaksamiseni on parantunut valtavasti. Nukun yöni hyvin enkä tarvitse juurikaan päikkäreitä. Luonnollisesti välilä tarvitsen sitten aikaa ihan vaan olla. Olenkin todella tarkkaan yrittänyt kuunnella sitä miten voin ja miten jaksan. Myös ihanat työkaverini ovat muistuttaneet minua siitä että en yritä kahmia itselleni liikaa tekemistä heti alkuun.

Nyt on neljä viikkoa takana uudessa työssä. Aika rientää aivan valtavan nopeasti ja kalenteri täyttyy. Välillä lämpimät kelit uskottelevat että kevät on jo täällä, vaikka todellisuudessa elämme vielä sydäntalvea. Kuitenkin kohta se on edessä. Ihana kevät! Odotan jo että pääsemme tekemään hieman uudistusta puutarhassamme. Tehtävälistalla on ainakin uuden aidan rakentaminen, jotta Eevi saisi suuremman alueen. Sitten haaveilemme J:n kanssa perunoiden istuttamisesta. Viime vuonnakin piti, mutta emme sitten saaneet sitä aikaiseksi. Viime vuonna aloitettu etupihan remontti pitää valmistella. Sitten loput teemme sen mukaan mitä jaksamme. Opettelen elämään sen mukaan mikä tuntuu hyvälle. Teen pakolliset, loput teen sen mukaan mitä jaksan. Muistutan itseäni että saan olla kiltti itselleni.

>Yksi ihanimmista asioista uudessa työssäni on että opin jotain uutta ihan koko ajan. Järkyttyneet aivo-parkani joutuvat tekemään kovasti ylitöitä prosessoidakseen kaiken. Kompensoin olemalla paljon ulkona. Tänään katsoin nauraen kun Eevi leikki nuoremman uros-pennun kanssa. Eevin leikkiä on hauska katsoa, varsinkin jos vastapari on pienempi ja sirompi. Eevi on niin suloisen kömpelö.

Tulen olemaan enimmän osan viikonlopusta töissä. Tai en varsinaisesti töissä, vaan koulutuksessa. Oppimassa uutta. Jännittävää!

Yritin aloittaa vuoden tiukalla karppauksella, hieman huonolla menestyksellä. Yritän kyllä pääsääntöisesti syödä karppiruokaa, mutta aina välillä huomaan että pinnaan. Entistä enemmän kun ystäväni huomautti valittaessani asiasta että olen itse sanonut että ei saa ottaa liikaa ‘projekteja’ samanaikaisesti. Minullahan on nyt uusi työ johon keskittyä, on aika utopistista yrittää keskittyä tiukkaan karppamiseen samanaikaisesti. Harjoittelen olemaan armollinen itseäni kohtaan. Joten, tänään leivoin elämäni ensimmäistä kertaa näkkileipää. Kun teki niin kovasti mieli. Jotain on ilmeisesti mennyt pieleen, sillä lopputulos on enemmän pehmeää kun kovaa, mutta ehkä ne vielä kovettuu?!?!?! Oli kuitenkin kiva kokeilla ja varmasti tulen kokeilemaan uudelleen.

25. January 2011 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Kovasti olen halunnut kirjoittaa jotain tänne jo monta päivää. Aiheita vaan ei ole tullut mieleen. Arki on nyt hyvin paljon työtä, siihen totuttelua sekä Eevin kanssa harrastamista. Jotenkin tuntuu että kaikki ajatuskapasiteetti menee näihin.

Työhönpaluu ja uuden työskentelytavan oppiminen on haasteellista ja turhauttavaa, mutta olen samalla aivan innoissani. Haluan liikaa kerralla. Työni on kiinnostavaa ja inspiroivaa, yritän malttaa ottaa pieniä askeleita. Onneksi tässä apuna ovat suurenmoiset työkaverit.

Vapaalla saan onneksi ajatukset täysin nollattua työasioista kun harrastan Eevin kanssa. Koulutusryhmämme ovat hieman talviliekillä, mutta sen sijaan käymme usean kerran viikossa tapaamassa koirakavereita. Koira saa loistavaa liikuntaa ja virikkeitä ja emäntä saa jutella uusien tuttujen kanssa. Olen ilokseni myös huomannut ystävystyväni pikkuhiljaa erään Eevin koirakaverin emännän kanssa.

Viime viikonloppu oli myös mitä mainiointa rentoutumista kun saimme ystäviä kylään. Pidimme jo perinteeksi muodostuneen foudue-illan. Hauskaa oli!

>Ylensä en viitsi säästä sen kummemmin urputtaa, siihen kun ei voi mitenkään vaikuttaa. Nyt tekisi kyllä mieli vähän valittaa. Kaipaan lunta, pakkasta ja narskuvia hankia. Haluan lenkkeillä pelkäämättä kastuvani tai katkaisevani jalkani. Pieniä ovat minun murheeni, enhän sentään joudu Helsingin asukkaiden tavoin pelkäämään katolta putoavia lumia (kävin siellä eilen ja vähän jännitti että selviänkö minä ja autoni sieltä ehjinä pois, onneksi selvittiin!). 

Minä olen aloitellut karppausta joulutauon jälkeen. Viime viikolla harjoittelin ja tällä viikolla olen tositoimissa. Vähän on tahmeaa mutta kyllä se tästä lähtee käyntiin! Asiaa edesauttaa hyvät reseptit karppaus.info-sivustolla! Kaipaan myös kunnon lenkkeilyä, mutta viime päivien säät eivät ole innostaneet siihen. Eevin liikunta on tullut muuta kautta kun pitkien lenkkien (tosin niin se yleensäkin tulee, minua varten me käymme lenkkeilemässä). 
Olen periaatteessa onnellistakin onnellisempi (kerron kyllä kohta miksi), mutta nyt jostain systä jurputtaa vähän kaikki. Ehkä olisi aika mennä nukkumaan. 

>Aina välillä joku blogituttu kirjoittaa jotain joka riipaisee. Tuntuu kun omalle rakkaalle ystävälle olisi sattunut jotain. Huomaan miettiväni asiaa pitkään sen lukemisenkin jälkeen. Palaan blogiin usein katsoakseni jos on tullut lisää tietoa.

Oikeasti blogitutut ovat ventovieraita ihmisiä, silti niin tuttuja. Olen tavannut oikeassa elämässä yhden blogitutun. Me ystävystyimme heti. Tiesimmehän toisistamme jo vaikka kuinka paljon siinä vaiheessa kun tapasimme kasvotusten.

Blogeja on tietty monenlaisia, itse olen koukuttunut lähinnä sellaisiin joissa kerrotaan ihan normaaleja päivittäisiä asioita. Asioita joita kerrotaan ystäville. Ei tietenkään yksityiskohtaisesti eikä välttämättä kovinkaan syvällisesti. Silti niistä huokuu läpi kirjoittajan persoona. Tai ainakin niin minun mielestä.

Tämä kirjoitus siksi että luin juuri jotain joka kosketti kovasti. Tiedät kuka olet; elän täällä jossain kaukana vierelläsi ja tiedän että kaikki menee hyvin!!!

>Tänään Baby steps-blogi täyttää kokonaiset kaksi vuotta!

Tänään myös minulla oli erinomainen päivä! Minulla on kerrottavana jotain jännittävää, mutta en vielä uskalla paljastaa hyviä uutisiani, kerron heti kun pystyn.

Päivään kuului myös tapaaminen koirapuistossa, Eevi tapasi hyvän koirakaverinsa ja minä sain syventää tuttavuutta/ystävyyttä tuon kaverin emännän kanssa. Olemme tänä syksynä ‘päässeet mukaan’ koirapuistossa säännöllisesti tapaavaan ryhmään ja sitä kautta minullekin on siunaantunut uusia tuttuja. Eevi nauttii täysillä kun saa riehua kavereiden kanssa ja emäntä nauttii kun saa seurata koirien riemua. En voisi parempaa toivoa koiralleni!

Eevistä puheen ollen taitaa olla jonkin aikaa siitä kun olen kertonut sen kuulumisia. Aihe kuitenkin vaatii oman postauksen kuvineen, joten palaan asiaan piakkoin. Sen voin kuitenkin sanoa että Eevi voi hyvin ja on vähintään yhtä ihana kun aina ennenkin.

>

Otin kuvan jouluaaton-aattona Kokkolan kalasatamassa kun olin ostamassa savustettua siikaa jouluksi. Ulkona oli kylmää ja aivan uskomattoman kaunista. Tämä, ei sinäänsä mitenkään merkityksellinen, hetki on muisto jonka haluan säilöä.

>Pitkästä aikaa (tai ainakin siltä tuntuu) saan viettää viikonlopun kotona!!! Ohjelmaa kyllä piisaa, mutta pääasia on että ei tarvitse reissata.

Viikko on mennyt normaalin tapaan ihan lentäen. Eilen näin hyvän ystävän seurassa uusimman Sinkkuelämää-leffan. En tiedä oliko se elokuvana nyt niin erikoinen, mutta oli ihana nähdä se! Tuntui että ‘tytöillä’ oli ilmestynyt tosi paljon ryppyjä silmäkulmaan, mutta kyllähän me kaikki vanhenemme. Ihanaa oli joka tapauksessa!

Sunnuntaina saamme rakkaita lounasvieraita. Kummityttöni perhe muuttaa takaisin Eurooppaan asuttuaan kolme vuotta Brasiliassa. He tulevat ensivierailulle Inkoon-kotiimme sunnuntaina. Eeviäkään he eivät vielä ole nähneet muuta kun kuvissa. Odotan niin kovasti että he tulevat! Ihana nähdä!!!

Piha on hieman päässyt repsahtamaan. Tänään kävin ostamassa vähän lisää kesäkukkia. Saa nähdä jos tyydyn näihin, tai pitääkö vielä hankkia lisää. Tarkoitus olisi saada piha kuntoon taas juhannukseen mennessä. Projekteja riittää kyllä koko kesälle, ja monelle seuraavallekin kesälle. Mutta en aio stressata pihan suhteen. Tärkeintä olisi että saisin pikkuhiljaa oppia puutarhanhoitoa ja nauttia siitä että meillä on monen kerrostalovuoden jälkeen oma piha!

Siinä tärkeimmät tällä hetkellä. Ihanaa viikonloppua!!!

09. June 2010 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Tämä kesä on toistaiseksi ollut täynnä hyttysiä. Asuessani Helsingin keskustassa en nähnyt hyttysiä muulloin kun käydessäni entisillä kotikulmillani Pohjanmaalla. Olen kirjoittanut Facebookiin tappaneeni vuoden ensimmäisen hyttysen jo 16 huhtikuuta, joten onhan niitä jo riittänyt tälle vuodelle. Kotimme vieressä olevassa metsässä on suuria suo-alueita, joten tämä on oikeen otollista aluetta hyttysille. Yhtenä iltana tapoin valehtelematta yli 50 hyttystä, terassin ovi oli unohtunut auki hieman liian pitkäksi aikaa. Törmään epäonnekseni hyttysiin myös ollessani Eevin kansa vesipelastustreeneissä (=monta kertaa viikossa).

Tästä kirjoituksesta voi päätellä että olen täynnä kutiavia hyttysenpuremia. Ei yhtään kiva…

%d bloggers like this: