22. November 2017 · Comments Off · Categories: Uncategorized

Olin hyvin nuori kun sain päähäni että lihava on yhtä kuin huono. Kuvittelin pulleana lapsena olevani huonompi kuin muut. Häpesin kokoani, ulkonäköäni ja yritin tehdä itsestäni huomaamattoman syömällä itseni lihavaksi. Kärsin sisällä ja sisäinen minä oli usein hyvin ankara, myöhemmin opin tunnistamaan tuon ankaruuden häpeäksi.

Nyt olen keski-ikäinen ja tiedän että kelpaan oikein hyvin tällaisena. Olen lihava, mutta tiedän etten ole huono. On toki sellaisia jotka arvioivat minut jotenkin itseään huonommaksi koska olen lihava, mutta se on ihan oikeasti heidän oma ongelmansa eikä minun. Minulla on ihmisiä ympärilläni jotka rakastavat minua juuri tällaisena. Uskallan olla se joka haluan olla ja koen oloni vapautuneeksi.

23897143_10155337395977830_444155883_o

Katson tuota nuorta tyttöä joka söi itsensä näkymättömäksi ja tunnen surua. Suren niitä menetettyjä mahdollisuuksia joihin hän ei uskaltanut tarttua. Toisaalta näen itseni aikuisena naisena ja olen kiitollinen kaikista kokemuksista jotka olen saanut joiden ansiosta olen se joka olen tänään.

Tänään olimme ystäväni, kokemusasiantuntija Celinda Byskatan, kanssa Mielenterveysmessuilla isossa salissa puhumassa häpeästä. Sali oli lähes täynnä ja saimme luentomme jälkeen paljon positiivista palautetta. Monella tavalla tämä luento on vaikein jonka olen koskaan pitänyt. Olemme työstäneet sitä Celindan kanssa yli vuoden ja olemme samalla työstäneet häpeää omassa elämässämme. Prosessi on ollut antoisa, mutta paikka paikoin hyvin vaikea.

Tämä prosessi on antanut minulle vapauden. Olen saanut enemmän kun uskalsin edes toivoa vuosi sitten. Mutta suurimman kiitollisuuden koen kun katson mitä tämä vuosi on tuonut esiin Celindassa. Hän on kasvanut tämän vuoden aikana todella paljon. Hän on uskaltanut kohdata monia pelkojaan ja on häpeästä huolimatta uskaltanut aivan käsittämättömiä asioita.

Olen kovin kiitollinen tänään. Olen kiitollinen siitä että minä uskallan, siitä että Celinda uskaltaa ja siitä että pääsemme nostamaan esiin tätä meidän mielestä erittäin tärkeää, ja vaiettua aihetta, häpeää. Seuraa meitä ja polkuamme www.häpeä.fi (muista ääkköset!).

 

DSC_7767

Olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni pelkoa ja mitä se merkitsee. Minun elämässä pelolla on ollut iso rooli ja olen jättänyt monta asiaa tekemättä siksi että minua on pelottanut. Pelko on hallinnut minun elämää ja minä olen ollut sen orja. Kuten olen monta kertaa täälläkin maininnut niin tämä vuosi on rohkeuden teemavuosi ja minulla on mottona “Uskalla enemmän”. Tähän liittyy siis oleellisesti pelko.

36196961073_fb8843a751_o

Minä uskallan nykyään monta asiaa joita en olisi aiemmin uskaltanut. Olen monessa tilanteessa voittanut pahimmat pelkoni ja olen rohkeasti kokeillut, huomannut että pelko oli aiheeton ja olen mennyt eteenpäin. Tottakai pelolla on paikkansa ja tilanteensa. Ei ole aina järkevää tehdä jotain ja pelko on hyvä muistuttaja että ihan kaikkea ei ole suotavaa tehdä. Mutta puhun tässä nyt enemmänkin haitallisesta pelosta.

36608523020_a46c31ccc7_o

Minulla pelkoja on tietenkin tallella ja on monta asiaa jotka edellen pelottavat. Saan uusia haavoja ja sitä kautta uusia pelkoja enkä usko että tulen koskaan uskaltamaan kaikkea sitä mitä voisin uskaltaa. Mutta monta pelkoa olen voittanut ja monta asiaa olisi jäänyt tekemättä jos en olisi rohkaissut itseäni toteuttamaan haluamani asian.

36864884881_c39600b11c_o

On helpottavaa huomata miten rohkeus lisääntyy kun on muutaman kerran uskaltanut yrittää. Nykyään teen monta asiaa vailla pelon häivää jotka olisivat ennen olleet täysin mahdottomia. Ja tietyt asiat pelottavat aivan hurjasti, mutta silti yritän voittaa pelkoni ja voin sanoa että harvoin kaduttaa.

36834094152_c63eda5f5d_k

Minulla tämä kaikki lähti oivalluksesta lähes 15 vuotta sitten. Kysin itseltäni onko tämä sitä elämää jota haluan elää. Totesin että ei ole. Jos olisin jatkanut samaan malliin, olisin varmaan huomannut vanhainkodissa että elämä on jäänyt elämättä.

36864869551_843c305554_o (1)

Voit valita turvallisen vaihtoehdon tai voit uskaltaa. Väitän että useimmiten on parempi uskaltaa kun antaa pelon voittaa!

37005385245_1b8c320b8b_o

Kuvat Merja Tornikoski

29. November 2016 · Comments Off · Categories: Uncategorized

world

Vaikka käytän yleensä omia kuvia nyt oli pakko lainata kuvaa. Näin tämän eilen jossain ja kuva jäi kummittelemaan mieleeni. Tänään oli taas monia tilanteita joihin tämä kuva sopi erityisen hyvin ja halusin alunperin avata ajatuksiani hieman laajemmin, mutta taidan vain antaa kuvan puhua puolestaan.

02. April 2012 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Huono olo väistyi naurun saattelemana taka-alalle. Meillä oli kokemusasiantuntija-koulutuksessa pari viikkoa sitten esiintymisharjoituksia. Nämä harjoitukset sisälsivät paljon naurua ja itsensä vapauttamista ja sen mukana minun paha oloni hellitti. Onneksi sillä tekemistä on riittänyt viime aikoina.

Olen todella onnellisessa asemassa sillä päiväni rakentuvat niin erilaisista elementeistä ja saan tehdä asioita jotka antavat minulle ihan valtavan paljon. Sitä kautta kehityn itse ja pystyn antamaan entistä enemmän myös muille. Olen entistä vakuuttuneempi että kokemusasiantuntijuus on minun tieni tässä maailmassa. Palaan aiheeseen pian, nyt menen tapaamaan muutama upeaa naista!

18. March 2012 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Viikonloppu on vierähtänyt sairastaessa. Viime aikainen stressi todennäköisesti purkautuu huonona vointina. Kuuntelen kehoani ja lepään. Seuranani on ollut Sinkkuelämää sarjan ensimmäinen tuotantokausi, jonka seurassa viikonloppu on vierahtänyt siedettävästi. Aina välillä olen lepäillyt ja nukkunut.

Olo on kuitenkin hatara ja mieli on välillä erittäin huono. Olenkin purkanut huonoa oloani ja avautuminen helpottaa. Päivällä kävin lyhyellä lenkillä huonosta olosta huolimatta. Olen tottunut ulkoilemaan paljon ja kehoni suorastaan vaati päästä edes hetkeksi ulos. Fyysisesti olo ei kohentunut, mutta psyykkelle se oli enemmän kun tärkeä ulkoilu.

Uuden viikon otan vastaan lepäillen, pienin askelin toivon pääseväni taas voiton puolelle.

15. March 2012 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Viime vuodet elämäni on ollut melkoista vuoristorataa. Niin myös viime aikoina. Kaiken tämän keskellä oma jaksamiseni on tänä talvena ja keväänä ollut kohtuullisen hyvä! Olen äärettömän iloinen tästä. Kevät on viime vuodet ollut minulle erityisen vaikeaa aikaa. Jäin töistäni kolme kertaa pitkälle sairauslomalle työuupumuksen ja masennuksen lannistamana, kolmena peräkkäisenä keväänä. Stressinsietokykyni on myös luonnollisesti ollut heikko.

Tänä keväänä huomaan toki että olo on normaalia tahmeampi. Elämässäni on myös sattunut ja tapahtunut todella paljon, sekä hyvää että huonoa. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä miten olen käsitellyt viime aikojen tapahtumia. Olen tajunnut pysähtyä kun menee liian lujaa. Olen myös madaltanut vaatimustasoani ja hyväksynyt että en aina jaksa ja pysty. Ja ehkä kaikkein tärkeintä, olen antanut itselleni tilaa reagoida ikäviin tapahtumiin. En ole kuitenkaan jäänyt vellomaan ikävään. Tämä on mielestäni ehkä tärkein oppimani asia. 
Viime aikojen tapahtumista merkittävin on ehkä oman yritykseni perustaminen. Tarjoan valmennusta ja koulutusta stressinhallintaan. Tarjoan myös vertaistukea työuupuneille. Työni perustuu kokemusasiantuntijuuteen. Oma yritys on minulle äärimmäisen tärkeä. Se antaa minulle mahdollisuuden tehdä työtä, tienata elantoni ja kuitenkin tuiki tärkeän vapauden tunteen, joka mahdollistaa työnteon.
Koen että yrittäjyys on minulle uusi alku ja mahdollisuus. Tässä aion kuitenkin seurata pienten askelten linjaani. Olen jo pitkään pohtinut, miettinyt ja suunnitellut tätä. Olen verkostoitunut ja ilokseni minulla on upeita työkavereita ympärilläni. Tärkeä osa yrittäjyyttäni on kokemusasiantuntijakoulutuksessa saamani opit. En voi edelleenkään uskoa onneani että pääsin osaksi tuota upeaa koulutusta. Olen äärimmäisen kiitollinen sille upealle naiselle, joka kertoi minulle siitä. 

10. January 2012 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Istun toista päivää kotikonttorissa (=sohvalla, minulla ei ole kunnon konttorituolia, joten kirjoituspöydän ääressä istuminen jää aika vähiin, sohvalla on hyvä tehdä töitä) katsomassa lumista maisemaa. Tämän maiseman ääressä olen pikkuhiljaa toipunut työuupumuksesta ja masennuksesta. Olen seurannut sitä kaikkina vuodenaikoina ja kaikkina vuorokauden aikoina. Pimeällä en näe kun oman peilikuvani ikkunasta, mutta tiedän että tuo maisema on siellä pimeyden keskellä. Tänä talvena tuo maisema muuttui talviseksi vasta pari päivää sitten. Tämä maisema on minulle niin kovin rakas. Se eheyttää minua ja rauhoittaa mielen. Se merkitsee minulle kotia. :)

>Tänään oli merkittävä päivä. Sisäistin oikeastaan vasta tänään kunnolla positiivisen vahvistuksen merkityksen. Aamu alkoi vähäemmän iloisesti ensin ikävällä puhelinsoitolla ja sitten hammaslääkärikäynnillä.

Meillä on automurheita, maalla auto on todella tärkeä sillä ilman sitä ollaan aika jumissa. Minun työni luonteen takia auto on entistä tärkeämpi. Viime viikkoina molemmat automme ovat temppuilleet. Tänä aamuna heräsin puhelinsoittoon jossa kerrottiin että “minun” autoni on 3 viikkoa pois käytöstä koska siihen pitää tilata joku puuttuva osa jota ilman se ei lähte käyntiin. Kolme viikkoa on aika pitkä aika…

Toivottuani edes hieman näistä uutisista olikin aika mennä hammaslääkärille. Minulla on muutaman vuoden takaisen onnettomuuden jäljiltä murtunut ja juurihoidettu etuhammas sekä paha hammaslääkäripelko. Nyt on ilmennyt että tuo juurihoito onkin epäonnistunut ja se joudutaan uusimaan. Ei siinä mitään, mutta tuo alkuperäinen täyteaine istui kun liimattu ja vasta tänään, kolmannella käynnillä, se saatiin irtoamaan. Jokainen voi mielessään kuvitella miten hauskoja kokemuksia nuo käynnitä ovat olleet pelosta jäykälle potilaalle.

Olen viime viikkoina ollut enemmän alakuloinen kun pitkiin aikoihin. Olen sortunut itsesääliin ja märehtinyt murheissani. Tänään oivalsin että minähän olen murhemagneetti. Vedän puoleeni ikäviä asioita tuolla märehtimisellä ja alakulolla. Kaiken tämän olen tiennyt, mutta sisäistin sen merkityksen oikeasti vasta tänään.

Muutos minussa on ollut valtava. Nyt puhkun tarmoa ja toimeliaisuutta. Outo alakulo ja vetelyys ovat poistuneet ja suunnittelen sen sijaan miten voin muuttaa asioita parempaan. Olen ottanut ensimmäisen askeleen parempaan ja nyt jatkan tätä polkua. Tein itselleni muistilistan tavotteista jotka aion saavuttaa lähitulevaisuudessa. Lista on tärkeä muistutus suunnasta johon olen menossa ja aion katsoa sitä useita kertoja päivässä jotta en eksy polulta!

05. October 2011 · Comments Off · Categories: Uncategorized

>Tänään opin jotain uutta. Hauskan, merkityksettömän, pienen jutun. Opin mistä roskapostin englanninkielinen nimi spam tulee. Sen sanotaan saavan nimensä Monty Phytonin sketsistä jossa pääosassa on sikanauta säilyke (nötkötti) = spam.

>Kevät on ollut kiireinen, minulle kevät on ristiriitaista aikaa. Rakastan sitä, mutta uuvun helposti. Tänä keväänä olen onneksi osanut rauhoittaa tekemisiäni jotta jaksan. Koiranelämä on myös ollut suuri pelastaja.

Alla olevat kuvat on otettu viikon sisällä, koirapuisto oli yllättävän luminen vielä muutama päivä sitten.

%d bloggers like this: