01. January 2016 · Comments Off · Categories: Kotona, Maalla, Minä, Sisustusta

Koti on aina ollut minulle tärkeä. Olen halunnut että kotini on myös viihtyisä ja että minulla (ja muilla) on hyvä olla kotonani. Viime vuosina olen kuitenkin laiminlyönyt kodin viihtyvyyttä enkä ole kiinittänyt huomiota sen suuremmin siihen miltä siellä näyttää. Välillä kotimme on ollut kaaoksen vallassa ja joskus olen hävennyt suuresti kun joku on vahingossa nähnyt sen kaaoksen. Kun sairastin niin päätin keskittä energiani ja vähäiset voimavarani oman voinnin ylläpitämiseen, enkä niinkään kodin siisteyden ja viihtvyyden ylläpitämiseen. (Totuuden nimissä olen jollain tavoin yrittänyt pitää kodin jos nyt ei siistinä, niin ainakin kohtuullisessa kunnossa, joten ei tämä ehkä ole sen kummempi sikolätti ollut kun keskivertokoti, mutta minulle tämä on ollut iso asia ja iso askel. Ja onhan miehenikin osallistunut kotitöihin, enkä tietenkään itse ole ollut vastuussa kodin siisteydestä.)

koti5

Viime aikoina olen suureksi ilokseni alkanut taas kiinnittää huomiota myös viihtyvyyteen ja siihen miltä täällä näyttää. Tämä kaikki kiteytyy mattoon. Ostin ison, ihanan, petroolinsinisen maton ja rakastuin siihen täysin. Läheiset nauroivat kun kerroin kuinka työpäivän aikana ikävöin tuota mattoa ja olen iloisena tepastellut paljain varpain matolla nauttien sen pehmeydestä. Minulle tuo matto merkitsi paljon enemmän kun pelkkä mattoa. Tuntui että olen löytänyt kauan piilossa olleen osan itseäni.

koti6

Vaikka tämä on oikeastaan aika vähäpätöinen asia, niin uskon silti että kodin siisteyden ja viihtyvyyden merkitys on suuri monelle muullekin kun pelkästään minulle. Minä olen joka tapauksessa iloinen siitä että olen taas niin hyvässä kunnossa että jaksan ja viitsin kiinnittää huomiota sisustamiseen ja muuhun ihanaan hömppään. Tätä kirjoitan tunnelmallisessa kynttilän valossa, takkatulen loimussa, tuhiseva koira varpaitani lämmittämässä. Ja oikeastaan tässä ja nyt on todella hyvä olla!

Koti1

>Lupasin kirjoittaa Habitaresta. Vierailin siellä tänä vuonna enismmäistä kertaa. En oikeastaan ole mikään messu-ihminen, vaikka olen jo vuosia käynyt kirjamessuilla, mutta sisustuksesta kiinnostuneena halusin käydä Habitaressa. Jälkikäteen fiilikset messuista on aika vaisut. Ihan kiva siellä oli kierrellä, mutta kovinkaan paljon innostavaa en sieltä löytänyt.

Isossa hallissa ei ollut juurikaan mitään innostavaa, valitettavasti aloitimme sieltä ja kiinnostavimmat kohteet jäi sitten väsymyksen takia vähän laimeiksi. Pidin kovasti MOSA Interiorsin osastosta jossa esiteltiin lamppuja. Kunhan ehdin, pitää ehdottomasti mennä katsomaan mitä kivaa Tapanilasta löytyy! Toinen osasto joka oli mielestäni hauska oli 5-hallin Markkinat osasto. Tänne oli koottu useiden pienyritysten myyntikojut. Alue muistutti Helsingin kauppatoria oranssisten torikojujen, lokkien ja Tuomiokirkon siluetin ansioista. (Kuvassa torikojujen katot ja lokit.) Idea ja toteutus oli mielestäni hauska!

Messuilla oli myös ArtHelsinki -osio. Sieltä bongasin yhden taulun johon ihastuin kovasti. Muutenkin tuon taiteilijan työt innostivat. Kuvassa siis taiteilija Arto Väsisäsen työ jonka ottaisin oikeen mielelläni omaan kotiini.

>Tuntuu kun olisin ollut tavallista kiireisempi viime aikoina. Ehkä olenkin. Se onkin erittäin hyvä merkki! Kaikenlaista olen puuhaillut sitten viime postauksen. Yritetäänpäs tiivistää olennaiset.

Lauantaina olin Eevin kanssa tapaamassa isoja nöffejä (tietämättömille: nöffi=new foundlandinkoira). Osallistuimme ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskoulutukseen! Eevi, 4 kk, pärjäsi todella hyvin. Sen jälkeen nukutti oikeen hyvin loppupäivän.. Niin minuakin. 2 tunnin ulkoilun ja ajomatkan jälkeen olisi ollut ihana vaan löhöillä loppupäivän, mutta… olin sattunut ostamaan J:lle joululahjaksi teatteriliput samalle illalle.

Olimme Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa farssikomediaa Salaa rakas. Ensimmäinen puoliaika oli ihan ok, toisella naurettiin kippurassa. Aivan täydellinen ‘aivot narikkaan’ -kokemus! Teatterin jälkeen käytiin vielä pitkästä aikaa yhdessä syömässä. Eevillä oli myös kiva ilta kun sai viettää laatuaikaa ‘lapsenvahdiksi’ pyydetyn J:n isän kanssa.

Sunnuntaina piipahdettiin Fiskarsissa. Tälläkin kertaa kamera jäi vahingossa kotiin. Eevi oli tietty mukana ja kierrettiin kävellen reippaan lumisateen jälkeen tuo kaunis alue. Saimme olla aika lailla rauhassa, talvinen keli ilmeisesti ei houkutellut väkijoukkoja Fiskarsiin.

Eilen saimme uuden sohvan! Askon ihana BB Divaanisohva saapui juuri sovittuun aikaan ja on juuri niin kiva kun toivoimmekin. Eevi ehti koe-istumaan sen ensimmäisenä ja onkin suuresti nauttinut siitä senkin jälkeen. Kuvia sohvasta ja olohuoneesta muutenkin kunhan saan aseteltua vanhan sohvan järkevään paikkaan. Pääsin siis vihdoinkin sisustamaan olohuonetta!!!

Sisustukseen liittyen, tein Tikkurilan tyylitestin. Sisustustyyliltäni olen kuulemma ‘Aitouden etsijä’.
AITOUDEN ETSIJÄ
Saat elämyksiä luonnon materiaalien aitoudesta ja lämpimästä, murretusta väriskaalasta. Harkitun huoleton
tyylisi heijastaa ekologisia arvojasi. Etsit esineitä, joissa näkyy käsityön jälki, löydät tehoste-elementit suoraan luonnosta.

Sinäänsä ei huono tulos. Tuo miellyttää minua varmaan eniten kaikista vaihtoehdoista. Mikä on sinun tyylisi?

Kuvat ja teksti Tikkurilan tyylitestin sivuilta.
14. January 2010 · Comments Off · Categories: Inspiraatiota, Sisustusta, Uudistumista

>Heippahei! Pari positiivista päivää takanapäin. Eilinen oli kyllä lähtölaukaus johonkin uuteen, toivottavasti. Olin tapaamisessa jossa sain paljon uutta tietoa, uusia näkökulmia ja uutta intoa. Olen miettinyt ja haaveillut uudesta urasta ihan uudella alalla. Ajattelin että ehkä sitten joskus, eilinen palaveri toi intoa lähteä selvittämään josko se joskus olisikin jo nyt.. Ainakin sain paljon positiivista energiaa!

Nyt olisi kovasti intoa laittaa työhuone kuntoon. Pitäähän työtä etsiä ja uutta uraa suunnitella  työhuoneessa, eikä missään olohuoneen sohvan nurkassa. Meillä on siis kaksi ‘projekti-huonetta’. Molemmat aivan täynnä roinaa ja rompetta jotka olisi vaan käytävä läpi. Työhuoneesta olisi nyt hyvä aloittaa! Siellä tehtävääkin on aika paljon vähemmän. Ensimmäisenä pitäisi löytää jokin porttisysteemi että Eevi ei pääse sinne, mutta ovea voisi silti pitää auki. Ehkä se pitää neidin edes hieman tyytyväisenä. Eevi nimittäin haluaa aina olla siellä missä kaikki muutkin. Tottakai.

Työhuoneen sisustukseen asettaa omat haasteensa se että se on varsinaisesti J:n omaa tilaa. Se on huone joka sisustetaan hänen makunsa mukaan alusta loppuun. Muualla minä olen ohjaamassa, J saa sanoa ei mikäli joku ratkaisu ei miellytä, mutta muuten mennään lähinnä minun ideoiden perusteella. Tietty valitsemme suurimmat jutut yhdessä. Haaste työhuoneessa muodostuu siis siitä että meillä on J:n kanssa täysin erilainen sisustusmaku. Noh, emmehän me ole tekemässä suuria muutoksia. Huonekalut on jo olemassa, ainakin pääosin. Koneet ja tekniikka on jo olemassa. Huoneen pintoihin muutoksia ei tule, mielellään tapetoisin tai maalaisin seinät, mutta tässä vaiheessa ei ole jaksamista sellaiseen. Tehdään se sitten joskus. Verhotkin on olemassa. Joten suuren suurta sisustamista sinne ei tule. Jotain säilytystilaa pitäisi keksiä ja seinille jotain tauluja jne. Suurin työ on yksinkertaisesti huoneen siivous ja tavaroiden laitto paikoille.

Vaikka nyt olemme asuneet jo yli 4 kuukautta tällä uudessa kodissa, tuntuu että koko koti on täysin sisustamatta. Tavarat on vaan laitettu paikoilleen, mutta se viimeinen silaus puuttuu. Osittain tämä on ihan tietoinen päätös minulta. Haluan olla ja elää täällä hieman ennen kun ‘sisustan’ tämän kodin. Tämänhän on tarkoitus olla meidän pitkäaikainen kotimme, eikä mikään ‘kämppä’ kuten edelliset asunnot.

Joka tapauksessa olen onnellinen siitä että edes jonkinverran virtaa tuntuu löytyvän ja että on paljon ideoita ja kivaa tekemistä edessäpäin! Toivottavasti jaksatte tsempata minua matkan varrella. Sitä kuitenkin tarvitaan…

>Tapasin tänään aivan ihastuttavan pikku Masun.. Masu on ystäväni pieni, noin 8 viikkoa vanha, labradorinnoutaja pentu. Meidän neiti on kasvanut sen verran niin lyhyessä ajassa että tuo pieni ihanuus vaikutti ihan uskomattoman pieneltä Eeviin verrattuna. Toivottavasti niistä kuitenkin tulee kaverit kunhan Masu on ensin vähän kasvanut.

Uuden vuoden lähestyminen tuo myös tullessaan halun uudistua. Blogini täyttää pian vuoden. Muistan hyvin kuinka olin sairaana vuosi sitten ja tylsistyneenä aloin lukea blogeja. Siitä syttyi kunnon kipinä aloittaa oma. Tämän vuoden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä. Koko elämäni on oikeastaan mennyt uusiksi ja hyvä niin. Muutokset tuskin jäävät tähän, toiveissa olisi paluu työelämään! Odotan myös ensimmäistä kevättä ja kesää omassa talossa ja ennenkaikkea omassa puutarhassa!

Uusi vuosi tuo myös hieman uutta kodin sisustukseen. Saimme joululahjaksi sisustusrahaa ja ajattelimme ostaa uuden löhö-sohvan. Siinä menee sitten olohuoneen sisustus (taas) uusiksi. Tänään käytiin alustavasti katselemassa sohvia, ja ehkäpä jo huomenna laitetaan suosikkimme tilaukseen. Muutama muu projekti olisi hyvä saada lähipäivinä valmiiksi ja tehkäpä jopa taulut seinille!!

>Nyt on sitten jo joulukuu.. Mihin tämä vuosi on mennyt?

Tänään ahkeroimme illansuussa Eevin kanssa ja laitettiin joulukuusi terassille. Nyt meillä on ihanan jouluisen näköistä myös takapihalla, tosin monen muun tavoin kaipaisin kovastikin jo lunta!! Minulla kuitenkin mieli piristyy kovastikin valosta ja valoista. Kun muuten on pimeää lähes koko päivän (ja päivälläkin on niin synkkää että tuntuu kun olisi pimeää), valot piristävät ja ilahduttavat. Varsinkin meillä täällä maalla. Lähimmät katuvalot taitavat olla neljän kilometrin päässä, joten voitte kuvitella miten pimeää täällä oikeasti on. Taskulamput ja otsalamput on tarpeen jos meinaa tehdä jotain ulkona, tai edes käydä koiran kanssa lenkillä.

Olen myös vihdoinkin saanut pakattua Annin ja RuusuLiisan koiranpennun nimi-arvonnan paketit. Paketit sisältävät Ikean korttipakkauksen, Marimekon Unikko lasinalusia sekä pienen yllätyksen. Huomenna olisi tarkoitus harjoitella Eevin kanssa yksin-kotiin jäämistä, ja minä kipaisen sillä aikaa postiin. Kyllä sydän melkeen särkyy kun joutuu jättämään pienen pennun yksin kotiin, mutta pakko se on opettaa. En voi jatkuvasti olla kotona, tai raahata Eeviä mukanani. Eilen harjoiteltiin ensimmäistä kertaa. Hyvin meni, tai niin ainakin luulen. Mitään erikoista ei näkynyt. Hyvä niin!

>Tänään sovimme kasvattajan kanssa pennun noudon yksityiskohtia. Puhuimme myös pitkään muista asioista. Ihanaa kun on hyvä kasvattaja jolta saa tukea ja apua! Enää kolme yötä ja pentu tulee meille.

Sitten päivän sisustusasioihin. Makuuhuone on nyt ‘valmis’. Oikeat verhot tosin on vielä ompelematta, mutta saimme kalusteet vaihdettua ja huoneen kunnolla siivottua (jotta pentu voi tulla sotkemaan). Olen oikeen tyytyväinen! Työhuoneen suhteen olemme myös tehneet suur-urakan ja käyneet läpi kaikki siellä majailleet, Hämeenlinnasta tulleet epämääräiset laatikot. Pohjanmaalta tullut Billnäs-pöytä on jo lähes paikoillaan ja miehen uusille leluille (tulostin/skanneri ja palvelin) on paikka valmiina. Työhuoneen verhot odottavat vielä ompelemista, en ole vielä ottanut uutta ompelukonetta pois myyntipakkaukseta. Ompelutöitä odottaa jo vino pino, joten eiköhän olisi jo aika korkata kone..

Tänään laitoimme tuulikaappiin uusia koukkuja. Siellä oli ennen maailman tylsin ja rumin puinen naulakko joka nyt on otettu pois. Tilalle tuli mielestäni ihania koukkuja! Huomenna pitäisi tehdä pika-hyökkäys Ikeaan ja katsoa joskos sieltä bongaamani säilytyspenkki olisi jo tullut varastoon (netin mukaan sitä pitäisi olla siellä taas, viime käynnillä haluamani väri oli tietty loppu).

Viime päivien sisustusvimma on pitänyt sisällään myös kylpyhuoneen kaapin ja pyyhkeenkuivaustelineiden asennuksen. Kylpyhuoneessamme ei ollut yhtä ainutta säilytyskalustetta tms. Ei myöskään yhtään koukkuja tms. pyyheliinoille. Pitkän harkinnan tuloksena ostettiin tylsääkin tylsempi peilkaappi ja pari tankoa pyyheliinoja vaten. Ne on nyt sitten kanssa asennettu paikoilleen, tuotakaan ei olisi voinut tehdä hyvissä ajoin ennen tai jälkeen pennun saapumisen… Olen joka tapauksessa tyytyväinen lopputulokseen, sillä nyt saan kylpyhuoneestakin hieman mukavamman ja ennen kaikkea käytännöllisemmän!

Huomenna pitäisi vielä ripustaa taulu ja vanha kello olohuoneeseen, siivota olohuoneesta ja keittiöstä pois kaikki koiraa kiinnostavat pien-esineet ja asettaa miljoona mattoa lattioille. Ja ehkä tehdä vielä miljoona muutakin pikkujuttua jotka olen juuri nyt unohtanut.

Kotimme on edelleen sen verran sotkuinen kun ‘joku’ on availlut verkkokaupan laatikoita ympäri asuntoa ja joku toinen ei ole jaksanut vielä siivota jälkiä pois, joten saatte vielä odottaa kotikuvia. Lisää kuvia on siis luvassa hyvinkin pian. Sen sijaan saatte tällä kertaa ihailla miehen ottamia kuvia perjantaisesta sushi-harjoittelusta. Tein siis ensimmäistä kertaa koskaan itse sushia. Kokeilu oli ihan lupaava ja lopputulos syötävä. Joten varmasti harjoittelemme toisenkin kerran.

>Lupailin kuvia kodistamme. Siivouksen sijaan olen keskittynyt neulomiseen, joten aloitetaan muutamalla kuvalla. Jatkoa seuraa siis sitä mukaa kun saan jonkun nurkan siivottua. (Muistakaa että meille on kertynyt uskomattoman paljon lisää tavaraa sekä Hämeenlinnasta että Pohjanmaalta, kaikkea ei olla vielä ‘ehditty’ käymään läpi.)

Talomme on siis paritalon puolikas. Neliöitä on n. 120. Iso, varaava takka muodostaa talon sydämen. Olohuone on hieman pitkulan mallinen ja iso (n. 30 neliötä). Makuuhuoneita on kolme kappaletta. Ihanaa ‘luksusta’ (pienessä, vanhassa kerrostaloasunnossa asuneelle) on iso vaatehuone ja tilava kodinhoitohuone. Kaikki tilat kodissamme ovat reilun kokoisia. Pieniä kopperoita onneksi ei ole rakennettu. Olohuonetta pimentää hieman iso, katettu terassi. Tosin ei se minua ainakaan haittaa, sillä terassi on aivan ihana kesällä.

Viime viikon lumisena päivänä otettu kuva, sisäänkäynti jää kuvassa vasemmalle, valot on keittiön ikkunoiden alla ja oikeanpuoleinen ikkuna on kodinhoitohuoneen.
Tuulikaapista näkymä eteiseen. Vasemmalle jää työhuoneemme, suoraan edessä on makuuhuoneemme ja oikealla pilkottaa vierashuoneen ovi. Vasemmalla keskellä on vessan ovi. Teimme hieman pintaremonttia kun ostimme talon. Olohuone, eteinen ja keittiö on kaikki maalattu vaaleanharmaalla maalilla. Eteisen kaapistoa ei ole (vielä) maalattu. Seinien lisäksi kaikissa asuinhuoneissa maalattiin katto. Alunperin se oli puun värinen ja pimensi ennestään pimeää olohuonetta.
Hmm.. Kuvassa näkyy äitini löytö, vanha peili. Oikeastaan pidän siitä että sen raamit on tummat. Jotenkin sopii hyvin tähän vaaleuteen.
Tässä kuvassa pilkottaa takka, jonka myös maalasimme tummanruskeasta valkoiseksi. Kuvassa myös hieman olohuonetta.
Yksi seinä olohuoneessa on tapetoitu. Kun remontti oli ajankohtainen näin jossain blogissa maininnan Helsingin Tapettitalosta. Sieltä löysin makuuhuoneen tapetin (jonka esittelen myöhemmässä postauksessa), olin vähän kahden vaiheella tapetoidaanko olohuone. Sitten löysin jostain aivan ihanan tapetin, sain jopa J:n suostumaan. Osottautui että tapetti kuuluu myös Tapettitalon valikoimiin. Olohuoneeseen tuli siis Ritva Kronlundin ‘Kirsikkapuu’, johon olen valinnan jälkeen törmännyt vähän joka paikassa. Olen silti edelleen aivan tajuttoman rakastunut siihen. Mielestäni se sopii tosi hyvin harmaiden seinien kanssa.

Jatkoa seuraa..

Ja vielä vähän koira-asiaa….
Koiran tulo alkaa tosiaan nyt olla enemmän kun ajankohtaista. Olemme viime päivinä olleet monesti yhteydessä kasvattajan kanssa. Eilen puhuimme pitkään ja nyt meidän pentu on sitten varmistunut. Ei sen puolen että meillä olisi ollut mitään väliä. Ihania ne on kaikki. Enää reilu viikko niin matkustamme Jyväskylään ja palaamme sieltä seuraavana päivänä pentu mukana. Siinä mullistuu kyllä elämä ihan täysin! En malttaisi odottaa…

23. September 2009 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Pienet askeleet, Sisustusta

>
Nyt on saatu melkeen koko koti jotenkuten siistiksi. Makuuhuoneissa vaan vähän tavaraa hujan hajan.. Niin.. Ja kodinhoitohuoneessa ja keittiössä.. Noh, ehkä vähän on myös hieman optimistisesti sanottu, mutta parempaan suuntaan ollan menossa!

Kuten kuvasta näkyy olohuoneessa löytyy lääniä aika paljon. Tilapäisesti olohuoneessa oleva tv näytää aika orvolta ja kokokin on vähän pienenlainen isoon huoneeseen, mutta enhän minä (J vielä vähemmän) juurikaan telkkaria katso, joten ei kai se pahemmin haittaa.

Olohuonee sisustussuunnitelmia vaikeuttaa hankintalistalla oleva videotykki. J suunnittelee että lähes koko päätyseinä olisi tykin screeni, joten tylsää seinää on vaan kestettävä. Jonkunlainen matala hylly on hankintalistalla, pitää nyt miettiä. Olen kertonut itselleni että kaiken ei tarvitse olla valmista heti ja ei haittaa vaikka olohuone on tällä hetkellä hieman autio. Kyllä tilanne muuttuu. Nyt pitää nauttia tilan tunnusta!

Olen siis siivonnut, pessyt pyykkiä, tehnyt elämäni ensimmäiset ONNISTUNEET lihapullat, löytänyt kadoksissa olleen entisen työkaverin (joka asuukin melkeen naapurissa), nauttinut kauniista syyspäivistä ja vaan ollut. Minun tärkein oppitunti juuri nyt on päästää irti stressistä ja tunteesta että koko ajan pitää suorittaa. Ja oppia vaan olemaan.

Nyt sytytetään takka ensimmäistä kertaa ja jatkan ‘vaan olemisen’ -harjottelua.

17. September 2009 · Comments Off · Categories: DIY, Sisustusta

>Projekteja riittää vaikka en töissä olekaan. Kotona on vaikka kuinka monta keskeneräistä juttua ja työnhaku siihen päälle tietty..


Tänään ajattelin kasata Ikean Billy kirjahyllyn. Taktiikkana että viimeisten laatikoiden tyhjentäminen kannattaa aloittaa vasta kun kaikki tarvittavat huonekalut on paikalla. Sain jostain päähäni että keittiöön on saatava oma kirjahylly keittokirjoille ja sekalaisille pikkuesineille.


Lähtökuopissa ollaan. Saas nyt nähdä mitä tulee, sillä ohjeen ensimmäinen kuva näyttää että kasaajia pitää olla kaksi. Talouteni toinen jäsen tulee kotiin vasta hyvin myöhään, todennäköisesti erittäin väsyneenä ja häntä ei aivan varmasti kiinnosta hyllyn kasaaminen kanssani. Joten omilla pitää pärjätä.

Lopputuloksen pitäisi siis muistuttaa kuvassa (Ikean sivuilta napattu) olevaa kapeaa Billy-kirjahyllyä. Saapa nyt nähdä… Jostain syystä kaikki muu kiinnostaa huomattavasti enemmän kun kirjahyllyn kasaaminen. Mutta pakko kai tässä on aloittaa.

%d bloggers like this: