Flunssa veti astmani epätasapainoon ja joudun nyt muutaman päivän pakkolepoon. Mutta sehän ei tarkoita etteikö voisi olla myös hauskaa. :)

jumppa0

 

Päikkäreiden ja lääkkeiden piristämänä päätin tutustua vähän kevyesti uuteen kaveriini jumppapalloon. Kävin fysioterapeutulla saamassa ohjeita oikuttelevan selän kuntouttamiseen ja sen seurauksena otin käyttöön jumppapallon.

jumppa

Testasin vähän saamiani treeniohjeita ja Eevi innostui “auttamaan”. Koska kännykkä oli vieressä treeniohjeita varten niin tässä vähän kuvasaastetta treeneisessiostamme. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, meillä oli hauskaa vaikka kuvat ovatkin vähän vinksahtaneet. :D

jumppa2 jumppa3 jumppa4 jumppa6 jumppa7

Minä keskityn parantelemaan astmaa ja flunssaa ja palaan asiaan kun on taas jotain sanottavaa.

01. January 2016 · Comments Off · Categories: Kotona, Maalla, Minä, Sisustusta

Koti on aina ollut minulle tärkeä. Olen halunnut että kotini on myös viihtyisä ja että minulla (ja muilla) on hyvä olla kotonani. Viime vuosina olen kuitenkin laiminlyönyt kodin viihtyvyyttä enkä ole kiinittänyt huomiota sen suuremmin siihen miltä siellä näyttää. Välillä kotimme on ollut kaaoksen vallassa ja joskus olen hävennyt suuresti kun joku on vahingossa nähnyt sen kaaoksen. Kun sairastin niin päätin keskittä energiani ja vähäiset voimavarani oman voinnin ylläpitämiseen, enkä niinkään kodin siisteyden ja viihtvyyden ylläpitämiseen. (Totuuden nimissä olen jollain tavoin yrittänyt pitää kodin jos nyt ei siistinä, niin ainakin kohtuullisessa kunnossa, joten ei tämä ehkä ole sen kummempi sikolätti ollut kun keskivertokoti, mutta minulle tämä on ollut iso asia ja iso askel. Ja onhan miehenikin osallistunut kotitöihin, enkä tietenkään itse ole ollut vastuussa kodin siisteydestä.)

koti5

Viime aikoina olen suureksi ilokseni alkanut taas kiinnittää huomiota myös viihtyvyyteen ja siihen miltä täällä näyttää. Tämä kaikki kiteytyy mattoon. Ostin ison, ihanan, petroolinsinisen maton ja rakastuin siihen täysin. Läheiset nauroivat kun kerroin kuinka työpäivän aikana ikävöin tuota mattoa ja olen iloisena tepastellut paljain varpain matolla nauttien sen pehmeydestä. Minulle tuo matto merkitsi paljon enemmän kun pelkkä mattoa. Tuntui että olen löytänyt kauan piilossa olleen osan itseäni.

koti6

Vaikka tämä on oikeastaan aika vähäpätöinen asia, niin uskon silti että kodin siisteyden ja viihtyvyyden merkitys on suuri monelle muullekin kun pelkästään minulle. Minä olen joka tapauksessa iloinen siitä että olen taas niin hyvässä kunnossa että jaksan ja viitsin kiinnittää huomiota sisustamiseen ja muuhun ihanaan hömppään. Tätä kirjoitan tunnelmallisessa kynttilän valossa, takkatulen loimussa, tuhiseva koira varpaitani lämmittämässä. Ja oikeastaan tässä ja nyt on todella hyvä olla!

Koti1

>Tyhjensin vasta nyt joulun kuvat kamerastani. Sieltä löytyi jouluisia otoksia olohuoneestamme, joten lisään ne nyt tänne vaikka joulu meni jo. En ole pahemmin tainnut vielä lupauksista huolimatta esitellä kotiamme.

Moni asia on sisustuksen suhteen vielä ‘kesken’, olen päättänyt että hiljaa hyvä tulee tässä tapauksessa. Pikkuhiljaa asiat löytävät paikkansa ja hyvä niin.

Aika kuluu kun siivillä ja työ on edelleen enemmän kun mieluisaa. Uusi työ ja uusi rytmi vaatii kuitenkin kovasti voimia ja olenkin hyvin väsynyt koko ajan. Toisaalta en malttaisi nukkua kun olisi niin paljon mieluisaa tekemistä. Yritän kuitenkin pitää mielessä että etenen hitaasti. Kaikkea ei tarvitse hallita ja osata heti.

Oikeastaan minun pitää uuden työn lisäksi oppia ja omaksua uusi tapa tehdä töitä. Tämä tulee olemaan suurin haaste tänä talvena ja keväänä. Vanhat totutut käyttäytymismallit ovat juurtuneet hyvin syvälle, minun on kuitenkin oman terveyteni kannalta pakko muuttaa niitä! Ja se on helpommin sanottu kun tehty.

06. January 2011 · Comments Off · Categories: Kotona

>Näin loppiaisena ajattelin esitellä vähän joulukoristelujani. Intouduin askartelemaan pari kranssia sekä asetelman sammaleesta. Tarkoitus oli kyllä esitellä nämä kuvat jo ennen joulua, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai miten se meni.

>Lupailin kuvia kodistamme. Siivouksen sijaan olen keskittynyt neulomiseen, joten aloitetaan muutamalla kuvalla. Jatkoa seuraa siis sitä mukaa kun saan jonkun nurkan siivottua. (Muistakaa että meille on kertynyt uskomattoman paljon lisää tavaraa sekä Hämeenlinnasta että Pohjanmaalta, kaikkea ei olla vielä ‘ehditty’ käymään läpi.)

Talomme on siis paritalon puolikas. Neliöitä on n. 120. Iso, varaava takka muodostaa talon sydämen. Olohuone on hieman pitkulan mallinen ja iso (n. 30 neliötä). Makuuhuoneita on kolme kappaletta. Ihanaa ‘luksusta’ (pienessä, vanhassa kerrostaloasunnossa asuneelle) on iso vaatehuone ja tilava kodinhoitohuone. Kaikki tilat kodissamme ovat reilun kokoisia. Pieniä kopperoita onneksi ei ole rakennettu. Olohuonetta pimentää hieman iso, katettu terassi. Tosin ei se minua ainakaan haittaa, sillä terassi on aivan ihana kesällä.

Viime viikon lumisena päivänä otettu kuva, sisäänkäynti jää kuvassa vasemmalle, valot on keittiön ikkunoiden alla ja oikeanpuoleinen ikkuna on kodinhoitohuoneen.
Tuulikaapista näkymä eteiseen. Vasemmalle jää työhuoneemme, suoraan edessä on makuuhuoneemme ja oikealla pilkottaa vierashuoneen ovi. Vasemmalla keskellä on vessan ovi. Teimme hieman pintaremonttia kun ostimme talon. Olohuone, eteinen ja keittiö on kaikki maalattu vaaleanharmaalla maalilla. Eteisen kaapistoa ei ole (vielä) maalattu. Seinien lisäksi kaikissa asuinhuoneissa maalattiin katto. Alunperin se oli puun värinen ja pimensi ennestään pimeää olohuonetta.
Hmm.. Kuvassa näkyy äitini löytö, vanha peili. Oikeastaan pidän siitä että sen raamit on tummat. Jotenkin sopii hyvin tähän vaaleuteen.
Tässä kuvassa pilkottaa takka, jonka myös maalasimme tummanruskeasta valkoiseksi. Kuvassa myös hieman olohuonetta.
Yksi seinä olohuoneessa on tapetoitu. Kun remontti oli ajankohtainen näin jossain blogissa maininnan Helsingin Tapettitalosta. Sieltä löysin makuuhuoneen tapetin (jonka esittelen myöhemmässä postauksessa), olin vähän kahden vaiheella tapetoidaanko olohuone. Sitten löysin jostain aivan ihanan tapetin, sain jopa J:n suostumaan. Osottautui että tapetti kuuluu myös Tapettitalon valikoimiin. Olohuoneeseen tuli siis Ritva Kronlundin ‘Kirsikkapuu’, johon olen valinnan jälkeen törmännyt vähän joka paikassa. Olen silti edelleen aivan tajuttoman rakastunut siihen. Mielestäni se sopii tosi hyvin harmaiden seinien kanssa.

Jatkoa seuraa..

Ja vielä vähän koira-asiaa….
Koiran tulo alkaa tosiaan nyt olla enemmän kun ajankohtaista. Olemme viime päivinä olleet monesti yhteydessä kasvattajan kanssa. Eilen puhuimme pitkään ja nyt meidän pentu on sitten varmistunut. Ei sen puolen että meillä olisi ollut mitään väliä. Ihania ne on kaikki. Enää reilu viikko niin matkustamme Jyväskylään ja palaamme sieltä seuraavana päivänä pentu mukana. Siinä mullistuu kyllä elämä ihan täysin! En malttaisi odottaa…

>Yhteisesti kaikille suuri kiitos kommenteista!!! On todella kiva saada kommentteja, kuten varmaan kaikki joilla on oma blogi tietävät..

Kuiva kodista en vielä laita tähän. En ehtinyt valoisaan aikaan kuvaamaan mitään, joten josko ehkä huomenna. Kuusesta otin silloin yöllä kämyisen kuvan kännykällä, mutta siinä se tosiaan on..

Tänään nöffin saapuminen tuntuu astetta todellisemmalta. Sain tilaamani koiranruuat. Ruokakupit olen jo hankkinut aiemmin ja äitini oli ostanut aivan ihanan kipon myös. Eilen pystytimme aidan ‘yläpihalle’. Ihan pieni alue vaan toistaiseksi, mutta saa riittää täksi talveksi. Keväällä sitten teemme kunnon aidan huomattavasti isommalle alueelle. Kiva kuitenkin kun on edes pieni alue jota pentu voi tutkiskella ihan itsekseen ja jossa se voi olla ilman jatkuvaa valvontaa. Vilkasliikenteisen tien vuoksi sitä ei voi jättää yhtään yksin pihalle ilman aitausta.

Käväsin tänään Espoon kierrätyskeskuksessa. Etsin edelleen mattoja pentua varten, ja sieltä löytyikin pari kohtuuhintaista räsymattoa. Nyt alkaa ehkä kohta jo matot riittämään. Ehkä pari vielä. Tuntuu tosiaan hassulle että pitää hamstrata mattoja pentua varten, sehän ei edes ole sisäsiisti, mutta tämä oli kasvattajan ehdoton vaatimus. Ja minähän en halua mitenkään vaarantaa pennun kasvua.

Huomenna hammaslääkäriin. Minulle on jäänyt muutaman vuoden takaa paha kammo, joten ei yhtään tekisi mieli mennä, mutta kaipa vaan on pakko. Sitä ennen vietän iltaa viltin alla, nauttien takkatulesta, kynttilän valosta ja lasillisesta punaviiniä. :-)

>Pihatöitä, pyykin pesua, pöydän vahausta, siivousta, kylällä asioilla = väsy.

Olen saanut paljon tehtyä, paljon olisi vielä tekemättä, mutta taidan silti siirtyä lepovaihteelle. Huomenna on taas uusi päivä!

22. October 2009 · Comments Off · Categories: Kotona, Maalla

>Eilinen oli jotenkin tuottoisa päivä, hyvin vähän konkreettista tein, mutta silti tuntuu että oli hyvä päivä. Onnistuin ainakin kuvaamaan jonkun verran päivän aikana. Tässä siis päiväni kuvina.


Pihalla piti käydä tarkistamassa miten syksyn viimeinen ruusu voi. Ja olihan se edelleen voimissaan.


Matkalla postilaatikolle voi kohdata monia mielenkiintoisa asioita..


Onkohan tuossa enää asukasta?


Teki mieli mennä tutkimaan mitä tuolta löytyy.


Tämä ei ole metsäpolku, vaan kotikatumme…


Tunnelmaa illalla.


Ruokapöydän vahaus -projekti


Sainpas aloitettua! Pöytä tuotiin olohuoneeseen jotta olisi tilaa työskennellä, nyt koko kodissa leijuu epämääräinen Osmocolorin haju.

18. October 2009 · 1 comment · Categories: Kotona

>Tänään laiskottaa. Olisi paljon kuvattavaa ja näytettävää täällä, mutta en nyt jaksa. Tosin valokaan ei ole mikään parhain mahdollinen kuvauksia varten.

Eilen kävimme J:n isän luona hakemassa tarpeettomiksi jääneet pesukoneen ja kuivausrummun. Kuormassa mukana tuli myös TODELLA paljon kaikkea muuta (tavaroita joita on ollut säilytyksessä J:n isän luona, sekä jotain perintöjuttuja). Niitten joukossa myös aarteita, kaikkea en ole vielä ehtinyt käymään läpi.

Eilinen meni siis kokonaan reissatessa (körötettiin hitaasti moottoritietä peräkärryn kanssa) Hämeenlinnaan ja tavaroita kanniskellessa. Kotiin tultiin myöhään illalla. Sitten innostuttiin vielä katsomaan kuvia jotka löytyivät tavaroiden joukosta. Myöhään meni, mutta saatiin hyvät naurut mm. 80-luvun muotia katsellessa.

Tänä aamuna piti herätä tosi aikaisin sillä peräkärry piti käydä palauttamassa. Samalla reissulla käytiin katsastamassa yksi kirppis ja tarttuihan sieltäkin pari aarretta mukaan. Toivottavasti huomenna valoisampi päivä jotta saan aarteet kuvattua.

Nyt pitää kerätä jostain energiaa ceasar salaatin tekoon. Sen jälkeen ajattelin vaan loikoilla kynttilänvalossa ja takkatulen lämmössä. Huomenna sitten enemmän asiaa.

16. October 2009 · Comments Off · Categories: Kotona, Puutarhassa

>En käsitä mistä nämä kauniit päivät tulevat. Toinen toistaan kauniimpi. En todellakaan valita ja olen enemmän kun kiitollinen siitä että olen vapaa nauttimaan niistä.

Ajattelin esitellä kotimme. Aloitetaan ulkopuolelta. Vaikka kutsun taloamme omakotitaloksi, varsinaisesti tämä on paritalo. Tai siis meillä on yhteinen seinä toisen asunnon kanssa, mutta minä (ja muutkin) miellän tämän ihan omaksi taloksi. Etupihalla on varasto ja autokatos. Sieltä löytyy myös pari omenapuuta ja suihkulähde. Itse en välttämättä ole kovinkaan innoissaan siitä, mutta J ihastui siihen toden teolla alkuihnotuksen jälkeen. Hän puhuu jopa sen laajentamisesta..


Kotimme entiset omistajat olivat innokkaita puutarhureita. Istutuksia löytyy joka nurkalta ja niitä on PALJON! Onhan tonttimme (siis tosiaan ihan oma osuutemme) 2000 neliötä. Me olemme vasta opettelemassa puutarhanhoitoa, joten uskon että ensi kesänä suuri osa istutuksista saa kyytiä. Perennat ei oikeen ole mun juttu, vaan suosin ruukku-kukkasia. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Talvella olisi tarkoitus hieman perehtyä alan kirjallisuuteen.


Yksi parhaita asioita kodissamme on iso, katettu terassi. Ehdimme loppukesästä nauttia siitä oikeen toden teolla kun olelimme täällä ennen muuttoa. Entiset omistajat olivat jättäneet (rumat) puutarhahuonekalunsa meille, joten kun muita huonekaluja ei ollut istuskelimme terassilla nauttimassa elämästä. Valoisaan aikaan maisema on todella rentouttava ja ihana. Piemällä ei näe mitään.


Kahdelle puutarhanhoito-tumpelolle iso pihamme tuo todellakin haastetta. Olen kuitenkin huomannut jo nyt kuinka palkitseva se on.


Viimeinen kuva on hieman pimeä, olin kameroineni liikkeellä juuri ennen auringonlaskua, joten etelä-pihamme ei silloin pääse oikeen oikeuksiinsa, varsinkaan kun vieressä on metsikkö joka vie valoa.

%d bloggers like this: