06. May 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Koiranelämää, Minä

Kirjoitin pari päivää sitten tärkeimmästä voimanlähteestäni, merestä. Minulla on toinenkin, vielä voimakkaampi terapiaelementti nimittäin Newfoundlandinkoirani Eevi. Eevi vilahtelee kuvissa ja teksteissä täällä blogissa ja olen varmaan kirjoittanut siitä miten tärkeä Eevi on minulle, mutta Eevi ansaitsee ihan oman tekstin.

Eevi4

Jäin lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa pitkälle sairauslomalle. Kesällä 2009 päätin luovuttaa, irtisanouduin työstäni ja muutimme maalle. Kuntoni oli todella heikko ja koko syksy meni kun sumussa. Nukuin todella paljon. Marraskuussa 2009 meille muutti Eevi. Pieni (tai no, noin 7-kiloinen), musta koiranpentu joka valtasi sydämmeni ensitapaamisellamme.

Eevi märkä

Eevin kanssa tutustuin uuteen kotiseutuuni, tutustuin uusiin ihmisiin, sain uuden harrastuksen ja kuntouduin pikkuhiljaa työkykyiseksi. Polkuni takaisin täyskuntoiseksi työntekijäksi oli pitkä ja raskas ja koin monta takapakkia. Minulla on aina ollut tukena nyt jo suureksi kasvanut musta nöffityttöni.

Eevi6

Eeville minä olen maailman tärkein ihminen. Toki Eevillä on muitakin tärkeitä ihmisiä ja Eevi on tyytyväisimmillään laumansa ollessa kasassa täyslukuisena, mutta kukaan ei tule lähellekään minua Eevin mielestä. Tämä varmaan johtuu siitä siteestä jonka loimme Eevin ollessa pentu kun minä olin koko ajan läsnä.

Eevi1

Syvimmissä epätoivon hetkissäni Eevi on pelastanut minut, sillä en voisi kuvitellakaan että jättäisin Eevin. Eevi tulee uskollisesti ja iloisesti mukaani ihan minne vaan keksin mennä. Minulla on lenkkikaveri joka on aina valmis kiertelemään Kopparnäsin rantoja kanssani ja joka vaatii sen lenkin vaikka olisin kuinka väsynyt. Lenkki piristää aina, on sää mikä tahansa.

Eevi3

Kun tulen kotiin Eevi on suorastaan naurettavan onnellinen. Minulla on joku joka kaipaa minua aina kun en ole läsnä ja joka hyväksyy minut juuri sellaisena kun olen. Eevin ansiosta käyn niin usein voimanlähteelläni, meren ääressä, sillä ilman Eeviä menisin tuskin läheskään niin usein haistelemaan meren tuulia.

Eevi 5

Eevi tekee minusta paremman, iloisemman ja onnellisemman ihmisen.

Eevi2

Flunssa veti astmani epätasapainoon ja joudun nyt muutaman päivän pakkolepoon. Mutta sehän ei tarkoita etteikö voisi olla myös hauskaa. :)

jumppa0

 

Päikkäreiden ja lääkkeiden piristämänä päätin tutustua vähän kevyesti uuteen kaveriini jumppapalloon. Kävin fysioterapeutulla saamassa ohjeita oikuttelevan selän kuntouttamiseen ja sen seurauksena otin käyttöön jumppapallon.

jumppa

Testasin vähän saamiani treeniohjeita ja Eevi innostui “auttamaan”. Koska kännykkä oli vieressä treeniohjeita varten niin tässä vähän kuvasaastetta treeneisessiostamme. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, meillä oli hauskaa vaikka kuvat ovatkin vähän vinksahtaneet. :D

jumppa2 jumppa3 jumppa4 jumppa6 jumppa7

Minä keskityn parantelemaan astmaa ja flunssaa ja palaan asiaan kun on taas jotain sanottavaa.

24. September 2014 · Comments Off · Categories: Koiranelämää

lepo

Tänään jouduin perumaan päivän työt ja jäin kotiin lepäämään. Karvainen assistenttini on siitä hyvin tyytyväinen. Oma tassutohtori on ihan parhautta ja auttaa toipumaan ikävästä flunssasta!

 

29. July 2013 · Comments Off · Categories: Kesä, Koiranelämää, Loma, Uudistumista

Pikkuhiljaa palailen taas työn pariin. Olen enimmäkseen lomaillut viime viikot ja keränyt voimia tulevaa syksyä varten. Kulunut kevät on taas ollut raskas monella tapaa ja lähipiirissä sattunut kuolemantapaus kesäkuussa vei viimeisetkin voimat. Onneksi oli mahdollista irtautua arjesta ja keskittyä palautumiseen. Olen viettänyt paljon aikaa vesipelastusharrastuksen parissa ja nauttinut koira- ja vesiterapiasta. Säässä kun säässä ollaan taas kulutettu tunteja rannoilla ja (välillä kylmässäkin) vedessä. Tämä on minulle sitä parasta mahdollista terapiaa sillä olen aina rakastanut vettä. Oman koiran kanssa puuhaaminen ja samanhenkisten harrastuskavereiden seura on voimaannuttanut minua ja palauttanut minut taas työkuntoon.

Syksyllä on tiedossa paljon uusia ja jännittäviä asioita. Odotan syksyä innolla ja tavallaan malttamattomana. Haluan kuitenkin vielä nauttia kesästä ja olen onnellinen että ihana elokuu on vielä vasta tulossa. Työt tulevat kuitekin mukaan arkeen ja tarkoitus on myös aktivoitua blogin kirjoittamisessa.

Nyt kuitenkin valmistaudun taas illan vesipelastustreeneihin! :)

IMG_4921 IMG_4951 IMG_4990

 

19. January 2013 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Koiranelämää

Kolmen intensiivisen ja työntäyteisen viikon jälkeen olen nyt saanut ottaa hieman rennommin. Olen nauttinut täysillä aurinkoisista pakkaspäivistä ja löytänyt taas metsän. Viime aikoina on ollut kaikenlaista enkä ole lenkkeillyt Eevin kanssa metsässä pariin kuukauteen vaikka käytännössä asumme metsässä ja normaalisti käymme siellä usein. Olin unohtanut kuinka paljon nautin talvisista metsälenkeistä. Vaikka ei uskoisi, nautin itseni rääkkäämisestä ja saan niin paljon energiaa siitä kun rämmin lumessa ja joudun näkemään vaivaa lenkillä. Eilisen lenkin jälkeen sain tehtyä pari projektia jotka ovat olleet työn alla jo pitkään!

2013-01-17 13.58.20

2013-01-17 14.08.32 Pia13

>Viime aikojen tapahtumia:

= Koiria, kuvista puuttuu työt. Muuta en ole juurikaan ehtinyt viime aikoina puuhailla. Kohta alkaa loma, toivottavasti jaksan enemmän sitten!

>Blogitutuista koiratuttuihin. Chattailin tänään entisen työkaverin kanssa facebookissa. Jäin sen jälkeen miettimään uutta elämääni. Tartun nyt tässä siihen mitä koira on tuonut tullessaan.

Koira on elävä, lämmin, minun vastuulla oleva eläin. Se on riippuvainen minusta (jätetään nyt tässä kirjoituksessa Eevin istäntä pois kertomuksesta, vaikka onkin todellisesssa elämässä mitä suurimmassa määrin läsnä). Minä täytän sen perustarpeet. Annan sille ruokaa, vien sen lenkille, päästän sen ulos, rapsutan sitä, leikin sen kanssa, olen olemassa. Olen tarvittu.

Olen koirani myötä tutustunut moneen uuteen ihmiseen. Olen saanut uusia harrastuksia. Olen saanut hyvän syyn käydä lenkillä. Olen saanut kokonaan uuden elämän.

Viime keväänä ja kesäni iloitsin sitä että koiratuttujeni parissa minä olin suhteellisen anonyymi. Olin Eevin emäntä, se riitti. Syksyllä ja tänä talvena olen hieman laajentanut tuttavuuttani muutaman ihmisen kanssa. Olen myös Pia, en vielä ihan kokonaan, mutta matkalla siihen suuntaan. Varsinkin yhden koiratuttavan kanssa tunnen kuinka lähestymme hitaasti ystävyyttä. Tunne on kutkuttavan hyvä. Ei ole kiire mihinkään vaan ystävystymme hitaasti.

Eevi on minulle niin rakas että kaikki Eevin myötä tulleet hyvät jutut ovat pelkkää bonusta. Sydämeni sulaa kun istun sohvalla iltaisin ja Eevi tulee viereeni nukkumaan ja laittaa päänsä polvelleni. Haluan antaa rakkaalle koiralleni parhaan mahdollisen elämän ja toiveeni on että kukaan ei koskaan hanki eläintä ellei ole valmis lupaamaan samaa. Valitettavasti tiedän että tämä on kaukana totuudesta. Mutta se on kokonaan toinen juttu enkä ainakaan tänään kirjoita siitä sen enempää. Lopetan tämän nyt muutamalla jouluisella otoksella Eevistä.

>Jaiks.. Aika rientää. Sen totesi myös ystäväni Johanna blogissaan. Perjantait on näemmä hyviä päiviä minulla. Olen ollut tänään erittäin hyvällä tuulella! Tosin se johtuu onnistuneesta käynnistä eläinlääkärillä…

Eevi alkoi ontua taas leikattua takajalkaansa keskiviikkona. Onneksi saimme jo tälle päivälle ajan Eevin leikanneelta ortopediltä. Ja kyseessä oli kuulemma normaali reaktio. Polveen piikitettiin jotain nivel-lääkettä ja huomenna taas normaali elämä jatkuu polven suhteen (tänään oli tokkurassa nukutuksen jäljiltä). Samalla käynnillä diagnostisoitiin tulehtus nielurisoissa, toivottavasti lääkkeet tehoaa, muuten on edessä leikkaus.

Minulla onnellisuuskäyrä on osittain johtuva Eevin voinnista. Jos koirani ei voi hyvin, minulla on huono olo. Keskiviikko-illan itkin ja kirosin huonoa onnea (osittain johtuen yli-väsymyksestä), torstaina oli parempi päivä, mutta en voi sanoa olleeni hyvällä tuulella. Tänään tuntui kun olisin leijunut pienillä pilvillä. Sain selville mikä oli vikana, ja samalla röntgenkuvat paljastivat leikatun polven kuntoutuneen hyvin, pienestä takaiskusta huolimatta!

20. August 2010 · Comments Off · Categories: Kesä, Koiranelämää

>Super-kiireinen viime viikonloppuni ei koostunut pelkästään häistä ja uintireissusta. Ehdin tavata sukulaisia ja ystäviä, ja erityisesti serkkuni pienen koiranpennun, sekä osallistua rapujuhliin.

Ystäväni kävi lastensa kanssa, joista vanhempi on kummityttöni, Eeviä katsomassa. Ystäväni asuu perheineen ulkomailla, joten tytöt tapasivat Eevin vasta toista kertaa. Hyvin tulivat silti toimeen!

Rapuja söimme häitä edeltävänä iltana. Tällä kokoonpanolla juhlimme ensimmäistä kertaa, mutta elokuun rapujuhlista vanhempieni luona on muodostunut perinne. Hauskaa oli, vaikka minä juhlin hillitysti ja menin nukkumaan hyvissä ajoin. Olin nimittäin luvannut mennä auttamaan hääjuhlapaikan koristelussa, joten joudin herämään hyvin aikaisin.

Eevin kohokohta viikonlopun aikana oli serkkuni koiranpennun tapaaminen. Pieni pentu on chihuahua, joten kokoeroa ystävyksillä on n. 45 kiloa tällä hetkellä. Ensikohtaamisella chihu pelkäsi Eeviä, mutta ei kestänyt kauan niin niistä tuli hyvät ystävät. Eevi juoksi pikkuisen perässä ja se pompotti Eeviä minkä jaksoi. Eevi ja pentu tapasivat joka päivä vierailumme ajan ja viimeisenä iltana Eevi haukkui takaisin pennulle, kerran.

Torstaista maanantaihin kestänyt super-viikonloppu oli hauska, tapahtumarikas ja väsyttävä. Oli aivan ihanaa, mutta oli enemmän kun ihanaa päästä kotiin lepäämään! :)

>Tuntuu kun olisin jäämässä lomalle.. Eihän minulla ole muuta ollutkaan kun lomaa koko kesän, silti J:n lähestyvä loma tuntuu siltä kun oma loma olisi alkamassa. Ihanaa!

Kuumuus on tullut takaisin. Vaikka meillä on sisällä suhteellisen viileää, on silti olo aika nihkeä lähes koko ajan. Varsinkin jos on ulkona osan aikaa. Eevi on taas linnottautunut kodinhoitohuoneeseen ja tuntuu että ei olisi koiraa ollenkaan. Koko ajan luvataan sadetta jota ei kuitenkaan näy. Puutarhamme huutaa jo vettä.

Puutarhasta puheen ollen, tämä kesä meni puutarhan suhteen ihan pipariksi. Puutarhanhoito on jäänyt minimiin ja kuumuus on kuivattanut mansikat ja vadelmat. Muutama mansikka saatiin sentään pakastettua ja pakko sanoa että en ole KOSKAAN maistanut niin hyviä mansikoita! Saapa nähdä miten menee mustaviinimarjojen ja luumujen.. Toivottavasti saadaan mehua ja hilloa!

Marjoista tuli mieleen viime perjantai. Kävin Eevin kanssa metsässä tarkistamassa mustikka-tilanteen. Meidän lähimetsä on aika pöheikköistä. Siellä kulkeminen on todella rankkaa ja jopa hieman vaarallista, kuoppia odottamattomissa paikoissa ja saa tarkkaan koetella mihin jalkansa laittaa jotta ei nyrjäytä nilkkaa. Lenkin jälkeen Eevi oli ihan loppupoikki ja minä onnellinen! Eevillä polvi vielä hieman arka, siksikin sopivanmittaiset metsälenkit tekee hyvää, ja lämmin ilma aiheuttivat Eeville hyvän väsymyksen. Minä olin onnellinen kun olin saanut poimittua pikkuriikkisen mustikoita. Juuri sopivasti seuraavan päivän vieraille tarjoittavaan jälkiruokaan riittävän määrän.

Lauantai-aamuna kävimme Eevin kanssa Inkoon keskustassa ostamassa tuoretta kalaa. Taas olin onnellinen! Sain ostettua suoraan kalastajalta tuoretta, hyvää kalaa kalavartaisiin. Olin jostain lehdestä napannut hyvältä kuulostavan reseptin jota halusin kokeilla. Lauantai-illan vieraat saivat muiden grillattavien ohessa kokeilla näitä kalavartaita ja pakko sanoa että oli hyvää!

Lauantaina kylässä oli ystäväpariskunta ja hauskaa oli. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kokeilin kahta uutta reseptiä, kalavartaiden lisäksi tein marenkikakkua. Molemmat onnistuivat yli odotusten. Alkuviikko on sujunut hyväntuulisesti loistavan viikonlopun jälkeen. :)

%d bloggers like this: