Kuten moni muu minäkin pohdin tänään tätä kohta päättyvää vuotta. Vuoteni on ollut vaihteleva sisältäen suurta onnea ja syvää surua. Olen sairastanut taas poikkeuksellisen paljon, ja olinkin kahdeksan viikkoa masennuksen kourissa poissa töistä. Olen oppinut omasta masennuksestani todella paljon tänä vuonna. Olen ymmärtänyt miten masennus hallitsee minua ja olen oppinut tunnistamaan masennuksen äänen. Tämä on jo suuri askel ja vaikka olenkin edelleen sairas toivon että olen menossa kohti terveyttä masennuksen suhteen.

2019

Töissä olen löytänyt oman paikkani. Hieman sattumien kautta päädyin alkuvuodesta työpaikkani työsuojeluvaltuutetuksi ja myös henkilöstön edustajaksi A-klinikkasäätiön hallitukseen. Työsuojeluvaltuutetun tehtävä on hyvin lähellä sitä mikä on minun tavoitteeni kokemusasiantuntijana. Haluan tehdä töitä jotta ihmiset voisivat paremmin työpaikoilla. Minä olen sairastunut sekä työuupumukseen että astmaan (huonon sisäilman seurauksena). Nämä ovat tänä päivänä liian yleisiä asioita monilla työpaikoilla ja omat kokemukseni innostavat minua toimimaan jotta olisimme terveempiä ja tyytyväisempiä työntekijöitä!

Kokemusasiantuntijuus kaiken kaikkiaan on lähellä sydäntäni ja haluan että kokemusasiantuntijuutta kuunnellaan kautta linjan jotta saamme parempia palveluita, parempia työpaikkoja ja terveempiä ja tyytyväisempiä ihmisiä. KokeNetissä olemme päässeet auttamaan ihmisiä, jotka ovat hädässä eivätkä tiedä mistä hakea apua tai miten lähteä purkamaan vaikeaa tilannetta. #eihävetä-kampanjan avulla teemme töitä jotta yhä useampi havahtuisi pohtimaan omaa suhdettaan häpeään ja sihen miten häpeä vaikuttaa elämäämme. Kampanja on ollut säästöliekillä aikapulan takia, mutta tulemme nyt keskittämään enemmän aikaa ja energiaa tälle tärkeälle asialle.

Koen että tänä vuonna olen uskaltanut todella paljon enemmän kun koskaan aikaisemmin. Sekä työelämässä että henkilökohtaisessa elämässä. Mitä enemmän uskallan sitä enemmän vapaudun. Olen saanut kuulla olevani esimerkki monelle (vaikka se tuntuu edelleen käsittämättömältä joka kerta kun kuulen sen) ja suurin motiivini tehdä sitä työtä jota teen on että pääsen omalla esimerkilläni innoittamaan ihmisiä voimaan paremmin. Sillä hyvinvoinnin avaimet ovat omissa käsissämme. Monesti olemme niin jumissa ettemme osaa käyttää noita avaimia. Tai ehkä emme edes tiedä että ne ovat hallussamme. Mutta olen oppinut että minä olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani. En voi siirtää vastuuta miehelleni, perheelleni, työnantajalleni enkä ystävilleni.

Sairastelusta ja monista muista vaikeuksista huolimatta olen koko ajan kokenut että olen onnellinen. Minulla on moni asia todella hyvin ja elämässäni on perusta kunnossa. Sekään ei ole itsestäänselvyys sillä viimeiseen kolmeen vuoteen on mahtunut todella paljon epävarmuutta ihan kaikilla sektoreilla. Silti olen uskaltanut luottaa siihen että asiat järjestyvät ja niin ne ovat tehneet. Välillä turhauttavan pienin askelin ja välillä pelottavan suurin harppauksin. Mutta kun palaan takaisin siihen kuka olin kolme vuotta sitten huomaan ja näen miten paljon olen kehittynyt. Ja siitä olen kiitollinen ja sen myötä onnellinen.

Jännittyneenä ja innostuneena siirrän katseeni vuoteen 2019. Tiedän että se tulee sisältämään monia vaikeita asioita ja päätöksiä. Tiedän myös että se tulee sisältämään paljon uutta ja mielenkiintoista. Aion jatkaa uskaltamista ja aion jatkaa muiden innostamista. Suunnitelmia on monia ja katsotaan mitkä niistä toteutuvat. Hyvää vuodenvaihdetta ja vuotta 2019!

Kirjoitin alla olevan tekstin omalle Facebook-seinälleni, mutta halusin jakaa sen myös tänne. Tulen tekemään jatkossa paljon töitä alla olevaan aiheeseen liittyen, ja toivon että sen kautta pääsen auttamaan paitsi itseäni, myös muita.

pia

Työstän tällä hetkellä työprojektia johon liittyy mm. ulkonäkö ja siksi aihe on tiiviisti mielessä. Omassa elämässäni työstän omaa ylipainoani ja omaa minäkuvaani. Olen nyt flunnsaisena saikulla kotona ja kun on kerrankin aikaa miettiä kunnolla niin nämä aiheet ovat pyörineet erityisen paljon mielessä.

Tämä kuva minusta on mielestäni onnistunut. Olen niin itsekriittinen (kuten varmaan moni muukin) että harvoin olen tyytyväinen omiin kuviini. Tämä kuva on otettu n. 9 vuotta sitten kun tein töitä kosmetiikan parissa. Meillä oli ammattimeikkaajat ja ammattikuvaaja työstämässä meikkausohjeita ja minäkin päädyin malliksi.

Kuva on otettu n. kuukautta ennen toista pitkää sairauslomajaksoani kun olin täysin loppuunpalanut, masentunut ja tyytymätön eläääni. Silti katson tätä kuvaa ja pidän sitä onnistuneena, kuvat jotka on otettu elämänvaiheissa joissa olen onnellinen ja tyytyväinen ovat niitä jotka ovat mielestäni epäonnistuneita.

Olen kokemusasiantuntijaystävältäni Sailalta pikkuhiljaa oppimassa voimaannuttavan valokuvauksen merkitystä omaan hyvinvointiin ja harjoittelen itseni katsomista vähemmän kriittisesti. Olen pikkuhiljaa rohkaistumassa hyväksymään oman ulkonäköni ja oppimassa rakastamaan myös ulkoista minääni. Vaikeaksi asian tekee tietty se että olen sairaalloisen lihava ja terveyellisistä syistä minun pitää laihtua ennen kun sairastun, mutta jotenkin ajattelen että olisi tärkeää hyväksyä itseni myös tällaisena ja tosiaan ajatella sitä laihtumista terveyden kannalta eikä niinkään niin että kelvatakseni minun on laihduttava.

Tämä aihe on vaikea paitsi minulle, myös monille muille ja siksi aion julkaista tämän kirjoituksen julkisena. Tämä on minulle iso askel, mutta aion nyt enemmän ja enemmän rohkaistua ottamaan näitä askeleita auttaakseni paitsi itseäni myös muita!

06. October 2014 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Inspiraatiota

“When you stop chasing the wrong things you give the right things a chance to catch you.”

Tuo lause aloitti viikkoni kun selailin maanantai-aamuna twitteriä. En voi muuta kun todeta miten oikeassa tuo on! Tämä on ollut monella tavalla hyvä viikko. Tärkeintä on kuitenkin ollut tuon lauseen oivaltaminen. Lopullinen oivallus tuli tänään kun tajusin miten onnellinen olen siitä työstä jota saan tehdä. Koen olevani niin oikealla polulla.

Syyspäivä

14. January 2013 · Comments Off · Categories: Inspiraatiota

Vuosi 2013 on alkanut mielenkiintoisilla projekteilla, sekä työelämässä että henkilökohtaisessa elämässäni. Töiden vuoksi joululoma jäi hieman lyhyeen, mutta olen silti täynnä energiaa! Nautin työstäni ja on todella palkitsevaa kun saan joka päivä tehdä jotain josta nautin täysillä!

Tämänpäiväisessä koulutuksessa kerroin että olen tällä hetkellä todella onnellinen. Tuo onni ei kuitenkaan ole syntynyt ihan itsestään. Olen harjoitellut, ottanut monia pieniä askeleita ja pikkuhiljaa olen oppinut jättämään asioiden turhat vatvomiset, turhat huolehtimiset ja turhat energiasyöpöt taakseni. Tietenkin kohtaan myös haasteita, murheita ja raskaita päiviä. Välillä ketuttaa todella paljon enkä jaksa oikeen mitään. Mutta olen oppinut miten nostan itseni ylös tuosta kuopasta. Koulutuksissani haluan välittää toivoa siitä että on todellakin mahdollista pala palalta kasata itselleen onnellisempi elämä.

Eräs tärkeimmistä opeista on mielestäni ollut se että muistan mistä lähdin. Välillä katson taaksepäin ja muistan miten pitkän matkan olen jo tarponut. Iloitsen jokaisesta edistyksen askeleesta ja saan voimia jatkaa kun maailma näyttää synkemmältä.

Näillä mietteillä päätän tämän päivän.

How You See Yourself

>Näin tämän videon jonkin aikaa sitten Facebookissa, jostain syystä en saanut sitä liitettyä tänne. Nyt törmäsin siihen taas (Kiitos Johanna!!) ja tällä kertaa liittäminen onnistui. Katso tämä!

Olen uskomattoman kateellinen tuolle miehelle! Tuo asenne on jotain mitä minä haluaisin oppia. Se on minun päämääräni!

Älä sääli häntä, älä mieti että omat ongelmasi ovat vähäpätöisiä. Mielestäni tuon miehen viesti on juuri päinvastainen. Sen sijaan mieti mitä voit tehdä asialle. Tuo mies on kääntänyt heikkoutensa vahvuudeksi. Tämä oli minulle tärkeä muistutus, varsinkin tänään. Aion katsoa kyseisen videon vähintään pari kertaa viikossa muistuttaakseni itseäni siitä mihin olen matkalla.

EDIT: Katso http://www.attitudeisaltitude.com/

14. January 2010 · Comments Off · Categories: Inspiraatiota, Sisustusta, Uudistumista

>Heippahei! Pari positiivista päivää takanapäin. Eilinen oli kyllä lähtölaukaus johonkin uuteen, toivottavasti. Olin tapaamisessa jossa sain paljon uutta tietoa, uusia näkökulmia ja uutta intoa. Olen miettinyt ja haaveillut uudesta urasta ihan uudella alalla. Ajattelin että ehkä sitten joskus, eilinen palaveri toi intoa lähteä selvittämään josko se joskus olisikin jo nyt.. Ainakin sain paljon positiivista energiaa!

Nyt olisi kovasti intoa laittaa työhuone kuntoon. Pitäähän työtä etsiä ja uutta uraa suunnitella  työhuoneessa, eikä missään olohuoneen sohvan nurkassa. Meillä on siis kaksi ‘projekti-huonetta’. Molemmat aivan täynnä roinaa ja rompetta jotka olisi vaan käytävä läpi. Työhuoneesta olisi nyt hyvä aloittaa! Siellä tehtävääkin on aika paljon vähemmän. Ensimmäisenä pitäisi löytää jokin porttisysteemi että Eevi ei pääse sinne, mutta ovea voisi silti pitää auki. Ehkä se pitää neidin edes hieman tyytyväisenä. Eevi nimittäin haluaa aina olla siellä missä kaikki muutkin. Tottakai.

Työhuoneen sisustukseen asettaa omat haasteensa se että se on varsinaisesti J:n omaa tilaa. Se on huone joka sisustetaan hänen makunsa mukaan alusta loppuun. Muualla minä olen ohjaamassa, J saa sanoa ei mikäli joku ratkaisu ei miellytä, mutta muuten mennään lähinnä minun ideoiden perusteella. Tietty valitsemme suurimmat jutut yhdessä. Haaste työhuoneessa muodostuu siis siitä että meillä on J:n kanssa täysin erilainen sisustusmaku. Noh, emmehän me ole tekemässä suuria muutoksia. Huonekalut on jo olemassa, ainakin pääosin. Koneet ja tekniikka on jo olemassa. Huoneen pintoihin muutoksia ei tule, mielellään tapetoisin tai maalaisin seinät, mutta tässä vaiheessa ei ole jaksamista sellaiseen. Tehdään se sitten joskus. Verhotkin on olemassa. Joten suuren suurta sisustamista sinne ei tule. Jotain säilytystilaa pitäisi keksiä ja seinille jotain tauluja jne. Suurin työ on yksinkertaisesti huoneen siivous ja tavaroiden laitto paikoille.

Vaikka nyt olemme asuneet jo yli 4 kuukautta tällä uudessa kodissa, tuntuu että koko koti on täysin sisustamatta. Tavarat on vaan laitettu paikoilleen, mutta se viimeinen silaus puuttuu. Osittain tämä on ihan tietoinen päätös minulta. Haluan olla ja elää täällä hieman ennen kun ‘sisustan’ tämän kodin. Tämänhän on tarkoitus olla meidän pitkäaikainen kotimme, eikä mikään ‘kämppä’ kuten edelliset asunnot.

Joka tapauksessa olen onnellinen siitä että edes jonkinverran virtaa tuntuu löytyvän ja että on paljon ideoita ja kivaa tekemistä edessäpäin! Toivottavasti jaksatte tsempata minua matkan varrella. Sitä kuitenkin tarvitaan…

27. October 2009 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Inspiraatiota

>Koira-huuma onneksi hieman tasoittunut. Katse siirtyy kotiin ja kaikkeen mitä vielä pitäsi tehdä ennen pennun kotiuttamista. Muutama maalausprojekti olisi ainakin hyvä saada alta pois ennen innokkaan apurin saapumista. Olen myös jo jonkin aikaa keräillyt mattoja. Ajattelisi että pienen pennun kanssa kannattaa siivota kaikki matot pois, mutta tämä tarvitsee turvallisen kasvualustan, ja meillä aika liukkaat parketit. Joten vuorataan sitten kaikki lattiat matoilla.


Kuvassa toissaviikonloppuinen kirppis-löytö. Ajattelin keräillä värikkäitä kattiloita yms ja laittaa niihin kesällä kukkia. Tarkoitus olisi että etupihan kaivonkannella olisi ihana väriloisto. Ensimmäinen löytö siis ihanan keltainen.


Harmaat päivät innostavat olelemaan sisällä mahdollisimman paljon. Yritän kuitenkin aktivoida hieman itseäni ja suunnittelen muutaman kaupungissakäynnin lisäksi metsäretkeä. Lähimetsät on vielä käymättä, mutta kiehtovat kovasti. Ties mitä sieltä löytää.

>
Viikonlopun mittainen blogitauko on johtunut kuvassa olevasta tyypistä ja sen sisaruksista. Nöffi-tyttösemme on siis syntynyt n. 4 viikkoa sitten ja kävimme eilen vierailulla. Vielä neljä viikkoa odottelua ja sitten saamme tyttösen kotiin!

Pitkä reissu vaati veronsa, joten nyt saunaan ja nukkumaan. Palaan asiaan virkeämpänä. Halusin vaan heti postata kuvan kun olen niin innoissani!

>
Meihin on iskeytynyt flunssa. Tai oikeastaan J sairastui ja nyt minulla on alkavana ikävä kurkkukipu. Toivottavasti tämä ei iske täydellä teholla. Olisi kiva nauttia keväästä ja tehdä kaikkea kivaa, mutta sairaana ei jaksa.


Nyt ajattelin lääkitä itseäni jollain hyvällä leffalla. Illan ohjelmaan on jo kuulunut juusto ja punaviini, joten flunssasta huolimatta fiilis hyvä!


Kuvat taas Atlanta Bartlettin sivuilta.

21. April 2009 · Comments Off · Categories: Elokuvia, Inspiraatiota, Uusi koti

>
Mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut ‘uusi-koti’-projektin tiimoilta. Olemme jo pitkään keskustelleet mitä haluamme, ja luonnollisesti katsoneet eri vaihtoehtoja, mutta mitään konkreettista emme ole vielä tehneet. Toisaalta asioiden suunnittelu on puolet ilosta.

Tässä vaiheessa en vielä tule saamaan haaveideni vanhaa puutaloa, mutta askel oikeen suuntaan ollaan ottamassa. Haaveilen kunnon kokoisesta makuuhuoneesta ja uudesta sängystä, ihanasta, itse suunnitellusta keittiöstä ja lisätilasta.

Tämän tekstin kuvat on napattu Atlanta Bartlettin sivuilta. Minua viehättää kuvista välttyvä tunnelma, ei niinkään yksityiskohdat.

Annikki on haastanut minut kertomaan tuntomerkkejä itsestäni. Näitä pitää vähän miettiä, joten palaan asiaan.

Vielä pakko kommentoida paria viime päivinä näkemääni elokuvaa. Jo pääsiäisen aikoihin katsoin Slummien Miljonäärin. Tämä oli ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Monesti leffat jotka ovat voittaneet suuren määrän Oscareita ovat olleet ns. elämää suurempia leffoja. Tämä ei tunnu siltä (siis tämä on ehdottomasti hyvä asia), hyvä leffa, ehdottomasti katsomisen arvoinen, herättää mietteitä. Mielestäni määritelmä hyvästä elokuvasta.

Toinen jonka näin eilen on Minä ja Marley (tai menikö se toisinpäin?). Koirafanina ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka tässä kyseessä oli enemmänkin tusinaleffa. Jotenkin olen hieman kyllästynyt tusinaleffoihin, tällä tarkoitan elokuvia jotka ovat ihan ok, mutta eivät herätä sen kummempia mietteitä. Toki tunteita tämäkin herätti (rakastanhan koiria) eikä komedia välttämättä ole sen lajityypin elokuva jonka pitää tehdä muuta kun viihdyttää.

Summa sumarum, kaksi hyvää elokuvaa takana. Onneksi on kaikentyyppisiä elokuvia. Eri mielentila vaatii erilaisia kokemuksia, vai mitä?

%d bloggers like this: