31. January 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Hyvinvointi

Kirjoitin juuri Facebookiin päivästäni ja käytin siinä kolme kertaa sanaa kiire ja neljää muuta kiire-sanan synonyymia. Myönnän että elämäni on välillä kiireistä ja hektistä. Minulla on usein monta asiaa meneillään samaan aikaan ja yritän usein mahduttaa liikaa tekemistä päivään. Mutta suureksi osaksi tuo kiire on minulla itse aiheutettua. En aloita asioita ajoissa tai en sano ei kun pitäisi. Osittain nautin kiireestä ja minulle tämä kiire on yleensä tietoinen valinta.

Kiireen vastakohtana minulla on päiviä jolloin en tee mitään, tai käyn korkeintaan koiran kanssa lenkillä jossain suosikkipaikassani. Nukun paljon ja vietän paljon aikaa tekemättä mitään sen kummempaa. Kiireelle pitää olla vastapainona aikaa vaan olla. Olen myös raivannut itselleni palautumisaikaa ja muun muassa autoa ajaessani minulla on nykyään lähes aina radio kiinni ja äänikirjoja kuuntelen vain pidemmillä matkoilla. Kuuntelen sen sijaan hiljaisuutta ja omia ajatuksiani.

DSC_1388

Minulla on työ joka on toki välillä hyvinkin kiireinen ja hektinen, mutta se on myös tarkkaan rajattu. Työpaikkani on auki maanantaista torstaihin klo 9-12 ja 13-16. Nämä ajat olen välillä kiireinen, muuten minulla on yleensä mahdollista tehdä työtä omaan tahtiin. Jos aivot käyvät ylikierroksilla en vaadi niiltä venymistä johonkin keskittymistä vaativaan tehtävään, vaan siirrän tehtävän suosiolla seuraavaan aamuun jolloin jaksan hoitaa asian kunnolla. Tiedän että olen onnekas sillä saan tehdä työtä harvoin vaatii minulta suorittamista yli omien voimavarojeni.

DSC_1425

Tiedän että hyvin monella on tälläkin hetkellä työtilanne joka on sietämätön. Töitä on niin paljon että ei se tekemällä lopu ja koko ajan tulee jostain lisää. Tiedän että monilla ei ole mahdollisuutta valita. MUTTA onko se sen arvoista? Ja jos on niin miten sinä palaudut? Annatko aivoillesi tarpeeksi aikaa palautua liiallisesta kuormituksesta? Jos et, niin tee jotain ennen kun on liian myöhäistä! Ennen pitää et enää jaksa venyä, vaan jossain vaiheessa tapahtuu jotain ja kun huomaat tämän niin silloin voi olla liian myöhäistä tehdä niitä muutoksia jotka pelastavat sinut.

MInä jouduin oppimaan vaikean tien kautta rentoutumaan. Olen onnekas, kaikki eivät ole.

DSC_1396

29. January 2017 · Comments Off · Categories: Häpeä, Hyvä olo, Hyvinvointi, Lihavuus, Ulkonäkö

Kävin eilen kampaajalla ja keskustelimme muun muassa hyvinvoinnista. Jäin tuon keskustelun jälkeen miettimään ulkoista hyvinvointia. On tärkeää että olemme hyvän näköisiä ja monet näkevät paljon vaivaa ja käyttävät paljon rahaa näyttääkseen mahdollisimman hyviltä.

Olen itse ollut kosmetiikka-alalla töissä ja tienannut elantoni sillä että ihmiset haluavat näyttää hyvältä. Minä tunsin itseni usein norsuksi posliinikaupassa sillä olinhan minä omasta mielestäni aivan kauhean ällöttävä läski kauniiden, hyvinhoidettujen, hyvältä touksuvien ja eteenkin hoikkien ihmisten joukossa. Eihän tuo pitänyt paikkansa ja kyllä minä sen tiesin jopa jo silloin, mutta minulla oli sisällä niin huono olo että tunsin itseni myös ulkoiseksi erittäin rumaksi.

sis1

Jännää kuitenkin on että kosmetiikka voi saada itsetuntomme kohoamaan ja joskus se että näytämme ulkoisesti hyvältä nostaa mielialaa ja sitä kautta myös sitä sisäistä hyvinvointia. Tuo on kuitenkin keinotekoista ja uskon että oikeasti aito hyvinvointi lähtee aina sisältä. Mutta kokonaisvaltainen hyvinvointi pitää sisällään myös ulkoisen hyvinvoinnin ja siksi meidän on myös tärkeä hyväksyä itsemme ulkoisesti.

Kun jäin pois työelämästä sairastuttuani annoin itseni rupsahtaa täysin. En kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni, en käyttänyt meikkiä, en käynyt kampaajalla vuosiin ja pukeuduin usein vain mahdollisimman mukaviin vaatteisiin. Minulle tuli myös paljon lisää kiloja ja olin entistä lihavampi.

sis2

Nykyään voin paljon paremmin sisältä ja olen enemmän ja enemmän kiinnittänyt huomiota myös ulkoiseen olemukseeni. Tämä on vaikeaa ja aiheuttaa paljon ristiriitaisia tunteita. Minä olen oikeasti todella, todella lihava. Mutta silti minun pitäisi oppia näkemään itseni kokonaisuutena eikä pelkästään ällöttävänä läskinä. Luulisin että jos pyytäisimme joukon ihmisiä kuvaamaan minua niin tuskin ensimmäiset sanat olisivat ällöttävä läski ainakaan kovinkaan monella. Ja tuskin minut tuntevat ihmiset ainakaan kuvaisivat minut noilla sanoilla. Silti nämä ovat olleet minulle itselleni pitkään ne sanat jolla olen ajatellut itseäni. Vaikka tietoisesti tiedän olevani vaikka mitä muuta, olen vain ja ainoastaan nähnyt ylipainoni ja koska se ällöttää minua niin paljon olen pitkään nähnyt itseni ensisijaisesti ällöttävänä läskinä.

Olen jo jonkin aikaa harjoitellut näkemään itseni realistisesti ja totta, olen lihava, mutta olen myös vaikka mitä muuta. Jotta voisin olla kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva minun on opittava pitämään myös kiloistani. Ja vaikka se tuntuu välillä niin kovin vaikealta, niin olen mielestäni edistynyt aika paljon.

Ulkoinen ja sisäinen hyvinvointi on aiheita joita haluan käsitellä lisää. Ulkoinen olemuksemme määrittelee kovin paljon tänä päivänä ja meidän yli vyöryy mm. kosmetiikkafirmojen mainoksia jossa retusoidut kuvat kauniista malleista yrittävät myydä meille mielikuvaa siitä että joku tietty huulipuna tai tuoksu tekee elämästämme täydellistä. Harmi vaan että nuo täydelliset mallitkin ovat tyytymättömiä omaan ulkoiseen olemukseensa ja he ovat usein kaukana kokonaisvaltaisesta sisäisestä ja ulkoisesta hyvinvoinnista.

sis3

Kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii paljon töitä ja voimme aina kehittyä siinä. Minä uskon että se vaatii ensinnäkin sitä että uskallamme tutustua itseemme, sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja että uskallamme nähdä itsemme sellaisina kun olemme ja uskallamme pitää itsestämme sellaisina kun olemme. Mutta pakko minun on myöntää että tunsin itseni eilen harvinaisen hyvännäköiseksi kun kävelin ulos kampaajalta ja hiukseni oli hienosti värjätty ja leikattu. Joten kyllä kauneusteollisuudellakin on oma paikkansa, kunhan käytämme sitä järkevästi, emmekä yritä ostaa mahdottomia. :)

Tapasin tänään sattumalta harrastuskaverin, jota en ole vähään aikaan nähnyt. Keskustelumme lomassa puhuimme mm. jaksamisesta. Tämä sai minut miettimään stressinhallintaa ja omaa kokemustani siitä. Minä olen työkseni puhunut stressinhallinnasta ja siitä miten voimme löytää hyvin arjen tasapainon. Stressinhallinnassa koen olevani aikamoinen kokemusasiantuntija viime vuosien ansiosta ja seuraan koko ajan valppaana paitsi ammattilaisten pohdintoja aiheesta myös omia kokemuksiani.

eri6

Olen aina vaan yhä vakuutuneempi siitä miten tärkeää on tuntea itsensä. On tärkeä tunnistaa kun stressi on ylittämässä hyvän tason ja on myös tärkeä tietää mikä itsellä auttaa hallitsemaan stressiä. Asiahan on niin että tarvitsemme tietyn määrän stressiä suoriutuaksemme arjesta. Tuo stressi ei saa olla liian korkea, mutta ei myöskään liian alhainen. Kun hyvä stressitaso on joko ylittymässä tai alittumassa olisi hyvä tunnistaa tilanne jotta voi tehdä jotain asialle. Toinen tärkeä itsetutkiskelun paikka on tunnistaa mikä auttaa kun stressi ei ole tasapainossa.

Yksi tärkeä huomio, jonka tärkeys kasvaa koko ajan, on että eri tilanteissa tarvitsemme erilaisia stressinhallintakeinoja. Aikaisemmassa elämäntilanteessa minulle tärkeitä keinoja oli mm. vesipelastus ja muu koiran kanssa harrastaminen, yhdistystoiminta ja rentoutuminen kotona. Nyt saan paljon voimaa työstäni. Asioita joista saan aina paljon voimaa on koirani Eevi, luonto ja erityisesti meri. Varauksella sanon että saan energiaa myös ystävistä ja perheestä, mutta tämä ei ole ihan itsestäänselvyys aina, sillä välillä tämä saattaa olla myös yksi suuri stressin aiheuttaja, kuten esimerkiksi jos joku perheenjäsen sairastaa tai on joku muu konfliktitilanne.

eri1

Aiemmin työ oli jopa stressitekijä ja vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan olevani vakituisesti siinä työssä johon olen nyt sitoutunut vuodeksi ja jota olen tehnyt jo kolme kuukautta. Nyt en tas jaksa käydä harrastamassa vakituisesti koiran kanssa, vaikka kaipaankin treenikavereitani, sillä tuntuu että sitoutuminen treeneihin vapaa-ajalla sitoo minua liikaa. Olen irrottautunut velvotteista kaikessa yhdistystoiminnassa ja olen tällä hetkellä tyytyväinen rivijäsen. Rentoutuminen kotona on tottakai tärkeää ja tarpeellista nytkin, mutta jos olen liian pitkään kotona vailla erityistä ohjelmaa minusta tulee entistä väsyneempi.

Näiden asioiden oivaltaminen on oikeastaan aika mullistavaa sillä kaikki on kääntynyt päälaelleen. Asiat joista ennen sain voimaa kuormittavat minua ja asiat jotka ennen tuntuivat mahdottomilta antavat nyt voimaa. Tässäkin itsetuntemus ja itsensä tutkiskelu auttaa sopeutumaan kun tilanne muuttuu. On siis tärkeää että emme stressinhallinnassakaan lukkiudu liian vahvasti siihen mikä on aiemmin toiminut, vaan että voimme sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen.

eri4

Minä olen tyytyväinen juuri nyt. Odotan vaan että valo lisääntyy ja että saan kaipaamaani valoenergiaa myös arkena, mutta päivät pitenevät koko ajan ja menemme kohti valoa. Minä kuuntelen päivittäin itseäni ja yritän elää niin että stressi pysyy hallinnassa ja minulla vointi pysyy hyvänä!

eri5

%d bloggers like this: