02. October 2017 · Comments Off · Categories: Hyvinvointi, Minä, Pienet askeleet

Olen paininut viime aikoina erityisen paljon energiasyöppöjen kanssa. Ja nimenomaan omassa päässäni olevien energiasyöppöjen kanssa.

Olen aina ajatellut että energiasyöppö on joku ihminen joka imee sinusta kaikki mehut ja tapaamisen jälkeen olet ihan tyhjä. Tällaisiakin ihmisiä tunnen, mutta pyrin välttelemään hetiä.

Viime aikoina olen enemmän ja enemmän kiinnittänyt huomiota oman mieleni energiasyöppöihin. Minulla on uskomuksia ja oletuksia jotka eivät perustu mihinkään muuhun kun omaan epävarmuuteeni. Pelkotilat kasvavat massiivisiksi ja lopulta ne ottavat vallan sisälläni ja sotkevat pahimmassa tapauksessa asiani pahemman kerran. Olen monella tapaa elämän murroskohdassa juuri nyt. Monen vaikean vuoden jälkeen on alkanut näkyä auringonpilkahduksia monella suunnalla ja minulla on asioita elämässäni jotka ovat jopa erittäin hyvin. Ja ne raskaammatkin asiat ovat kuitenkin jotakuinkin hallinnassa. Huomasin taannoin että minullahan menee jopa hyvin. Tämä on jotenkin niin poikkeuksellista että oli oikeen pysähdyttävä miettimään asiaa..

DSC_7029

No, ikävä kyllä pelkoni eivät tyytyneet tähän vaan alkoivat pommittaa minua oikeen kunnolla. Tunnistan milloin ne ottavat ylivallan ja tiedän että nyt pitäisi tehdä jotain, mutta en saa aikaiseksi sillä pelot ovat juuri noita inhottavia energiasyöppöjä jotka jättävät sinut voimattomaksi ja tyhjäksi.

Keskustelin taannoin luotettavan henkilön kanssa tästä aiheesta hieman eri sanoin. Hän kehotti että minun ei kannata taistella vastaan vaan antaa pelkojen tulla. Erittäin hyvä neuvo, ja olen itsekin toisissa tilanteissa hyödyntänyt sitä, mutta ongelma on se että en tässä vielä osaa kunnolla hallita itseäni. Kun refleksi on JUOKSE KARKUUN NE SYÖ SINUT ELÄVÄLTÄ niin on aika hankalaa pysähtyä ja antaa niiden tulla iholle. Siihen hän ne tulee joka tapauksessa, mutta helpompaa olisi jos minä en ensin taistelisi vastaan.

Minä aion kyllä voittaa nuo energiasyöpöt enkä aio antaa niiden pilata niitä hyviä asioita jotka olen saavuttanut. Pienin askelin. Tämä kirjoitus oli yksi sellainen.

Olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni pelkoa ja mitä se merkitsee. Minun elämässä pelolla on ollut iso rooli ja olen jättänyt monta asiaa tekemättä siksi että minua on pelottanut. Pelko on hallinnut minun elämää ja minä olen ollut sen orja. Kuten olen monta kertaa täälläkin maininnut niin tämä vuosi on rohkeuden teemavuosi ja minulla on mottona “Uskalla enemmän”. Tähän liittyy siis oleellisesti pelko.

36196961073_fb8843a751_o

Minä uskallan nykyään monta asiaa joita en olisi aiemmin uskaltanut. Olen monessa tilanteessa voittanut pahimmat pelkoni ja olen rohkeasti kokeillut, huomannut että pelko oli aiheeton ja olen mennyt eteenpäin. Tottakai pelolla on paikkansa ja tilanteensa. Ei ole aina järkevää tehdä jotain ja pelko on hyvä muistuttaja että ihan kaikkea ei ole suotavaa tehdä. Mutta puhun tässä nyt enemmänkin haitallisesta pelosta.

36608523020_a46c31ccc7_o

Minulla pelkoja on tietenkin tallella ja on monta asiaa jotka edellen pelottavat. Saan uusia haavoja ja sitä kautta uusia pelkoja enkä usko että tulen koskaan uskaltamaan kaikkea sitä mitä voisin uskaltaa. Mutta monta pelkoa olen voittanut ja monta asiaa olisi jäänyt tekemättä jos en olisi rohkaissut itseäni toteuttamaan haluamani asian.

36864884881_c39600b11c_o

On helpottavaa huomata miten rohkeus lisääntyy kun on muutaman kerran uskaltanut yrittää. Nykyään teen monta asiaa vailla pelon häivää jotka olisivat ennen olleet täysin mahdottomia. Ja tietyt asiat pelottavat aivan hurjasti, mutta silti yritän voittaa pelkoni ja voin sanoa että harvoin kaduttaa.

36834094152_c63eda5f5d_k

Minulla tämä kaikki lähti oivalluksesta lähes 15 vuotta sitten. Kysin itseltäni onko tämä sitä elämää jota haluan elää. Totesin että ei ole. Jos olisin jatkanut samaan malliin, olisin varmaan huomannut vanhainkodissa että elämä on jäänyt elämättä.

36864869551_843c305554_o (1)

Voit valita turvallisen vaihtoehdon tai voit uskaltaa. Väitän että useimmiten on parempi uskaltaa kun antaa pelon voittaa!

37005385245_1b8c320b8b_o

Kuvat Merja Tornikoski

Vuodenvaihteen tienoilla pohdin elämääni ja päätin että tänä vuonna USKALLAN ENEMMÄN. Uskallan tarttua tilaisuuksiin, uskallan puhua minulle vaikeista asioista ja uskallan elää sitä elämää jota minä haluan elää. Tämä tavoite on mielestäni toteutunut erittäin hyvin. Paljon on muuttunut muutamassa kuukaudessa ja ennen kaikkea se muutos on tapahtunut minun sisällä. Mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. Niin se vaan on. Jossain määrin on jopa pelottavaa miten hyvin tämä toimii. Joskus toiveeni on toteutunut jopa paremmin kun uskalsin toivoa.

pic26

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin on aika uudelle. Kouluvuosista lähtien elokuun alkupuoli on merkinnyt uudistusta. Kesä on päättymässä ja paluu arkeen edessä. MInä pohdin taas elämääni ja nyt minulla on uusi tavoite. Aion edelleen uskaltaa enemmän, mutta aion myös asettaa oman itseni ja oman hyvinvointini etusijalle. Uusi slogan on MINÄ ENSIN.

Minä ensin ei tarkoita että aion olla itsekäs ja keskittyä vain itseeni, päin vastoin. Asettamalla omat tarpeeni ensimmäiseksi, pystyn entistä paremmin myös auttamaan muita sillä minun tarpeeni ovat tyydytetyt ja näin minulla on voimavaroja antaa myös muille.

pic27

Minulla on ollut viime kuukausina terveyteni kanssa vähän vaikeuksia. Tai rehellisemmin sanottuna sairastuin, kävin tietämättäni lähellä kuolemaa, sain lääkettä ja olen toipumassa. Ikävä kyllä toipumistahti ei ole ihan niin nopeaa kun toivoisin. Minähän olin oikeasti töissä jo viikon kuluttua siitä kun pääsin kotiin sairaalasta. Olin tuossa kohtaa hieman liian optimistinen ja ylimitotin oman jaksamiseni. Nyt maksan tästä virheestä ja toipumistahti on hitaampaa.

Mutta minä toivun. Jaksan jo paljon ja jaksan koko ajan enemmän. Kuntoutan itseäni pikkuhiljaa ja opettelen entistä tarkemmin kuuntelemaan omaa kehoani. Välillä joudun lepäämään enemmän kun malttaisin, mutta pikkuhiljaa opettelen rehellisemmäksi omaa itseäni kohtaan.

Tätä tarkoittaa minulle MINÄ ENSIN. Minun on huolehdittava omasta jaksamisestani ja omasta voinnistani, sekä henkisestä että fyysisestä. Olen jo hyvällä tiellä sillä Babysteps painonpudostus etenee loistavasti ruokailun suhteen ja sen lisäksi opin koko ajan paremmin kuuntelmaan omaa vointiani. Henkisen hyvinvoinnin eteen olen tehnyt töitä jo pitkään ja siinä minulla on apunani paitsi fantastinen hoitotiimini, myös ystävät ja läheiset.

pic28

Tänä vuonna olen ottanut monta askelta kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia Uskaltamalla enemmän ja asettamalla Minut ensin!

Tähän kesään on kyllä mahtunut jo vaikka mitä ja vielä on koko elokuu edessä. Saas nähdä mitä kaikkea tapahtuu. On ollut aivan uskomattomia mullistuksia, hienoja edistymisiä, takapakkia ja kaikenlaista muuta. Pääasiassa minulla on ollut erittäin hyvä kesä!

pic23

On ollut vähän terveydellisiä takapakkeja ja pieniä murheita, mutta vastapainoksi olen uinut paljon, istunut ulkona lämpimässä (ja välillä ei niin lämpimässä) säässä nauttimassa olostani ja olen tavannut ystäviä ja tuttuja. Olen taas palanut vesipelastuksen pariin koirani kanssa ja huomaan että vuoden tauko teki minulle hyvää. Rakas harrastus josta oli muodostunut vähän pakkopulla on taas kivaa ja antaa minulle energiaa.

pic25

Painonpudotuksen suhteen en ole ihan edistynyt tavoitteissani. Ruokailen edelleen aivan liian epäsäännöllisesti ja tämä johtaa siihen että välillä annoskoot ovat liian suuria, lähinnä vanhasta tottumuksesta. Sen sijaan olen onnistunut vähentämään herkkuja lähes olemattomaan, juon paljon vettä ja syön paljon terveellisemmin kun aikaisemmin. Minulla ei ole enää mielitekoja joita minulla oli ennen. Joten edistystä on tapahtunut ja olen edelleen sitä mieltä että suunta on oikea ja aion nyt kun arki alkaa kunnolla saada kiinni järkevästä ruokarytmistä.

pic24

Henkisesti olen kasvanut todella paljon tänä kesänä. Olen omassa elämässäni kohdannut monia pelkojani ja huomannut että selviän niistä vailla ongelmia. Vaikeitakin kausia on ollut, mutta on ollut ilo huomata että en jää niihin vellomaan. Painonpudotiksen suhteen minä olen nyt niin määrätietoisesti matkalla oikeaan suuntaan että tunnen sen joka solussa. Tuloksia ei ole vielä nähtävissä, mutta eiköhän niitäkin tule pian kun keho ja mieli tottuu uuteen.

pic22

Tästä on huomenna hyvä aloittaa taas arki! Vaikka minulla ei ole varsinaista lomaa ollutkaan tunnen että olen rentoutunut ja olen motivoitunut tarttumaan arjen haasteisiin. Tosin kesä jatkuu ja aion nauttia siitäkin täysillä!

09. June 2017 · Comments Off · Categories: Hyvinvointi, Pienet askeleet, Stressi

Uskon että en ole ainut joka kamppailee rajojen asettamisen kanssa.

pic09

 

Olen nyt tilanteessa jossa minulla on kolme työtä. A-klinikkasäätiöllä teen osa-aikaisena hanketyötä joka vie mukanaan ja jota voisin tehdä halutessani kellon ympäri seitsemän päivää viikossa. Tässä on todella tärkeää että osaan, muistan ja maltan rajata tehtäviäni, sillä muuten joudun tilanteeseen jossa minä olen se pullonkaula eikä asiat etene. Osa-aikaisen on todella tärkeää uskaltaa rakentaa se oma toimenkuva niin ettei sormet ole mukana kaikessa. Tämä on nyt todellinen haaste sillä olen työssä josta on nopeasti tullut intohimoni. Sinäänsä tiesin jo hakiessani työtä että tämä on sellainen työ jonka todella haluan, mutta tämä mennyt kuukausi on osoittanut että se on vielä mielenkiintoisempi kun luulin.

Spring Housella jatkan sijaisena TE-toimistojen verkkoneuvojana ja tämäkin työ tempaa mukaansa omalla tavallaan. Tämä on sinäänsä helpommin rajattavissa oleva työ ja tässä työ ei kulje mukaan kotiin, mutta silti työpäivät ovat usein hyvin intensiiviset. Teen asiakastyötä ja kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat hyvin antoisia, mutta myös omalla tavallaan hyvin kuluttavia.

Kolmas työni on oman yrityksen kehittäminen. Se on nyt jäänyt vähimmälle huomiolle kun olen keskittynyt uusimpaan työhöni, mutta vaikka marraskuu tuntuu olevan kovin kaukana, tiedän että aika menee ja kohta olemme Celindan kanssa mielenterveysmessuilla puhumassa häpeästä. Olemme toki työstäneet tätä aihetta jo pitkään, mutta työtä on vielä paljon jäljellä, ja haluamme että tästä aiheesta tulee suurempi ja laajempi kokonaisuus kun pelkkä yksi luento. Häpeäprojektin lisäksi työstän myös muita projekteja ja yritän rakentaa yritykselleni uusia asiakkuuksia.

Työni ovat yksi kokonaisuus ja niiden rajaaminen on tärkeää, mutta jotenkin ehkä hallittavissa oleva. Riskinä on nyt että innokkaana haalin liikaa töitä projektityössäni, mutta toisaalta tiedostan kyllä rajat ja siellä työajan seuranta pitää huolen siitä että tunteja ei kerry liikaa.

Toinen, vaikeammin rajattavissa oleva kokonaisuus, on vapaa-aika. Ongelmana on että olen huono sanomaan ei. Minulle tulee kaikenlaisia pyyntöjä joihin haluaisin usein suostua. Jos joku ihminen tarvitsee apua ja minä osaan auttaa tuntuu todella vaikealta sanoa etten nyt voi auttaa. Mutta minun on oman jaksamisen vuoksi pakko kieltäytyä asioista. Jos vastaan kaikkeen kyllä olen hyvin pian lähellä loppuunpalamista. Viime vuosina olen monta kertaa tuntenut loppuunpalamisen oireita. Onneksi olen oppinut tunnistamaan itsessäni nämä oireet ja osaan aika pian katkaista kierteen.

IMG_4951

Rajoja pitää asettaa harrastusten, yhdistystoiminnan ja jopa ystävien suhteen. Ystäville rajojen asettaminen on se vaikein kohta. Mutta fakta on se että minä olen ensisijaisesti vastuussa omasta itsestäni, omasta jaksamisestani ja vasta sitten voin antaa itsestäni muille. Jos oma energia on miinuksella, minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään.

Tämä tuskin lienee kenellekään uuttta. Jotta jaksan itse, on asetettava rajoja. Mutta miten se tehdään? Minulla on tästä muutama ajatus jotka toimivat omalla kohdallani.

Ensinnäksin on tunnistettava missä se raja menee. Yksi ongelma on että me emme reagoi niihin ensimmäisiin varoitusmerkkeihin, vaan ongelma vaan paisuu kunnes se on niin suuri että sitä on mahdotonta olla huomaamatta. Silloin ongelman korjaaminen on paljon vaativampaa kun jos ongelmaan tarttuu ensimmäisten varoitusmerkkien kohdalla. Tämä on yleensäkin minun mielestä kaiken hyvinvoinnin a ja o: OPI TUNTEMAAN ITSESI. Tiedosta missä rajat menee ja miten sinä korjaat tilanteen. Mikä lataa akkujasi. Milloin akku on menossa tyhjäksi.

Toinen asia on OPI SANOMAAN EI. Jos et jaksa, halua, viitsi sinulla on täysi oikeus sanoa EI. Se on hyvin helppoa. Ja niin pirun vaikeaa.

Kolmanneksi (tämä tuli jo ensimmäisessäkin kohdassa): OPI TUNNISTAMAAN MITEN LATAAT AKKUSI TAAS TÄYTEEN. Mistä saat energiaa, mikä rauhoittaa ja rentouttaa sinut.

Neljänneksi OPI HILJENTÄMÄÄN SISÄINEN ÄÄNESI JOKA VÄITTÄÄ ETTÄ SINÄ ET VOI HILJENTÄÄ TAHTIA. Kyllä voit. Kukaan ei ole korvaamaton. Lapsesi ei mene pilalle vaikka vietät vähän omaa aikaa tai jätätte väliin jonkun aktiviteetin ja vietätte vaikkapa leppoisan leffaillan. Työnantajasi ei anna sinulle potkuja vaikka vähän hidastat tahtia. Puutarhasi ei muutu viidakoksi vaikka jätät ruohon leikkamisen huomiselle (usko minua, meillä on tästä kokemusta).

Ja kyllä, omia ajatuksiaan, tekojaan ja tottumuksiaan voi muuttaa. Se ei tapahdu yön yli eikä edes viikossa tai kuukaudessa, mutta pikkuhiljaa huomaat että olet onnistunut. Pienin askelin, hetki kerralaan.

Esimerkki omasta elämästäni: 1) Ensimmäiset merkit loppuunpalamisesta on että ärsyynnyn asioista jotka normaalisti eivät millään tavalla ärsytä minua, esimerkiksi kaupan kassalla kun joku hidastelee tms yhentekevää. 2) Olen luopunut säännöllisestä vesipelastusharrastuksesta. Vaikka se on kivaa ja vaikka nautin siitä todella paljon, koen että rankassa elämäntilanteessa se että minulla menee kokonainen arki-ilta veperannassa on liikaa. Saatan käydä moikkaamassa kavereita ja käyn sitten uimassa koiran kanssa viereisellä rannalla, tai jos jaksan menemme yhdeksi illaksi silloin tällöin treenaamaan, mutta tässä mennään täysin minun fiiliksen mukaan. Jos en jaksa, niin en mene. 3) Saan energiaa luonnosta, merestä ja ihan vaan sohvalla loikoilusta. Kun haluan tyhjentää aivoni pelaan jotain todella yksinkertaista peliä koneella, esimerkiksi pasianssia tms. 4) Tästä on todella monta esimerkkiä, mutta olen luopunut monista kivoista asioista. Olen myös oppinut hiljentämään sisäisen vaativan ääneni liittyen esimerkiksi siivoukseen. Nautin kun kotini on siisti ja asiat ovat paikallaan, mutta osaan rentoutua myös vaikka ympärilläni on totaalinen kaos. Tosin en halua vieraita kotiini jos koti on pahimmillaan, joten on tässäkin vielä kehittämisen varaa. :) Mutta pienin askelin edetään!

pic10

04. June 2017 · Comments Off · Categories: Hyvinvointi, Minä

Olen aina ollut itsenäinen ja pärjäävä. En ole pahemmin huolinut apua, vaan olen halunnut hoitaa kaiken itse. Tarina kertoo että kun isoisovanhempani joutuivat aikanaan ottamaan vastaan sosiaaliavustusta (köyhäinapua tai mikä nimi lienee ollut silloin?) eräs sukuni naisista maksoi takaisin jokaisen pennin. Apua ei oteta vastaan vaikka mikä olisi. No, en ole ihan niin ehdoton, mutta olen minäkin aina ollut “minä-itse” tyyppinen.

pic07

Sinäänsä uskon että loppupeleissä olemme itse vastuussa omasta itsestämme (jos olemme kykeneväisiä siihen eikä meillä ole vammaa tms joka estää itsenäisen elämisen), mutta olen enemmän ja enemmän oivaltanut että elämässä on tärkeää osata myös ottaa vastaan apua. Kaikkea ei tarvitse kantaa omilla harteillaan. Olen minä toki osanut pyytää apua kun en työssä osaa jotain tai neuvoja jos olen eksynyt. Luonteeni on kuitenkin pitkälti sellainen että vaikka kuinka sattu syvällä sisällä niin hymyilen ja vastaan että kaikki hyvin jos joku kysyy.

Olen kuitenkin kovin ylpeä itsestäni että osasin hakea apua ajoissa kun masennuin reilu vuosi. Se että sain apua heti kun sitä tarvitsin on auttanut minua pärjäämään sairauteni kanssa. Toivon vain että nyt kun sote-uudistus mullistaa palvelujärjestelmämme emme samalla romuta mahdollisuutta saada apua kun sitä tarvitaan. Eiköhän uudistuksen tarkoitus ole että avun saanti helpottuu, mutta hyvin skeptinen minäkin olen että toteutuuko tämä tosiaan. Toivon että toteutuu, mutta en laittaisi rahojani likoon sen puolesta. Mutta en nyt kirjoita tästä kritisoidakseni keskeneräisiä yhteiskunnallisia muutoksia.

Minulla on enemmän ja enemmän voimistunut ajatus että henkilökohtaisen hyvinvoinnin taustalla on hyvä itsetuntemus. Mitä paremmin tunnen itseni sen nopeammin osaan hakea apua kun omat voimavarat eivät riitä asian käsittelemiseksi. Tai osaan puhaltaa pelin poikki kun tuntuu että nyt mennään väärään suuntaan.

pic08

Minulla on mennyt lujaa taas viime aikoina. MInulla on sellainen taipumus ja periaatteessa voin paremmin kun ympärillä sattuu ja tapahtuu. Viime viikolla alkoi kuitenkin olla sellainen olo että nyt vauhtia on liikaa. Painon jarrua ja olen viettänyt rauhallisen viikonlopun nukkuen, ulkoillen ja löhöillen sohvalla. En ole tehnyt kaikkea sitä mitä “piti”. Olin suunnitellut tälle keväälle vaikka mitä pihatöitä ja kodin järjestelyjä, mutta en ole tehnyt mitään niistä. Kyllä minä ehdin kun tuntuu siltä ja minähän voin vaikka pyytää apua niin kaikki sujuu helpommin. ;)

Huomenna menen levänneenä ja innokkaana töihin ja ensi viikolla onkin sopivassa suhteessa kiirettä, mutta myös mkavia tapaamisia ja toivottavasti hyviä hetkiä ystävien ja tuttavien kanssa.

Minulle sattui kaunis viikko toipumiselle! Olen nauttinut säästä ja vapaasta ja ulkoillut paljon. Fyysinen jaksaminen on vielä kaukana normaalista, mutta pienin askelin mennään kehoa kuunnelleen. Vointi on kuitenkin hyvä ja olen saanut kuulla kuinka hyvinvoivalta näytän, joten sen puolin olen hyvin tyytyväinen. Kävin kontrollikäynnillä lääkärillä perjantaina ja sain luvan elää normaalisti, tietty jaksamisen rajoissa.

kunto

Tästä päästäänkin painonpudotukseen. Minulla on kolmivaiheinen suunnitelma miten pudotan painoa ja miten teen elämänmuutoksestani pysyvän. Meneillään on ensimmäinen vaihe jossa keskityn liikuntaan. Matkassa on ollut vähän turhan paljon mutkia, kuten yllättävä sairastuminen, mutta fiilis on hyvä ja luottavainen. Olen käynyt uimassa aina kun se on ollut mahdollista, päivittäinen lenkkeily kuuluu jo rutiineihin ja olen jo jumppaillut kotona aina välillä kun vointi on ollut tarpeeksi hyvä. Ennen sairastumista seurasin liikuntaa aktivisuusrannekkeen avulla ja olin erittäin tyytyväinen kehitykseeni. Sairastumisen myötä kaikenlainen liikunta on mennyt aika vähiin, mutta olen ulkoillut joka päivä ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa viikko taas vesijuoksun ja uinnin merkeissä.

Eroa aikaisempiin laihdutuksiin ja elämäntapamuutosyrityksiin on se että tällä kertaa odottamattomat tapahtumat eivät katkaise hyvin alkanutta muutosta, vaan pelkästään hidastavat sitä. Vaikka olen vasta liikuntaan painottuvassa vaiheessa olen huomannut positiivisia merkkejä myös ruokailutottumuksissani. Tämähän on koko ajan ollut tavoite. Mutta kiirettä en pidä. Nyt kuuntelen kehoani, jaksamistani ja fiilistä ja menen sen mukaan.

Omasta toiveestani sairauslomani päättyy tänään ja huomenna alkaa arki. Koen olevani valmis siihen ja vaikka fyysinen kunto ei ole vielä ihan palautunut, muuten olen paljon paremmassa kunnossa kun ennen sairaalareissua. Oudot oireilut saivat selityksen sairastumisen myötä ja olen todella helpottunut ettei kyseessä ole astman paheneminen.

Aloitan kuitenkin arjen hieman eri tavalla kun ennen. Aion oikesti nyt tehdä työtä sen eteen että asetan itseni ja oman jaksamiseni etusijalle. Olen tavallaan tähdännyt tähän jo jonkun aikaa, mutta nyt aion tehdä sen vielä tietoisemmin. En ole hyödyksi kenellekään jos en itse ensisijaisesti huolehdi itsestäni ja omasta voinnistani.

04. May 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Hyvinvointi

Minun tärkein elementti on vesi. Viihdyn vedessä, veden äärellä ja veden päällä. Olen pienestä asti viettänyt paljon aikaa rannoilla, uimassa ja veneilemässä. Minulle kelpaa jopa uima-allas paremman puutteessa, mutta meri on suuri rakkauteni. Kopparnäsin kalliot ja meri vetävät puoleensa entistä useammin.

voima4

Minun rakkani liikuntamuoto on vesiliikunta. Olen alkuvuodesta saakka käynyt uimassa & vesijuoksemassa yleensä maanantai-aamuisin. Olen monta vuotta yrittänyt löytää minulle parhaiten sopivaa uintiaikaa ja nyt koen löytäneeni sen. Kun aloitan viikkoni vedessä tuntuu että jopa se kauhea aamuherätys on siedettävä (en ole aamu-ihminen ja maanantaisin aamu tuntuu erityisen raskaalta). Jouduin pitämään taukoa aamu-uinnistani sairastaessani ja huomasin kaipaavani tätä maanantai-aamun pitistystä todella paljon. Tämä on tapa jonka toivon voivani pitää myös jatkossa.

voima

Uskon että meillä jokaisella tulisi olla se joku juttu jonka ääressä saat energiaa, voimaa ja koet että olet sinut itsesi kanssa. Uskon että tämä juttu on yksi avain hyvinvointiin. Minulla on masennuksesta huolimatta enimmäkseen kohtalaisen hyvä olo ja jaksan käydä töissä ja elää suhteellisen normaalia elämää masennuksesta huolimatta. Se mitä olen lisänyt tämän masennusjakson aikana on aika veden äärellä. Olen hakeutunut suosikkipaikkaani Kopparnäsiin nauttimaan luonnosta ja olen aloittanut lempiharrastukseni, uinnin, uudelleen. Kun minulla on huono päivä yritän hakeutua veden äärelle tuijottamaan kaukaisuuteen ja yleensä vointini paranee kun pääsen hetkeksi rauhoittumaan.

voima5

Tiedätkö sinä mikä on sinun voimanlähteesi? Se jokin josta saat energiaa ja joka auttaa sinut jaksamaan? Olen vahvasti sitä mieltä että yksi edellytys hyvinvointiin lähtee siitä että tunnemme oman itsemme. Kun osaamme lukea omia tunnetiloja, tiedämme mitä tehdä kun mieli on maassa ja tiedämme mistä saamme voimaa kun tarvitsemme sitä olemme jo aika pitkällä kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.

voima1

Olen viime päivinä miettinyt paljon taas ylipainoa. Minulla oli pitkä flunssa joka veti minut huonoon kuntoon enkä ole jaksanut liikkua juuri lainkaan viime aikoina. En ole jaksanut ollenkaan miettiä painonhallintaa vaan olen keskittynyt paranemaan. Nyt on kuitenkin aika taas palata ruotuun.

pp1

Kuten olen tännekin kirjoittanut olen jo pitkään työstänyt ylipainoni syitä ja olen yrittänyt löytää keinoja miten voisin muuttaa elämäntapojani terveellisemmiksi pysyvästi. Aloitin konkreettisen toiminnan liikunnalla. Ensimmäisenä vuorossa oli uinti. Kävin aamu-uinnilla maanantaisin ennen työhönlähtöä. Olin juuri ehtinyt aloittaa kotijumpan kun kunto meni niin alas etten ole jaksanut moneen viikkoon tehdä muuta kun lyhyitä lenkkejä koiran kanssa. Minulla oli myös hyvä suunnitelma miten muutan ruokatottumuksiani nimenomaan pysyvästi.

Nyt minulla on sitten se tilanne joka jokaisessa elämänmuutosprosessissa tulee jossain vaiheessa eteen. Tuli ongelma, tilanteet muuttui ja nyt pitäisi aloittaa alusta. Helpommin sanottu kun tehty. Tämä on se vaihe jolloin aiemmat muutosprosessini ovat lopahtaneet ja kuivuneet kasaan. Nyt ei saa käydä niin!

pp2

Menin tiistaina takaisin töihin pitkän sairausloman jälkeen ja tämä viikko on pyhitetty totutteluun. Maanantaina on tarkoitus käydä uimassa ja siitä pikkuhiljaa jatkaa uusia elämäntapoja ja pikkuhiljaa muuttaa ne ruokailutottumukset jotka aiheuttavat minulle suurimman ongelman (liian suuret annoskoot, epäsäännöllinen syöminen ja sen seurauksena “ahmiminen” nälkäisenä kun olen ollut liian kauan syömättä). Minulle ei makeanhimo ole se kaikista pahin peikko, vaikka on sekin olemassa, vaan nämä muut seikat ovat se ongelman ydin.

pp4

Otan nyt apuun tämän blogin ja lupaan raportoida tänne miten edistyn.Tässä vielä hieman selkeämmin lähiaikojen elämänmuutostavoitteet:

Ensimmäisessä vaiheessa tavoite on liikunnan lisääminen mikä tarkoitta:
uinti 1 x viikko
kotijumppa vähintään 3 x viikko
päivittäinen lenkki koiran kanssa + hyötylikunta

Toinen vaihe keskittyy ruokailun ongelmakohtiin:
liian suuret annoskoot
epäsäännölliset ruokailuajat
liian pitkät tauot ruokailujen välillä

Kolmas vaihe on sitten ruokailun “hienosäätö” ja makeanhimoon & naposteluun puuttuminen.

Saapa nähdä miten käy. Minä luotan itseeni ja siihen että olen henkisesti edistynyt jo niin pitkälle etten enää tyydy tähän nykyiseen epäterveelliseen kehoon. Vaikka minä hyväksyn ja rakastan itseäni tämänkin näköisenä, haluan kuitenkin rakastaa terveellisempää Piaa ja nyt on aika tehdä se muutos jotta pääsen eroon tästä epäterveellisestä ylipainosta!

pp3

12. February 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Hyvinvointi, Stressi

Olen täällä blogissakin monta kertaa kirjoittanut stressinhallinnasta ja omista ajatuksistani siihen liittyen. On olemassa stressiä johon pystymme itse vaikuttamaan ja sitten on tilanteita, joita emme voi hallita, jolloin stressitaso on korkea emmekä juuri voi vaikuttaa siihen. Siksi on erittäin tärkeää miettiä itselleen sopivia palautumiskeinoja. Suosittelen että niitä on monenlaisia ja että ihan oikeasti ajatuksella miettii että mitkä kaikki asiat rauhoittavat, rentouttavat ja tuovat hyvää mieltä. Joskus asia joka normaalisti rentouttaa voikin kääntyä stressiä aiheuttavaksi ja siksi on tärkeää että näitä keinoja on monia.

Omia keinojani on mm. liikkuminen luonnossa koirani kanssa, valokuvaus, vaihtelevat lenkkimaastot (koiran kanssa ei ole kiva lenkkeillä joka päivä samaa reittiä, sekä koira että minä kyllästymme), kotisohva, musiikki, autolla ajaminen ilman radioa/musiikkia tms ääntä, valokuvien katselu, takkatuli, vesijuoksu, uinti, liikunta, nauraminen, hassuttelu, mielenkiintoiset keskustelut, hyvä elokuva, mukaansatempaava dekkari, hitaat viikonloppuaamut, päivät vailla ennalta suunniteltua ohjelmaa, luonto, meri, meren katseleminen, veneily, yksin oleminen (välillä), siivoaminen (välillä), koiratreenit, matkat (ei välttämättä itse matkustaminen, mutta pois normi rutiineista pääsy), ….

Tänään kävin Fagerviikin ruukissa. Fagervik sijaitsee Inkoossa ja on aivan uskomattoman kaunis paikka keskellä ei mitään. Käyn siellä aivan liian harvoin, mutta tänään kävin ja sain nauttia rauhallisesta tunnelmasta auringon paisteessa. En nähnyt ketään muuta ihmistä (pari autoa ohitti minut jossain vaiheessa, mutta niitä ei lasketa) vaan sain kävellä ihan rauhassa Eevin kanssa nauttien seesteisestä tunnelmasta. Palautumista parhaimmillaan!

Ja nyt kunnon kuvapommitus Fagervikistä.

DSC_1817 DSC_1821 DSC_1823 DSC_1839 DSC_1860 DSC_1865 DSC_1888 DSC_1902 DSC_1903 DSC_1904

%d bloggers like this: