01. November 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Minä, Pienet askeleet

Minulla on ollut vauhti päällä viime kuukausina. Ja toisaalta on ollut päiviä ja aikoja kun olen joutunut pysähtymään kun seinään. Oli pakko pitää vähän taukoa kirjoittamisesta sillä minulla ei ole ollut mitään sanottavaa. Elämä on pyörittänyt minua melko kovaa viime aikoina. Voin silti hyvin, henkisesti. Fyysisesti tämä on ollut elämäni raskain vuosi. Olen sairastanut enemmän kun koskaan ennen ja olen täysin älistynyt. Minä en ole juurikaan tottunut sairastamaan, fyysisesti.

DSC_7314

Tämä vuosi on ollut niin monella tavalla aivan käsittämättömän antoisa. Muistan sen tunteen kun alkuvuodesta päätin että tänä vuonna uskallan. Jossain vaiheessa mukaan tuli että asetan itseni etusijalle. Uskallan enemmän, pidän hyvää huolta omasta itsestäni ja uskallan luottaa että hyviäkin asioita tapahtuu. Ja näin on tapahtunut. Aivan todella uskomattomia asioita on tapahtunut tänä vuonna ja olen aivan äimistyneenä huomannut että olen saanut asioita joita en ole edes uskaltanut toivoa.

Ei se tarkoita että kaikki olisi täydellistä tai että olisin jotenkin koko ajan onnellinen. Ehkä näiden hyvien asioiden vastapainona on ollut terveysongelmat. No, toisaalta en usko että se menee noin. Elämä nyt vaan on hyvien ja huonojen asioiden summa. Mutta olen uskaltanut paljastaa itsestäni asioita jotka ovat olleet itselleni kipeitä. Tämä on tuonut mukanaan sen että olen päässyt eroon itseäni rajoittavista uskomuksista ja sen myötä olen uskaltanut nähdä mahdollisuuksia.

DSC_7297

Uskallan luottaa siihen että minä selviän ja siihen että minä osaan. Uskallan myös luottaa siihen että otan vain yhden askeleen kerralla eikä minun tarvitse tietää mitä seuraavan oven takana on. Riittää että uskallan avata sen oven ja mennä siitä sisään. Luottaen että mitä tahansa kohtaan, selviän siitä. Olen myös uskaltanut luopua vanhoista, haitallisista uskomuksista ja kokeilla uusia tapoja toimia.

Yritän nauttia hyvistä päivistä ja huonoina päivinä ajattelen että kohta tämäkin päivä on ohi ja ehkä huominen on parempi. Uskallan myös asettaa oman hyvivointini etusijalle ja luottaa siihen että tärkeintä on voida hyvin. En ole korvaamaton enkä ole edes hyödyllinen jos en ensisijaisesti huolehdi omasta voinnistani. Tässä viime aikojen oppeja. Seuraavaan kertaan..

DSC_7299

Vuodenvaihteen tienoilla pohdin elämääni ja päätin että tänä vuonna USKALLAN ENEMMÄN. Uskallan tarttua tilaisuuksiin, uskallan puhua minulle vaikeista asioista ja uskallan elää sitä elämää jota minä haluan elää. Tämä tavoite on mielestäni toteutunut erittäin hyvin. Paljon on muuttunut muutamassa kuukaudessa ja ennen kaikkea se muutos on tapahtunut minun sisällä. Mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. Niin se vaan on. Jossain määrin on jopa pelottavaa miten hyvin tämä toimii. Joskus toiveeni on toteutunut jopa paremmin kun uskalsin toivoa.

pic26

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin on aika uudelle. Kouluvuosista lähtien elokuun alkupuoli on merkinnyt uudistusta. Kesä on päättymässä ja paluu arkeen edessä. MInä pohdin taas elämääni ja nyt minulla on uusi tavoite. Aion edelleen uskaltaa enemmän, mutta aion myös asettaa oman itseni ja oman hyvinvointini etusijalle. Uusi slogan on MINÄ ENSIN.

Minä ensin ei tarkoita että aion olla itsekäs ja keskittyä vain itseeni, päin vastoin. Asettamalla omat tarpeeni ensimmäiseksi, pystyn entistä paremmin myös auttamaan muita sillä minun tarpeeni ovat tyydytetyt ja näin minulla on voimavaroja antaa myös muille.

pic27

Minulla on ollut viime kuukausina terveyteni kanssa vähän vaikeuksia. Tai rehellisemmin sanottuna sairastuin, kävin tietämättäni lähellä kuolemaa, sain lääkettä ja olen toipumassa. Ikävä kyllä toipumistahti ei ole ihan niin nopeaa kun toivoisin. Minähän olin oikeasti töissä jo viikon kuluttua siitä kun pääsin kotiin sairaalasta. Olin tuossa kohtaa hieman liian optimistinen ja ylimitotin oman jaksamiseni. Nyt maksan tästä virheestä ja toipumistahti on hitaampaa.

Mutta minä toivun. Jaksan jo paljon ja jaksan koko ajan enemmän. Kuntoutan itseäni pikkuhiljaa ja opettelen entistä tarkemmin kuuntelemaan omaa kehoani. Välillä joudun lepäämään enemmän kun malttaisin, mutta pikkuhiljaa opettelen rehellisemmäksi omaa itseäni kohtaan.

Tätä tarkoittaa minulle MINÄ ENSIN. Minun on huolehdittava omasta jaksamisestani ja omasta voinnistani, sekä henkisestä että fyysisestä. Olen jo hyvällä tiellä sillä Babysteps painonpudostus etenee loistavasti ruokailun suhteen ja sen lisäksi opin koko ajan paremmin kuuntelmaan omaa vointiani. Henkisen hyvinvoinnin eteen olen tehnyt töitä jo pitkään ja siinä minulla on apunani paitsi fantastinen hoitotiimini, myös ystävät ja läheiset.

pic28

Tänä vuonna olen ottanut monta askelta kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia Uskaltamalla enemmän ja asettamalla Minut ensin!

Tähän kesään on kyllä mahtunut jo vaikka mitä ja vielä on koko elokuu edessä. Saas nähdä mitä kaikkea tapahtuu. On ollut aivan uskomattomia mullistuksia, hienoja edistymisiä, takapakkia ja kaikenlaista muuta. Pääasiassa minulla on ollut erittäin hyvä kesä!

pic23

On ollut vähän terveydellisiä takapakkeja ja pieniä murheita, mutta vastapainoksi olen uinut paljon, istunut ulkona lämpimässä (ja välillä ei niin lämpimässä) säässä nauttimassa olostani ja olen tavannut ystäviä ja tuttuja. Olen taas palanut vesipelastuksen pariin koirani kanssa ja huomaan että vuoden tauko teki minulle hyvää. Rakas harrastus josta oli muodostunut vähän pakkopulla on taas kivaa ja antaa minulle energiaa.

pic25

Painonpudotuksen suhteen en ole ihan edistynyt tavoitteissani. Ruokailen edelleen aivan liian epäsäännöllisesti ja tämä johtaa siihen että välillä annoskoot ovat liian suuria, lähinnä vanhasta tottumuksesta. Sen sijaan olen onnistunut vähentämään herkkuja lähes olemattomaan, juon paljon vettä ja syön paljon terveellisemmin kun aikaisemmin. Minulla ei ole enää mielitekoja joita minulla oli ennen. Joten edistystä on tapahtunut ja olen edelleen sitä mieltä että suunta on oikea ja aion nyt kun arki alkaa kunnolla saada kiinni järkevästä ruokarytmistä.

pic24

Henkisesti olen kasvanut todella paljon tänä kesänä. Olen omassa elämässäni kohdannut monia pelkojani ja huomannut että selviän niistä vailla ongelmia. Vaikeitakin kausia on ollut, mutta on ollut ilo huomata että en jää niihin vellomaan. Painonpudotiksen suhteen minä olen nyt niin määrätietoisesti matkalla oikeaan suuntaan että tunnen sen joka solussa. Tuloksia ei ole vielä nähtävissä, mutta eiköhän niitäkin tule pian kun keho ja mieli tottuu uuteen.

pic22

Tästä on huomenna hyvä aloittaa taas arki! Vaikka minulla ei ole varsinaista lomaa ollutkaan tunnen että olen rentoutunut ja olen motivoitunut tarttumaan arjen haasteisiin. Tosin kesä jatkuu ja aion nauttia siitäkin täysillä!

Minulle sattui kaunis viikko toipumiselle! Olen nauttinut säästä ja vapaasta ja ulkoillut paljon. Fyysinen jaksaminen on vielä kaukana normaalista, mutta pienin askelin mennään kehoa kuunnelleen. Vointi on kuitenkin hyvä ja olen saanut kuulla kuinka hyvinvoivalta näytän, joten sen puolin olen hyvin tyytyväinen. Kävin kontrollikäynnillä lääkärillä perjantaina ja sain luvan elää normaalisti, tietty jaksamisen rajoissa.

kunto

Tästä päästäänkin painonpudotukseen. Minulla on kolmivaiheinen suunnitelma miten pudotan painoa ja miten teen elämänmuutoksestani pysyvän. Meneillään on ensimmäinen vaihe jossa keskityn liikuntaan. Matkassa on ollut vähän turhan paljon mutkia, kuten yllättävä sairastuminen, mutta fiilis on hyvä ja luottavainen. Olen käynyt uimassa aina kun se on ollut mahdollista, päivittäinen lenkkeily kuuluu jo rutiineihin ja olen jo jumppaillut kotona aina välillä kun vointi on ollut tarpeeksi hyvä. Ennen sairastumista seurasin liikuntaa aktivisuusrannekkeen avulla ja olin erittäin tyytyväinen kehitykseeni. Sairastumisen myötä kaikenlainen liikunta on mennyt aika vähiin, mutta olen ulkoillut joka päivä ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa viikko taas vesijuoksun ja uinnin merkeissä.

Eroa aikaisempiin laihdutuksiin ja elämäntapamuutosyrityksiin on se että tällä kertaa odottamattomat tapahtumat eivät katkaise hyvin alkanutta muutosta, vaan pelkästään hidastavat sitä. Vaikka olen vasta liikuntaan painottuvassa vaiheessa olen huomannut positiivisia merkkejä myös ruokailutottumuksissani. Tämähän on koko ajan ollut tavoite. Mutta kiirettä en pidä. Nyt kuuntelen kehoani, jaksamistani ja fiilistä ja menen sen mukaan.

Omasta toiveestani sairauslomani päättyy tänään ja huomenna alkaa arki. Koen olevani valmis siihen ja vaikka fyysinen kunto ei ole vielä ihan palautunut, muuten olen paljon paremmassa kunnossa kun ennen sairaalareissua. Oudot oireilut saivat selityksen sairastumisen myötä ja olen todella helpottunut ettei kyseessä ole astman paheneminen.

Aloitan kuitenkin arjen hieman eri tavalla kun ennen. Aion oikesti nyt tehdä työtä sen eteen että asetan itseni ja oman jaksamiseni etusijalle. Olen tavallaan tähdännyt tähän jo jonkun aikaa, mutta nyt aion tehdä sen vielä tietoisemmin. En ole hyödyksi kenellekään jos en itse ensisijaisesti huolehdi itsestäni ja omasta voinnistani.

06. May 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Koiranelämää, Minä

Kirjoitin pari päivää sitten tärkeimmästä voimanlähteestäni, merestä. Minulla on toinenkin, vielä voimakkaampi terapiaelementti nimittäin Newfoundlandinkoirani Eevi. Eevi vilahtelee kuvissa ja teksteissä täällä blogissa ja olen varmaan kirjoittanut siitä miten tärkeä Eevi on minulle, mutta Eevi ansaitsee ihan oman tekstin.

Eevi4

Jäin lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa pitkälle sairauslomalle. Kesällä 2009 päätin luovuttaa, irtisanouduin työstäni ja muutimme maalle. Kuntoni oli todella heikko ja koko syksy meni kun sumussa. Nukuin todella paljon. Marraskuussa 2009 meille muutti Eevi. Pieni (tai no, noin 7-kiloinen), musta koiranpentu joka valtasi sydämmeni ensitapaamisellamme.

Eevi märkä

Eevin kanssa tutustuin uuteen kotiseutuuni, tutustuin uusiin ihmisiin, sain uuden harrastuksen ja kuntouduin pikkuhiljaa työkykyiseksi. Polkuni takaisin täyskuntoiseksi työntekijäksi oli pitkä ja raskas ja koin monta takapakkia. Minulla on aina ollut tukena nyt jo suureksi kasvanut musta nöffityttöni.

Eevi6

Eeville minä olen maailman tärkein ihminen. Toki Eevillä on muitakin tärkeitä ihmisiä ja Eevi on tyytyväisimmillään laumansa ollessa kasassa täyslukuisena, mutta kukaan ei tule lähellekään minua Eevin mielestä. Tämä varmaan johtuu siitä siteestä jonka loimme Eevin ollessa pentu kun minä olin koko ajan läsnä.

Eevi1

Syvimmissä epätoivon hetkissäni Eevi on pelastanut minut, sillä en voisi kuvitellakaan että jättäisin Eevin. Eevi tulee uskollisesti ja iloisesti mukaani ihan minne vaan keksin mennä. Minulla on lenkkikaveri joka on aina valmis kiertelemään Kopparnäsin rantoja kanssani ja joka vaatii sen lenkin vaikka olisin kuinka väsynyt. Lenkki piristää aina, on sää mikä tahansa.

Eevi3

Kun tulen kotiin Eevi on suorastaan naurettavan onnellinen. Minulla on joku joka kaipaa minua aina kun en ole läsnä ja joka hyväksyy minut juuri sellaisena kun olen. Eevin ansiosta käyn niin usein voimanlähteelläni, meren ääressä, sillä ilman Eeviä menisin tuskin läheskään niin usein haistelemaan meren tuulia.

Eevi 5

Eevi tekee minusta paremman, iloisemman ja onnellisemman ihmisen.

Eevi2

04. May 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Hyvinvointi

Minun tärkein elementti on vesi. Viihdyn vedessä, veden äärellä ja veden päällä. Olen pienestä asti viettänyt paljon aikaa rannoilla, uimassa ja veneilemässä. Minulle kelpaa jopa uima-allas paremman puutteessa, mutta meri on suuri rakkauteni. Kopparnäsin kalliot ja meri vetävät puoleensa entistä useammin.

voima4

Minun rakkani liikuntamuoto on vesiliikunta. Olen alkuvuodesta saakka käynyt uimassa & vesijuoksemassa yleensä maanantai-aamuisin. Olen monta vuotta yrittänyt löytää minulle parhaiten sopivaa uintiaikaa ja nyt koen löytäneeni sen. Kun aloitan viikkoni vedessä tuntuu että jopa se kauhea aamuherätys on siedettävä (en ole aamu-ihminen ja maanantaisin aamu tuntuu erityisen raskaalta). Jouduin pitämään taukoa aamu-uinnistani sairastaessani ja huomasin kaipaavani tätä maanantai-aamun pitistystä todella paljon. Tämä on tapa jonka toivon voivani pitää myös jatkossa.

voima

Uskon että meillä jokaisella tulisi olla se joku juttu jonka ääressä saat energiaa, voimaa ja koet että olet sinut itsesi kanssa. Uskon että tämä juttu on yksi avain hyvinvointiin. Minulla on masennuksesta huolimatta enimmäkseen kohtalaisen hyvä olo ja jaksan käydä töissä ja elää suhteellisen normaalia elämää masennuksesta huolimatta. Se mitä olen lisänyt tämän masennusjakson aikana on aika veden äärellä. Olen hakeutunut suosikkipaikkaani Kopparnäsiin nauttimaan luonnosta ja olen aloittanut lempiharrastukseni, uinnin, uudelleen. Kun minulla on huono päivä yritän hakeutua veden äärelle tuijottamaan kaukaisuuteen ja yleensä vointini paranee kun pääsen hetkeksi rauhoittumaan.

voima5

Tiedätkö sinä mikä on sinun voimanlähteesi? Se jokin josta saat energiaa ja joka auttaa sinut jaksamaan? Olen vahvasti sitä mieltä että yksi edellytys hyvinvointiin lähtee siitä että tunnemme oman itsemme. Kun osaamme lukea omia tunnetiloja, tiedämme mitä tehdä kun mieli on maassa ja tiedämme mistä saamme voimaa kun tarvitsemme sitä olemme jo aika pitkällä kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.

voima1

Olen aktiivisesti jo pidemmän aikaa työstänyt omaa suhdettani ylipainooni ja ylipainoon yleensä. Minä olen niin kauan kun muistan nähnyt itseni ensisijaisesti lihavana. Jos minua pyydetään kuvailemaan itseni minulle tulee aina mieleen ihan ensimmäisenä lihava. On tilanne ihan mikä tahansa. En tietenkään läheskään aina sano sitä ääneen, mutta mielessä se on ihan JOKA kerta. Jos minulle olisi annettu tehtäväksi kuvailla itseni viidellä sanalla ensimmäiset kolme olisivat varmaan  lihava, läski ja ällöttävä.

Tiedän tottakai että olen paljon muutakin, mutta tuo on oikeasti ollut se totuus jossa olen oman itseni kanssa elänyt varmasti yli 30 vuotta. Olen AINA nähnyt itseni ensisijaisesti LIHAVANA ja se lihavuus on jotain negatiivista, inhottavaa ja se tekee minusta jollain tavalla huonon. Tiedostan tietenkin miten sairas tämä ajattelutapa on ja haluan korostaa että tämä koskee vain omaa ylipainoani. Mutta tässä oli siis lähtökohta minun projektille

Minun piti oppia näkemään että en ole ensisijaisesti, toissijaisesti enkä edes kolmanneksi lihava, vaan olen vaikka mitä muuta. Puhuin tästä ääneen vastikään pitkäaikaiselle ystävälle ja sanoin hieman varovasti että “en kuitenkaan usko että te muut näette minut ensisijaisesti lihavana”. Hän puhdisti ihmeissään päätään ja sanoi painokkaasti että ei tietenkään. Kyllähän minä sen TIEDÄN, mutta syvällä sisimmissäni minä olen kuitenkin epävarma, lihava lapsi joka kokee olevansa jotain jota pitää hävetä.

Nyt olen viime päivät ollut sairaana kotona ja olen joutunut pysähtymään. Kuluttaakseni aikaani olen tehnyt kaikenlaista. Olen muun muassa kuvaillut itsestäni hassuja videoita ja ottanut itsestäni kuvia (sairaana en jaksa tehdä mitään kovinkaan järkevää). Ja tiedättekö mitä.. Olen huomannut että pikkuhiljaa minun kuvani itsestäni on muuttumassa. Katson omia kuviani ihan uudella tavalla. Näen itsestäni hyviä puolia ja kauniita piirteitä.

Olen tietoisesti jo pidemmän aikaa lisänyt kuvia itsestäni mm. tänne blogiin ja omiin somekanaviini. Tämä on ollut itselleni tapa tuoda itseäni esille ja näyttää itselleni että minä kelpaan. Minä en ole ällöttävä ja ruma. Minä olen kyllä ylipainoinen, mutta ei se tee minusta millään tavalla huonoa. Minä saan näkyä ja olla olemassa!

Olen pikkuhiljaa hyväksymässä itseni, oivaltamassa että minulla on mahdollisuus vaikka mihin ja näkemässä itseni realistisesti. Uskon että tätä kautta minulle avautuu myös ihan uudenlainen suhtautuminen ruokaa ja uskallan vihdoinkin päästää irti näistä suojaavista rasvakerroksista. Minä näen jo valon tunnelin päässä ja olen aivan varma että olen oikealla tiellä!

Tänään iloitsin kauniista kevätsäästä ja kamera vangitsi mm. tämän hetken. Näen tässä iloa ja kauneutta!

Happytoday

12. February 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Hyvinvointi, Stressi

Olen täällä blogissakin monta kertaa kirjoittanut stressinhallinnasta ja omista ajatuksistani siihen liittyen. On olemassa stressiä johon pystymme itse vaikuttamaan ja sitten on tilanteita, joita emme voi hallita, jolloin stressitaso on korkea emmekä juuri voi vaikuttaa siihen. Siksi on erittäin tärkeää miettiä itselleen sopivia palautumiskeinoja. Suosittelen että niitä on monenlaisia ja että ihan oikeasti ajatuksella miettii että mitkä kaikki asiat rauhoittavat, rentouttavat ja tuovat hyvää mieltä. Joskus asia joka normaalisti rentouttaa voikin kääntyä stressiä aiheuttavaksi ja siksi on tärkeää että näitä keinoja on monia.

Omia keinojani on mm. liikkuminen luonnossa koirani kanssa, valokuvaus, vaihtelevat lenkkimaastot (koiran kanssa ei ole kiva lenkkeillä joka päivä samaa reittiä, sekä koira että minä kyllästymme), kotisohva, musiikki, autolla ajaminen ilman radioa/musiikkia tms ääntä, valokuvien katselu, takkatuli, vesijuoksu, uinti, liikunta, nauraminen, hassuttelu, mielenkiintoiset keskustelut, hyvä elokuva, mukaansatempaava dekkari, hitaat viikonloppuaamut, päivät vailla ennalta suunniteltua ohjelmaa, luonto, meri, meren katseleminen, veneily, yksin oleminen (välillä), siivoaminen (välillä), koiratreenit, matkat (ei välttämättä itse matkustaminen, mutta pois normi rutiineista pääsy), ….

Tänään kävin Fagerviikin ruukissa. Fagervik sijaitsee Inkoossa ja on aivan uskomattoman kaunis paikka keskellä ei mitään. Käyn siellä aivan liian harvoin, mutta tänään kävin ja sain nauttia rauhallisesta tunnelmasta auringon paisteessa. En nähnyt ketään muuta ihmistä (pari autoa ohitti minut jossain vaiheessa, mutta niitä ei lasketa) vaan sain kävellä ihan rauhassa Eevin kanssa nauttien seesteisestä tunnelmasta. Palautumista parhaimmillaan!

Ja nyt kunnon kuvapommitus Fagervikistä.

DSC_1817 DSC_1821 DSC_1823 DSC_1839 DSC_1860 DSC_1865 DSC_1888 DSC_1902 DSC_1903 DSC_1904

31. January 2017 · Comments Off · Categories: Hyvä olo, Hyvinvointi

Kirjoitin juuri Facebookiin päivästäni ja käytin siinä kolme kertaa sanaa kiire ja neljää muuta kiire-sanan synonyymia. Myönnän että elämäni on välillä kiireistä ja hektistä. Minulla on usein monta asiaa meneillään samaan aikaan ja yritän usein mahduttaa liikaa tekemistä päivään. Mutta suureksi osaksi tuo kiire on minulla itse aiheutettua. En aloita asioita ajoissa tai en sano ei kun pitäisi. Osittain nautin kiireestä ja minulle tämä kiire on yleensä tietoinen valinta.

Kiireen vastakohtana minulla on päiviä jolloin en tee mitään, tai käyn korkeintaan koiran kanssa lenkillä jossain suosikkipaikassani. Nukun paljon ja vietän paljon aikaa tekemättä mitään sen kummempaa. Kiireelle pitää olla vastapainona aikaa vaan olla. Olen myös raivannut itselleni palautumisaikaa ja muun muassa autoa ajaessani minulla on nykyään lähes aina radio kiinni ja äänikirjoja kuuntelen vain pidemmillä matkoilla. Kuuntelen sen sijaan hiljaisuutta ja omia ajatuksiani.

DSC_1388

Minulla on työ joka on toki välillä hyvinkin kiireinen ja hektinen, mutta se on myös tarkkaan rajattu. Työpaikkani on auki maanantaista torstaihin klo 9-12 ja 13-16. Nämä ajat olen välillä kiireinen, muuten minulla on yleensä mahdollista tehdä työtä omaan tahtiin. Jos aivot käyvät ylikierroksilla en vaadi niiltä venymistä johonkin keskittymistä vaativaan tehtävään, vaan siirrän tehtävän suosiolla seuraavaan aamuun jolloin jaksan hoitaa asian kunnolla. Tiedän että olen onnekas sillä saan tehdä työtä harvoin vaatii minulta suorittamista yli omien voimavarojeni.

DSC_1425

Tiedän että hyvin monella on tälläkin hetkellä työtilanne joka on sietämätön. Töitä on niin paljon että ei se tekemällä lopu ja koko ajan tulee jostain lisää. Tiedän että monilla ei ole mahdollisuutta valita. MUTTA onko se sen arvoista? Ja jos on niin miten sinä palaudut? Annatko aivoillesi tarpeeksi aikaa palautua liiallisesta kuormituksesta? Jos et, niin tee jotain ennen kun on liian myöhäistä! Ennen pitää et enää jaksa venyä, vaan jossain vaiheessa tapahtuu jotain ja kun huomaat tämän niin silloin voi olla liian myöhäistä tehdä niitä muutoksia jotka pelastavat sinut.

MInä jouduin oppimaan vaikean tien kautta rentoutumaan. Olen onnekas, kaikki eivät ole.

DSC_1396

29. January 2017 · Comments Off · Categories: Häpeä, Hyvä olo, Hyvinvointi, Lihavuus, Ulkonäkö

Kävin eilen kampaajalla ja keskustelimme muun muassa hyvinvoinnista. Jäin tuon keskustelun jälkeen miettimään ulkoista hyvinvointia. On tärkeää että olemme hyvän näköisiä ja monet näkevät paljon vaivaa ja käyttävät paljon rahaa näyttääkseen mahdollisimman hyviltä.

Olen itse ollut kosmetiikka-alalla töissä ja tienannut elantoni sillä että ihmiset haluavat näyttää hyvältä. Minä tunsin itseni usein norsuksi posliinikaupassa sillä olinhan minä omasta mielestäni aivan kauhean ällöttävä läski kauniiden, hyvinhoidettujen, hyvältä touksuvien ja eteenkin hoikkien ihmisten joukossa. Eihän tuo pitänyt paikkansa ja kyllä minä sen tiesin jopa jo silloin, mutta minulla oli sisällä niin huono olo että tunsin itseni myös ulkoiseksi erittäin rumaksi.

sis1

Jännää kuitenkin on että kosmetiikka voi saada itsetuntomme kohoamaan ja joskus se että näytämme ulkoisesti hyvältä nostaa mielialaa ja sitä kautta myös sitä sisäistä hyvinvointia. Tuo on kuitenkin keinotekoista ja uskon että oikeasti aito hyvinvointi lähtee aina sisältä. Mutta kokonaisvaltainen hyvinvointi pitää sisällään myös ulkoisen hyvinvoinnin ja siksi meidän on myös tärkeä hyväksyä itsemme ulkoisesti.

Kun jäin pois työelämästä sairastuttuani annoin itseni rupsahtaa täysin. En kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni, en käyttänyt meikkiä, en käynyt kampaajalla vuosiin ja pukeuduin usein vain mahdollisimman mukaviin vaatteisiin. Minulle tuli myös paljon lisää kiloja ja olin entistä lihavampi.

sis2

Nykyään voin paljon paremmin sisältä ja olen enemmän ja enemmän kiinnittänyt huomiota myös ulkoiseen olemukseeni. Tämä on vaikeaa ja aiheuttaa paljon ristiriitaisia tunteita. Minä olen oikeasti todella, todella lihava. Mutta silti minun pitäisi oppia näkemään itseni kokonaisuutena eikä pelkästään ällöttävänä läskinä. Luulisin että jos pyytäisimme joukon ihmisiä kuvaamaan minua niin tuskin ensimmäiset sanat olisivat ällöttävä läski ainakaan kovinkaan monella. Ja tuskin minut tuntevat ihmiset ainakaan kuvaisivat minut noilla sanoilla. Silti nämä ovat olleet minulle itselleni pitkään ne sanat jolla olen ajatellut itseäni. Vaikka tietoisesti tiedän olevani vaikka mitä muuta, olen vain ja ainoastaan nähnyt ylipainoni ja koska se ällöttää minua niin paljon olen pitkään nähnyt itseni ensisijaisesti ällöttävänä läskinä.

Olen jo jonkin aikaa harjoitellut näkemään itseni realistisesti ja totta, olen lihava, mutta olen myös vaikka mitä muuta. Jotta voisin olla kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva minun on opittava pitämään myös kiloistani. Ja vaikka se tuntuu välillä niin kovin vaikealta, niin olen mielestäni edistynyt aika paljon.

Ulkoinen ja sisäinen hyvinvointi on aiheita joita haluan käsitellä lisää. Ulkoinen olemuksemme määrittelee kovin paljon tänä päivänä ja meidän yli vyöryy mm. kosmetiikkafirmojen mainoksia jossa retusoidut kuvat kauniista malleista yrittävät myydä meille mielikuvaa siitä että joku tietty huulipuna tai tuoksu tekee elämästämme täydellistä. Harmi vaan että nuo täydelliset mallitkin ovat tyytymättömiä omaan ulkoiseen olemukseensa ja he ovat usein kaukana kokonaisvaltaisesta sisäisestä ja ulkoisesta hyvinvoinnista.

sis3

Kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii paljon töitä ja voimme aina kehittyä siinä. Minä uskon että se vaatii ensinnäkin sitä että uskallamme tutustua itseemme, sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja että uskallamme nähdä itsemme sellaisina kun olemme ja uskallamme pitää itsestämme sellaisina kun olemme. Mutta pakko minun on myöntää että tunsin itseni eilen harvinaisen hyvännäköiseksi kun kävelin ulos kampaajalta ja hiukseni oli hienosti värjätty ja leikattu. Joten kyllä kauneusteollisuudellakin on oma paikkansa, kunhan käytämme sitä järkevästi, emmekä yritä ostaa mahdottomia. :)

%d bloggers like this: