03. July 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus, Lihavuus

Olen kirjoittanut täällä painonpudotusprosessistani. Ajatus oli että keskittyisin ensin liikuntaan ja kehoni liikkuvuuden parantamiseen. Ikävä kyllä elämä ei yleensä mene suunnitelmien mukaisesti ja minulla paljastui toukokuussa vakava sairaus. Vaikka sairaus on lääkkeiden ansiosta hallinnassa, se on silti vaikuttanut jaksamiseeni aika paljon enkä jaksa läheskään yhtä paljon kun ennen. Yritin muutaman viikon mennä samaa tahtia kun ennen, mutta jouduin luovuttamaan ja toteamaan että en jaksa.

Nyt on siis tarpeen tehdä muutos strategiaan. Toki pyrin liikkumaan niin paljon kun jaksan, mutta vailla paineita ja vailla tulostavoitteita. On siis aika keskittyä ruokaan. Minulla oli alun perin tarkoitus että painonpudotuksen toisessa vaiheessa keskityn syömään pienempiä annoksia, säännöllisemmin ja välttämään liian pitkiä taukoja ruokailujen välillä. Tämä on siis nyt tämän kesän tavoite. Annoskoot ovat helposti liian isoja ja huomaan usein että otan aivan turhan suuria annoksia tai että otan vanhasta tottumuksesta lisää vaikka olen jo täynnä. Sitten ahdan itseeni liikaa ruokaa ja tuloksena on huono olo. Työpäivinä minun on helpompi pysyä tietyssä aikataulussa, mutta vapaalla huomaan helposti illalla etten ole syönyt mitään kunnollista koko päivänä.

Aion ottaa nyt näiden ruokatottumusten muokkaamisen kanssa hyvin rauhallisesti. Ensinnäkin olen tosiaan vielä kaukana terveestä ja sen lisäksi minulla on aika paljon stressiä aiheuttavia asioita elämässäni nyt. Mutta nyt on aika siirtyä vaiheeseen kaksi ja laittaa perusruokailu kuntoon! Ja lisätä liikuntaa pikkuhiljaa kuntoa ja itseäni kuunnellen.

pic21

 

Olen painonpudotusprojektissani vaiheessa yksi jossa keskityn liikuntaan. Silti huomaan koko ajan että ruokailutottumukseni ovat muuttumassa vaikka tässä vaiheessa en edes yritä muuttaa mitään syömiseni suhteen. Toisaalta juuri tämä olikin se tarkoitus. Tekemällä asiat “väärin päin” yritän opettaa itselleni uuden ajattelumallin ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.

pic05

 

Liikunnan suhteen en ole yllättävästä sairastumisestani johtuen edistynyt haluttuun tahtiin, mutta sekään ei haittaa sillä tämä on pysyvä elämänmuutos eikä mikään lyhytjänteinen painonpudotus. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikkea ei voi tehdä kerralla. Pienin askelin lisään liikuntaa elämääni ja kunhan totetan että liikkuminen alkaa olla hallussa niin keskityn enemmän ruokailutottumuksiini. Minulla on vuoden alusta asti ollut tapana käydä alkuviikosta uimassa/vesijuoksemassa ja tästä on tullut rutiini jota oikeen odotan. Jos jostain syystä se jää väliin niin oikeen odotan että pääsen seuraavan kerran pulahtamaan altaaseen. Tämä on siis jo nyt hallussa. Sen lisäksi liikun päivittäin koirani kanssa, joten sekin on jo rutiini ja hallussa. Liikuntatavoitteen kolmas vaihe on kotijumppa jota olen harrastanut aina välillä, mutta se on se liikuntamuoto joka ei vielä ole hallussa. Minulla on into ja tunnen miten hyvää kotijumppa tekee, mutta en ole vielä saanut sitä rutiiniksi. Se on se joka jää pois kun olen väsynyt ja jos tuntuu raskaalta. Nyt tämä on siis se johon keskityn painonhallintaprojektissani. Pienin askelin tottakai.

Minulla oli ennen sairastumistani käytössä aktiivisuusranneke ja olin päässyt hyvään vauhtiin. Minulla oli kasvava viikkokäyrä ja askeleet ja päivittäiset aktiivisuustasot olivat kohtuullisen hyvät, toki päivittäisiä vaihteluja oli ja niin tulee aina olemaankin. Sairastumisen myötä otin rannekkeen pois käytöstä ja torstai-iltana laitoin sen takaisin. Ihan ilman sen kummempaa tavoitetta, olen edelleen toipumassa enkä siksi voi/halua/pysty liikkumaan tavoitteellisesti, mutta halusin seurata missä mennään näin toipilaana. Eilen oli erityisen kevyt päivä liikkumisen suhteen ja tuntuu etten tehnyt juuri mitään. Silti askeleita kertyi yli 5000 ja aktiivisuustaso oli myös yli 50%. Joten olen erittäin tyytyväinen. Tämä taso ilman mitään ponnisteluja, olen itse asiassa tarkoituksella ottanut erityisen rauhallisesti.

Ruokailun suhteen olen myös ollut tyytyväinen. Huomaan että herkutteluhalu on vähentynyt, haluan syödä terveellisemmin ja pienempiä annoksia. Saatan ostaa rutiininomaisesti jotain perjantaiherkkua kaupasta ja kotina jään pohtimaan tekeekö edes mieli syödä sitä. Ahtaan sen sisääni vanhasta tottumuksesta, mutta olo ei koheennu siitä, lähinnä tuntuu että se on turha. Olen tähän niin tyytyväinen. Tämä on tavoite ja se että olen tässä vaiheessa jo näin pitkältä tuntuu aivan uskomattoman hyvältä! Uskon ja tiedän että olen nyt oikealla tiellä ja että pitkällä tähtäimellä tällä elämäntavalla tulee olemaan hyvin suuri vaikutus painooni, terveyteeni ja elämänlaatuuni. Tämä projekti on alkanut jo neljä vuotta sitten kun aloin aktiivisesti havainnoimaan sitä mitä suuhuni pistin ja pikkuhiljaa olen oppinut että se rasvaisen ja epäterveellisen ruuan syöminen vaan pahentaa oloani ja että en edes tykkää sen mausta.

Nyt minulla on uusi slogan jota olen painottanut ja jota tulen painottamaan entistä enemmän. Nimittäin “tee se mahdollisimman helpoksi”. Kotijumppa siksi että voin tehdä sitä milloin haluan, missä haluan ja ilman sen kummempaa ennakkovalmistelua. Uinti siksi että se on minulle rakkain liikuntamuoto, mutta vain kerran viikossa jotta siitä ei tule negatiivinen pakote. Koiralenkit siksi että ne pitää tehdä joka tapauksessa. Ruuan suhteen valitsen esimerkiksi babyporkkanat ja valmiit salaatit siksi että tässä vaiheessa haluan päästä mahdollisimman helpolla. Jos haluan napostella jotain on paljon helpompaa valita se terveellinen vaihtoehto jos minulla on jääkaapissa valmiina babyporkkanoita kun että kuorin porkkanan ja napostelen sitä. Ei siksi että porkkannan kuoriminen olisi vaikeaa ja vaativaa, vaan ihan siksi että kun se on valmiina niin minulla ei ole kiusausta tarttua juustonpalaan tai karkkipatukkaan, vaan tartun siihen porkkanapussiin.

Tällaisia ajatuksia tänään ja näillä mennään nyt hitaasti mutta varmasti kohti pysyvää elämäntapamuutosta!

Minulle sattui kaunis viikko toipumiselle! Olen nauttinut säästä ja vapaasta ja ulkoillut paljon. Fyysinen jaksaminen on vielä kaukana normaalista, mutta pienin askelin mennään kehoa kuunnelleen. Vointi on kuitenkin hyvä ja olen saanut kuulla kuinka hyvinvoivalta näytän, joten sen puolin olen hyvin tyytyväinen. Kävin kontrollikäynnillä lääkärillä perjantaina ja sain luvan elää normaalisti, tietty jaksamisen rajoissa.

kunto

Tästä päästäänkin painonpudotukseen. Minulla on kolmivaiheinen suunnitelma miten pudotan painoa ja miten teen elämänmuutoksestani pysyvän. Meneillään on ensimmäinen vaihe jossa keskityn liikuntaan. Matkassa on ollut vähän turhan paljon mutkia, kuten yllättävä sairastuminen, mutta fiilis on hyvä ja luottavainen. Olen käynyt uimassa aina kun se on ollut mahdollista, päivittäinen lenkkeily kuuluu jo rutiineihin ja olen jo jumppaillut kotona aina välillä kun vointi on ollut tarpeeksi hyvä. Ennen sairastumista seurasin liikuntaa aktivisuusrannekkeen avulla ja olin erittäin tyytyväinen kehitykseeni. Sairastumisen myötä kaikenlainen liikunta on mennyt aika vähiin, mutta olen ulkoillut joka päivä ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa viikko taas vesijuoksun ja uinnin merkeissä.

Eroa aikaisempiin laihdutuksiin ja elämäntapamuutosyrityksiin on se että tällä kertaa odottamattomat tapahtumat eivät katkaise hyvin alkanutta muutosta, vaan pelkästään hidastavat sitä. Vaikka olen vasta liikuntaan painottuvassa vaiheessa olen huomannut positiivisia merkkejä myös ruokailutottumuksissani. Tämähän on koko ajan ollut tavoite. Mutta kiirettä en pidä. Nyt kuuntelen kehoani, jaksamistani ja fiilistä ja menen sen mukaan.

Omasta toiveestani sairauslomani päättyy tänään ja huomenna alkaa arki. Koen olevani valmis siihen ja vaikka fyysinen kunto ei ole vielä ihan palautunut, muuten olen paljon paremmassa kunnossa kun ennen sairaalareissua. Oudot oireilut saivat selityksen sairastumisen myötä ja olen todella helpottunut ettei kyseessä ole astman paheneminen.

Aloitan kuitenkin arjen hieman eri tavalla kun ennen. Aion oikesti nyt tehdä työtä sen eteen että asetan itseni ja oman jaksamiseni etusijalle. Olen tavallaan tähdännyt tähän jo jonkun aikaa, mutta nyt aion tehdä sen vielä tietoisemmin. En ole hyödyksi kenellekään jos en itse ensisijaisesti huolehdi itsestäni ja omasta voinnistani.

25. April 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus

Viime viikolla kirjoitin painonpudotusprojektistani. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä asiat täysin eri tavalla kun ennen. Olen aina aikaisemmin epäonnistunut, joten nyt pitää muuttaa jotain jotta voin onnistua. Päätä ei kannata hakata seinään turhan monta kertaa..

osa2_3

Minulla on meneillään vaihe yksi, joka on liikunnan lisääminen. Tavoite oli että aloitan taas sairastelun jälkeen alkuvuonna aloittamani jokamaanantaisen aamu-uinnin. Onnistuin tavoitteessa ja kävin siis maanantaina aamulla, ennen työpäivää uimassa ja vesijuoksemassa. Sunnuntaina tein myös ensimmäisen kerran kotijumppasession joka on tavoitteena tehdä kolme kertaa viikossa.

Minä olen miettinyt viime päivinä hieman tarkemmin tavoitteitani ja ylipäänsä koko projektia. Tällä kertaa aion tehdä monta asiaa eri tavalla kun ennen. Ensinnäkin olen asettanut tavoitteeksi ihan muita asioita kun tietyn kilomäärän laiduttamisen. Tottakai haluan pudottaa painoa, mutta teen tämän nyt ensisijaisesti terveyden näkökulmasta ja myös helpottaakseni elämääni. Elämä lihavana on monella tavalla vaikeaa, rajoittavaa ja nöyryyttävää. Minä koen hankalana tällä hetkellä sen että olen niin kankea enkä voi liikkua samalla tavalla kun ennen. Vatsa on tiellä monessa asiassa. Joten ensimmäiset tavoitteet liittyvät nimenomaan liikkvuuteen ja joustavuuteen. Siksi lisään liikuntaa ensin ja liikunnan mukana myös venyttelyä. Haluan esimerkiksi leikata varpaankynteni ilman ähkymistä ja puhkumista.

Aion sallia itselleni kaiken. Mikään ei ole kiellettyä, mutta aion kyllä kyseenalaistaa monia mielihaluja. OIkeastaan tämä tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta. Olen jo pitkään pohtinut mitkä ruuat oikeasti maistuvat ja tuntuvat hyvältä ja mistä herkuista saan suurimman tyydytyksen. Ja yllättäen huomaan etten oikeastaan nauti niistä herkuista ja ruuista jotka lihottavat minut. Nautin oikeasti paljon enemmän niinä päivinä jolloin syön ja juon oikeen. Ja jolloin liikun tarpeeksi. Joten syyt siihen että ahmin herkkuja ja lihottavia ruokia ovat ihan muualla kun että oikeasti nauttisin niistä.

Kolmas asia jonka aion tehdä eri tavalla kun ennen on etten aio olla puntarin orja. En ole tehnyt alkupunnitusta enkä edes käyttänyt mittanauhaa. En tietenkään aio kieltää itseltäni vaalla käyntiä, mutta paino itsessään ei ole tässä se oleellinen, vaan se hyvä olo joka tulee kun voin liikkua ongelmitta tai pukeutua johonkin vaatteeseen johon en ole pitkään aikaan mahtunut. Kiloilla ei sinäänsä ole merkitystä ja kiloista tulee helposti orjuuttava tekijä joka jopa hidastaa painonpudotusta.

Tällä kertaa aion olla lempeä itseäni kohtaan. Aion sallia itselleni hyvän olon ja aion kehua itseäni jokaisesta onnistumisesta sen sijaan että vahtisin jokaista suupalaa. Ja koska aloitan liikunnalla sain tänään iloisena herkutella työkaverin vappubrunssille paistamilla tuoreilla munkeilla sen sijaan että olisin joutunut kuolaavana kieltäytymään harvinaisesta herkusta.

Olen viime päivinä miettinyt paljon taas ylipainoa. Minulla oli pitkä flunssa joka veti minut huonoon kuntoon enkä ole jaksanut liikkua juuri lainkaan viime aikoina. En ole jaksanut ollenkaan miettiä painonhallintaa vaan olen keskittynyt paranemaan. Nyt on kuitenkin aika taas palata ruotuun.

pp1

Kuten olen tännekin kirjoittanut olen jo pitkään työstänyt ylipainoni syitä ja olen yrittänyt löytää keinoja miten voisin muuttaa elämäntapojani terveellisemmiksi pysyvästi. Aloitin konkreettisen toiminnan liikunnalla. Ensimmäisenä vuorossa oli uinti. Kävin aamu-uinnilla maanantaisin ennen työhönlähtöä. Olin juuri ehtinyt aloittaa kotijumpan kun kunto meni niin alas etten ole jaksanut moneen viikkoon tehdä muuta kun lyhyitä lenkkejä koiran kanssa. Minulla oli myös hyvä suunnitelma miten muutan ruokatottumuksiani nimenomaan pysyvästi.

Nyt minulla on sitten se tilanne joka jokaisessa elämänmuutosprosessissa tulee jossain vaiheessa eteen. Tuli ongelma, tilanteet muuttui ja nyt pitäisi aloittaa alusta. Helpommin sanottu kun tehty. Tämä on se vaihe jolloin aiemmat muutosprosessini ovat lopahtaneet ja kuivuneet kasaan. Nyt ei saa käydä niin!

pp2

Menin tiistaina takaisin töihin pitkän sairausloman jälkeen ja tämä viikko on pyhitetty totutteluun. Maanantaina on tarkoitus käydä uimassa ja siitä pikkuhiljaa jatkaa uusia elämäntapoja ja pikkuhiljaa muuttaa ne ruokailutottumukset jotka aiheuttavat minulle suurimman ongelman (liian suuret annoskoot, epäsäännöllinen syöminen ja sen seurauksena “ahmiminen” nälkäisenä kun olen ollut liian kauan syömättä). Minulle ei makeanhimo ole se kaikista pahin peikko, vaikka on sekin olemassa, vaan nämä muut seikat ovat se ongelman ydin.

pp4

Otan nyt apuun tämän blogin ja lupaan raportoida tänne miten edistyn.Tässä vielä hieman selkeämmin lähiaikojen elämänmuutostavoitteet:

Ensimmäisessä vaiheessa tavoite on liikunnan lisääminen mikä tarkoitta:
uinti 1 x viikko
kotijumppa vähintään 3 x viikko
päivittäinen lenkki koiran kanssa + hyötylikunta

Toinen vaihe keskittyy ruokailun ongelmakohtiin:
liian suuret annoskoot
epäsäännölliset ruokailuajat
liian pitkät tauot ruokailujen välillä

Kolmas vaihe on sitten ruokailun “hienosäätö” ja makeanhimoon & naposteluun puuttuminen.

Saapa nähdä miten käy. Minä luotan itseeni ja siihen että olen henkisesti edistynyt jo niin pitkälle etten enää tyydy tähän nykyiseen epäterveelliseen kehoon. Vaikka minä hyväksyn ja rakastan itseäni tämänkin näköisenä, haluan kuitenkin rakastaa terveellisempää Piaa ja nyt on aika tehdä se muutos jotta pääsen eroon tästä epäterveellisestä ylipainosta!

pp3

Lihava ihminen on usein silmätikkuna. Monet kokevat oikeudekseen saada kommentoida ihan mitä sattuu mm. lihavalle (toki myös moni muu ns. normista poikkeava kokee samaa, asiatonta kohtelua). Minä olen oikeastaan aina päässyt aika helpolla. En ainakaan muista että olisin erityisen usein saanut kuulla loukkaavia sanoja, ehkä siksi ne harvat kerrat jää mieleen erityisen hyvin.. Usein kohtaan kyllä katseita jotka tulkitsen negatiivisiksi. Mutta niistä en välitä. Jokainen saa ajatella mitä haluaa. Kunhan ei loukkaa ketään sanomalla niitä ääneen.

25_3_1

Tällä viikolla suutuin lääkärin kommenteista ja olen vieläkin hyvin vihainen niistä. Lääkärit kommentoivat usein ylipainoani ja tottakai ihan syystä, sillä ylipaino on terveysriski. Siedän sen ja mielestäni lääkäri saa kommentoida sitä, mutta siinä miten hän se tekee on se jutun juju. Jos lääkäri yrittää keskustella panostani kun menen flunssan takaia lääkäriin hän on pahasti hakoteillä. Jos lääkäri yrittää selittää huonon sisäilman aiheuttaman astmani syitä ylipainolla hän on myös pahasti hakoteillä. Astmani et tietenkään helpotu siitä että olen ylipainoninen ja kyllä se varmaan pahentaa asiaa, mutta tunnen monia normaalipainoisia ja laihoja ihmisiä joilla on astma.

25_3_2

Minulla oli muutama kesä sitten käytössä ihana, ohut maksimekko josta pidin todella paljon. Sain monia positiivisia kommentteja kun käytin mekkoa. Sitten olin jossain kun eräs henkilö päästi suustaan kommentin joka aiheutti sen etten ole sen jälkeen käyttänyt kyseistä mekkoa. Hän kysyi milloin minulla on laskettu aika. Onneksi minulla toimi hoksottimet ja sanoin vastaukseksi etten ole raskaana, olen vaan lihava. Taisi kyseinen henkilö hieman jopa ymmärtää hävetä käytöstään. Mutta miksi minulle tuli siitä niin paha mieli etten ole käyttänyt mekkoa sen jäkeen? Ei minun tarvitse muuttaa tapojani vain koska joku käyttäytyy tökeröksi. Minähän ne kiloni kannan ja minä ne terveysriskit kärsin jos niitä tulee.

25_3_3

Minä kirjoitan lihavuudesta siksi että haluan elää lihavuudestani huolimatta sellaista elämää kun minä haluan. Lihavuuden haittavaikutukset ja mahdolliset terveysriskit minä tiedostan eikä nämä kirjoitukset tarkoita sitä että vähättelen lihavuuden ongelmia. Päin vastoin. Tiedostan ne ja työstän omaa ylipainoani, mutta haluan hyväksyä itseni syvällä sisimmässäni myös ylipainoisena. Minun ei tarvitse ansaita sitä erikseen, vaan se on minun oikeuteni. Saan olla juuri tällainen ja se on ihan ok. Se riittää.

25_3_4

Halusin lisätä tähän vanhoja kuvia, mutta niitä oli vaikea löytää sillä olen välttänyt kameraa niin monta vuotta.. Ei enää!

Päätin jonkin aikaa sitten että tästä eteenpäin minä uskallan. Uskallan sanoa mielipiteeni, uskallan olla näkyvä, uskallan tuoda itseni esille. Olen toteuttanut tätä päätöstä mielestäni hyvin. Koen että olen aidommin oma itseni ja olen tyytyväinen siitä että uskallan enemmän.

23_3_3

Tämä ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Joka kerta kun laitan itsestäni kuvan johonkin esille osa minussa haluaa jättää kuvan julkaisematta. Muutama päivä sitten julkaisin tekstin blogissani jonka otsikkoon kirjoitin “olen kaunis”. Et arvaa kuinka vaikeaa oli julkaista tuo otsikko. Tein sen silti. Uskallan sanoa kun minua kohdellaan epäasiallisesti ja uskallan tehdä valituksen. Uskallan nähdä oman osuuteni ja uskallan pitää puoleni. Uskallan puolustaa ystävää kun häntä sorretaan. Mikään näistä ei ole helppoa, ja monesti olisi helpompaa vaan antaa olla, mutta en enää halua, haluan uskaltaa ja haluan asettaa itseni likoon.

Minulla on meneillään suuri sisäinen muutos. Minulla on vaihe kun teen aktiivisesti työtä oman itseni kehittämiseksi ja yhtenä tavoitteena on hyväksyä itseni sellaisena kun olen jotta voin muuttua. Näkyvin ja surin muutos mihin tähtään on painon pudotus. Vaikka painonpudotus on suuri ulkoinen muutos, haluan pudottaa painoa ensisijaisesti terveydellisistä syistä. Uskon että pysyvä muutos vaatii ennen kaikkea sitä että muutan omaa käsitystä itsestäni. Tätä olen nyt aktiivisesti toteuttamassa.

23_3_4

Kirjoitan omista kokemuksistani osittain oman itseni takaia, mutta minulla on myös toinen syy. Tiedän että monet lukevat tekstejäni ja saa niistä ajatuksia oman elämänsä suhteen. Toivon että voin olla esimerkkinä ihmiselle joka miettii suurta muutosta tai pohtii omaa kuvaansa ja tuntee samankaltaisia tunteita kun minä. Ei oikeen uskalla hyväksyä itseään sellaisena kun on. Mutta haluaa uskaltaa enemmän. Kun meitä on monta, saamme apua toisiltamme.

23_3_5

Toiset päivät ovat helpompia kun toiset, mutta askel askeleelta huomaan että mitä enemmän uskallan sitä enemmän saan. En odota että minussa tapahtuva muutos olisi nopeaa enkä usko että painoni lähtee rajuun laskuun, mutta uskon että mitä enemmän hyväksyn itseni sellaisena kun olen sitä enemmän nautin matkasta. Ja matkahan jatkuu loppuelämäni. Toivottavasti kuitenkin pikkuhiljaa huomattavasti kevyempänä. :)

Olen aktiivisesti jo pidemmän aikaa työstänyt omaa suhdettani ylipainooni ja ylipainoon yleensä. Minä olen niin kauan kun muistan nähnyt itseni ensisijaisesti lihavana. Jos minua pyydetään kuvailemaan itseni minulle tulee aina mieleen ihan ensimmäisenä lihava. On tilanne ihan mikä tahansa. En tietenkään läheskään aina sano sitä ääneen, mutta mielessä se on ihan JOKA kerta. Jos minulle olisi annettu tehtäväksi kuvailla itseni viidellä sanalla ensimmäiset kolme olisivat varmaan  lihava, läski ja ällöttävä.

Tiedän tottakai että olen paljon muutakin, mutta tuo on oikeasti ollut se totuus jossa olen oman itseni kanssa elänyt varmasti yli 30 vuotta. Olen AINA nähnyt itseni ensisijaisesti LIHAVANA ja se lihavuus on jotain negatiivista, inhottavaa ja se tekee minusta jollain tavalla huonon. Tiedostan tietenkin miten sairas tämä ajattelutapa on ja haluan korostaa että tämä koskee vain omaa ylipainoani. Mutta tässä oli siis lähtökohta minun projektille

Minun piti oppia näkemään että en ole ensisijaisesti, toissijaisesti enkä edes kolmanneksi lihava, vaan olen vaikka mitä muuta. Puhuin tästä ääneen vastikään pitkäaikaiselle ystävälle ja sanoin hieman varovasti että “en kuitenkaan usko että te muut näette minut ensisijaisesti lihavana”. Hän puhdisti ihmeissään päätään ja sanoi painokkaasti että ei tietenkään. Kyllähän minä sen TIEDÄN, mutta syvällä sisimmissäni minä olen kuitenkin epävarma, lihava lapsi joka kokee olevansa jotain jota pitää hävetä.

Nyt olen viime päivät ollut sairaana kotona ja olen joutunut pysähtymään. Kuluttaakseni aikaani olen tehnyt kaikenlaista. Olen muun muassa kuvaillut itsestäni hassuja videoita ja ottanut itsestäni kuvia (sairaana en jaksa tehdä mitään kovinkaan järkevää). Ja tiedättekö mitä.. Olen huomannut että pikkuhiljaa minun kuvani itsestäni on muuttumassa. Katson omia kuviani ihan uudella tavalla. Näen itsestäni hyviä puolia ja kauniita piirteitä.

Olen tietoisesti jo pidemmän aikaa lisänyt kuvia itsestäni mm. tänne blogiin ja omiin somekanaviini. Tämä on ollut itselleni tapa tuoda itseäni esille ja näyttää itselleni että minä kelpaan. Minä en ole ällöttävä ja ruma. Minä olen kyllä ylipainoinen, mutta ei se tee minusta millään tavalla huonoa. Minä saan näkyä ja olla olemassa!

Olen pikkuhiljaa hyväksymässä itseni, oivaltamassa että minulla on mahdollisuus vaikka mihin ja näkemässä itseni realistisesti. Uskon että tätä kautta minulle avautuu myös ihan uudenlainen suhtautuminen ruokaa ja uskallan vihdoinkin päästää irti näistä suojaavista rasvakerroksista. Minä näen jo valon tunnelin päässä ja olen aivan varma että olen oikealla tiellä!

Tänään iloitsin kauniista kevätsäästä ja kamera vangitsi mm. tämän hetken. Näen tässä iloa ja kauneutta!

Happytoday

Flunssa veti astmani epätasapainoon ja joudun nyt muutaman päivän pakkolepoon. Mutta sehän ei tarkoita etteikö voisi olla myös hauskaa. :)

jumppa0

 

Päikkäreiden ja lääkkeiden piristämänä päätin tutustua vähän kevyesti uuteen kaveriini jumppapalloon. Kävin fysioterapeutulla saamassa ohjeita oikuttelevan selän kuntouttamiseen ja sen seurauksena otin käyttöön jumppapallon.

jumppa

Testasin vähän saamiani treeniohjeita ja Eevi innostui “auttamaan”. Koska kännykkä oli vieressä treeniohjeita varten niin tässä vähän kuvasaastetta treeneisessiostamme. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, meillä oli hauskaa vaikka kuvat ovatkin vähän vinksahtaneet. :D

jumppa2 jumppa3 jumppa4 jumppa6 jumppa7

Minä keskityn parantelemaan astmaa ja flunssaa ja palaan asiaan kun on taas jotain sanottavaa.

Olen seurannut YLE;n Vaakakapinaa puolella silmällä ja olen hyvin samoilla linjoilla. Luin Saara Sarvaksen kolumnin “Tiesitkö että oot tosi lihava?” ja minussa nousi raivo. Tänä iltana olin oikeassa mielentilassa pienelle purkaukselle. Kirjoitin alla olevan tekstin Facebook sivulleni. Halusin kuitenkin ensipurkauksen jälkeen kirjoittaa vähän lisää täällä.

Minulla on pitkän linjan painonpudostuskampanja meneillään. Saan siihen apua ja minä muun muassa käyn keskustelemassa ammattilaisten kanssa ylipainoni syistä ja yritämme tätä kautta päästä käsiksi itse ongelman aiheuttajaan, ei pelkästään oireeseen (=ylipainoon). Tämä edistyy mielestäni hyvin ja olen oivaltanut monia asioita itsestäni ja siitä miksi syön väärin. Sillä kyllähän minä syön väärin. En minä muuten olisi tämän kokoinen.

paino3

kuva YLE/Laura Honkimäki

Kuten alla olevasta purkauksesta ilmenee olen myös tehnyt monia pieniä muutoksia elämääni jotka pitkällä tähtäimellä aivan varmasti pudottavat painoani. Lyhyellä tähtäimellä mitään ei ole tapahtunut. Olen turhautunut ja tiedän että minun pitää tehdä enemmän jotta saan painon oikeasti liikkeelle. Tiedän myös miksi paino on ja pysyy ja tiedän mikä aiheuttaa sen stressin joka minulla aiheuttaa painonnousua.

Minä olen siitä hankala persoona että minähän kyllä tiedän mikä on minulle oikea tie ja kaikki jotka uskaltavat tulla neuvomaan minua joutuvat kohtaamaan hurjan vastarinnan. Persoonani kieltäytyy ottamasta apua vastaan ja olen kun jääräpäinen pikkulapsi joka huutaa MINÄ ITSE kun joku yrittää auttaa. Tiedostan myös tämän ja yritän hyväksyä sen että olen välillä väärässä. (Tämä kappale on kirjoitettu huumorilla ja kuten minut hyvin tuntevat tietävät en siedä sitä että minua tullaan neuvomaan vaikka neuvoja olisi kuinka oikeassa ja minä kuinka väärässä. :D )

paino2

Se mikä minut tekee niin vihaiseksi painosta puhuessa on kaikki hyvää tarkoittavat lääkärit, hoitajat, ravitsemusterapeutit jne jotka varmasti tietävät aiheesta paljon, mutta lähestyvät meitä ylipainoisia ihan väärällä tavalla. Minä kyllä tiedän mitä minun pitäisi tehdä, olen laihduttanut enemmän tai vähemmän koko ikäni, mutta jostain syystä en onnistu pitämään painoa poissa. Teen siis jotain väärin vaikka “teen kaiken oikeen”. Ja minun maailmassani haluan löytää oireen syyn jotta voin poistaa sen ennen kun hoidan oireen. Sillä jos en hoida oireen syytä, oire tulee aina vaan takaisin. Tämä on prosessi joka minulla on nyt hyvässä vauhdissa. Silti hoitajani lipsahtaa välillä tieltä ja palaa siihen malliin joka hoitohenkilökunnalle on ilmeisesti opetettu. Toivoisin niin että oppisimme paremmin kuuntelemaan! Aivan kuten Saara Sarvas kirjoittaa kolumnissaan.

Alla FB-purkaukseni:

Pia 24.2.2017

Tämä on niiiiiiin samaa kun mitä olen jo pitkään ajatellut. Minulla stressi oikeen imee itseensä kaiken mitä suuhuni pistän eikä mikään dietti pure kunnolla kun olen stressaantunut teen ihan mitä vaan. 

Olen niin lopen kyllästynyt myös hyvää tarkoittaviin hoitoalan henkilöihin jotka hokevat pienistä muutkoksista. Olen viime aikoina 1) lopettanut kokonaan alkoholin juonnin koska olen koko ajan väsynyt ja haluan testata onko sillä vaikutusta (todennäköisesti ei ole, sillä väsymys johtuu astmasta joka ei ole tasapainossa) enkä halua alkoholista tulevia turhia kaloreita. 2) käynyt uimassa/vesijuoksemassa joka maanantai-aamu 3) nukkunut enemmän kun ennen 4) syönyt säännöllisesti ja vähentänyt ruokamääriä 5) juonut paljon vettä 6) lenkkeillyt päivittäin ja yrittänyt lisätä hyötyliikuntaa. Tulos: paino on noussut. Mitä ehdotti hoitaja jonka vastikään tapasin ja jonka kanssa olin juuri keskustellut muutoksista jotka olen tehnyt elämässäni. Juu, tee pieniä muutoksi elämääsi niin kyllä se siitä. Niinhän minä tein!!!!! Etkö sinä kuuntele???? Olen NIIIIIIIN kyllästynyt!!! Minulla on tällä hetkellä stressiä elämässäni jolle en voi mitään. Se johtuu minusta riippumattomista syistä enkä voi muuta kun yrittää oppia elämään sen kanssa. Teen sitä koko ajan ja teen sitä menestyksekkäästi. Mutta koska elimistöni reagoi stressiin varastoimalla kaiken energian ja kehittämällä rasvaa niiin MINÄ LIHON VAIKKA TEEN MITÄ!

paino1

%d bloggers like this: