Siirsin #healtyhandfit -kampanjani Youtubeen, sillä julkaisen instassa niin paljon muuta sisältöä ja haluan että tämä matka kohti terveellisempää minää on dokumentoitu helposti löydettävästi. Käytännön syistä päätin myös postata uudet julkaisut täällä, jotta halukkaat löytävät ne helpolla.

Tänään on ilmestenyt uusi video kanavalle. Ehkä minun pitäisi hieman opiskella tuota tubettamista, kun avatar on joka kerta aivan kauhea :D

Työsuhteeni A-klinikkasäätiöllä päättyi perjantaina 31.1.2020. Tänään on sen jälkeinen maanantai. Olen siis työtön. Olen seuraillut työpaikkoja jo viime vuoden puolella ja hain muutamaa kiinnostavalta kuulostanutta paikkaa, mutta huonolla menestyksellä. En päässyt haastatteluun. Yhteen haastatteluun pääsin, mutta paikka meni toiselle ehdokkaalle.

IMG_20200129_200627

Perutetaanpas hieman taaksepäin… Olin vielä opiskelija kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani. Viihdyin siellä kymmenen vuotta. Irtisanoin itseni kun olin pahasti loppuunpalanut ja masentunut. Kesti pitkään toipua ja matka oli mutkikas. Sattumien kautta päädyin kokemustasiantuntijaksi ja palaset loksahtivat paikoilleen. Opin tuntemaan itseni ja opin matkan varrella myös paljon muuta hyödyllistä ja mielenkiintoista. Voimaannun ihmisistä, olen hyvä hyödyntämään työkalupakissani olevia erilaisia elementtejä ja olen joustava. Uusimmat oivallukset ovat että olen sinnikäs ja rohkea. Uskon että asioita voi muuttaa ja pyrin saavuttamaan tavoitteeni tavalla tai toisella. Jos jokin asia ei toimi, kokeilen jotain muuta.

Matkan varrella tuli vastaan myös iso liuta haasteita. Niistä olen kertoillut osittain täällä ja osa on henkilökohtaisia enkä halua jakaa niitä maailmalle. Täällä olen kertonut mm. sairastumisistani ja matkastani mielenterveyskuntoutujana. Olen viimeiset neljä vuotta kantanut vakavan masennuksen taakkaa samalla kun olen enimmäkseen ollut enemmän tai vähemmän toimintakykyinen. Olen saanut hyvää hoitoa ja viime vuoden loppupuolella olin sairauslomalla jonka aikana voimaannuin niin että tunnen olevani vihdoinkin vapaa masennuksesta. Olen oppinut tuntemaan itseni ja olotilani hyvin ja uskallan väittää että olen toipunut (tosin myös hoitotiimini oli loppuvuodesta sitä mieltä että olemme pikkuhiljaa lopettelemassa hoitoani).

Olen ensisijaisesti työstänyt psyykettäni sillä jos mieli ei ole terve en jaksa mitään. Nyt on vihdoinkin aika tarttua kokonaisvaltaisemmin hyvinvointiini. Ja koska sattumalta olen saanut paljon vapaa-aikaa olen nyt päättänyt aloittaa hyvintointiprojektin. Tai rehellisyyden nimissä projekti on ollut käynnissä jo kauan, mutta nyt minulla on voimia ja resursseja tehdä konkreettisempia ja suurempia toimenpiteitä.

Viime keväänä aloin käydä ravitsemusterapeutilla ja olemme aloittaneet matkan jota minä kutsun nimellä #healtyandfit. Olen matkalla kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin johon liittyy myös painonpudotusta. En puhu laihdutuksesta sillä tämä on enemmän kun laihduttamista. Tämä on elämänmuutos. Olen oppimassa elämään terveellisesti ja huoltamaan kehoani jonka olen päästänyt rupsahtamaan melko pahasti. En minä enää syytä itseäni tästä, syitä on monia ja minä nyt satun olemaan ihminen joka kerää stressin kehoonsa läskin muodossa.

Ylipainoani olen työstänyt jo pitkään. Babysteps painonpudotus alkoi jo 2013 ja vaikka eteneminen on ollut ulkoisesti hidasta ja olen tainnut laihtumisen sijaan kerätä lisää painoa tuon jälkeen. Sisälläni on sen sijaan tapahtunut sitäkin enemmän. Ja siitä on nyt hyvä jatkaa.

Koska en aio kirjoittaa romaania (ainakaan nyt) lopetan tällä kertaa tähän ja palaan asiaan seuraavalla kerrralla. Mutta nyt on otettu julkisestikin askel kohti terveellisempää Piaa = #healtyandfit

Olen näemmä tasan kukausi sitten pohtinut sitä miten tunnen itseni huonommaksi kun muut. Kulunut kuukausi on ollut voinnin suhteen varsinainen vuoristorata ja minä yritän vaan pysyä mukana. Nyt elän päivä kerrallaan, mutta olen myös tehnyt pitkän tähtäimen suunintelmia ja toimenpiteitä terveyteni eteen.

Pia now

Joten nyt on aika ottaa taas lihavuus pois kaapista. Fakta on se että olen älyttömän lihava. Minulla on joka päivä vaikea olla siksi että painan niin paljon. Tästä huolimatta olen keskittynyt muihin asioihin ja sanonut itselleni ja muille ettei minulla ole nyt energiaa keskittyä painooni, kun on niin paljon muuta. Ja totta sekin. Minulla on ollut äärettömän paljon kaikkea, mutta ongelmahan on se että kun elän muutenkin korkealla tempolla niin ylipaino ei ainakaan auta minua. Korkea tempo ja suuri ylipaino ovat huono yhtälö ja kyllähän minä tämän tiedän. On myös totta ettei minulla ole kovinkaan paljon voimavaroja muuhun kun selviytymiseen päivä toisensa jälkeen, mutta tämäkin on huono selitys. Kunhan minä saisin edes jotain tehtyä painoni pudottamiseksi niin alan varmasti jaksaa kaikin puolin paremmin.

Jotain pitää siis tehdä. Ja se jotain on asian pilkkominen pieniin askeliin (onko tuo oikeaa suomea?). Minulla on kolme hyvin selkeää tavoitetta tälle talvelle. 1) Käy töissä, 2) Syö säännöllisesti, 3) Älä jumitu negatiivisiin ajatusmalleihin. Näistä aloitan. Painonpudotuksen kannalta tärkein on tuo syö säännöllisesti. Uskokaa tai älkää minä syön usein aivan liian vähän. Nyt olisi oleellista syödä säännöllisesti, tarpeeksi usein ja saada tästä rutiini. Sen jälkeen otetaan seuraava askel.

Olisi todella houkuttelevaa aloittaa kunnon rykäisyllä ja tehdä kaikki kerralla. Mutta tiedän että se ei toimi. Olen tiedostanut oman lihavuuteni koko ikäni. Ja olen laihduttanut ainakin 30 vuotta. Joten aloitetaan pienellä tavoitteella. Tällä viikolla en ole onnistunut. Maanantaina minulla oli etäpäivä ja lounas jäi väliin. Eilen ja tänään olen ollut sairaana kotona ja eilenkin jäi lounas välistä. Tänään olen syönyt aamupalaa ja nyt olisi kohta lounaan aika.

Päätin ottaa itselleni pienen haasteen ja tulen tekemään tätä julkisesti. Päätin että raportoin tekemisiäni Instagramissa, joten @piaalarto seurantaan Instan puolella jos haluat tsempata minua matkan varrella. :)

 

17. September 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus

Pitkästä aikaa painonpudotuskuulumisia..

Hyvään suuntaan ollaan menossa. Huomaan vaatteista että olen hieman pienentynyt, mutta koska en käy vaalla enkä mittaa itseäni en tiedä yhtään kuinka paljon. Koska paino sinäänsä on yhdentekevää tässä elämäntapamuutoksessa ja tavoitteena on terveellisempi minä en katso tarvitsevani mittareita jotka vaan häiritsevät. Tärkein mittari tässä on oma olo ja oma vointi.

DSC_6725

Syön edelleen liian isoja annoksia ja osittain vähän vääränlaista ruokaa. Herkut ovat jääneet aika vähään, vaikka niitäkin menee joskus kohtuullisia määriä. Usein huomaan kuitenkin että valitsen terveellisemmän vaihtoehdon kun pohdin haluanko oikeasti jotain herkkua vai onko kyseessä vaan makeanhimo. Jos oikeasti haluan herkkua, suon sen ilomielin itselleni.

Juon paljon vettä, mutta en ole täysin päässyt eroon Pepsi Maxista. Tosin en tiedä tarvitseekokaan tässä vaiheessa? Tavoitteena se on, mutta ehkä ei juuri nyt.

DSC_6751

Ruokailurytmini on kohtuullisen hyvä, säännöllisempi arki auttaa asiaa.

Parannettavaa on paljonkin, mutta olen tässä vaiheessa enemmän kun tyytyväinen!

Liikunnan suhteen olen aloittanut taas aamu-uinnit. Kävin aika paljon kesällä uimassa ja vesijumppaamassa järvessä tai meressä, mutta nyt käyn taas uimahallissa. Jaksan hidastempoisia kävelylenkkejä ihan hyvin, mutta nopeatempoinen kävely ja ylämäet tuntuu edelleen raskailta. Kotijumppaa en ole saanut aloitettua vaikka tarkoitus on ollut saada sekin käyntiin, mutta toisaalta olen ollut uuden työrytmin vuoksi väsynyt.

Tällä hetkellä kaikki hyvin ja luotan siihen että menetelmäni toimii. Tuntuu toimivan jopa paremmin kun osasin edes odottaa. Tämä tuntuu järkevältä ja koska projektini on pitkän tähtäimen elämänmuutos, on tärkeää edetä tarpeeksi hitaasti ja totutella rauhassa uuteen elämään.

DSC_6759

27. August 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Olen 43-vuotias ja olen ollut tietoinen ylipainoin vaaroista ihan lapsuudestani saakka. Olen myös lapsuudesta saakka kokenut että olen vääränlainen, että olen jotenkin huonompi kun muut koska olen ylipainoinen ja olen kuvitellut että elämäni olisi jotenkin maagisesti parempaa jos olisin laiha. Olen laihduttanut vähintään kymmeniä kiloja elämäni aikana, olen lähestynyt sitä maagista “normaalipainoa” mutta en ole koskaan kokenut sitä (paitsi ehkä joskus ihan pienenä lapsena jolloin en ole vielä ymmärtänyt asiasta mitään). Tiedän ihan hyvin miten laihdun ja miten kehoni toimii. Tiedän miten pitäisi syödä ja mikä on terveellistä.

Olen kuluttanut lähemmäs 35-vuotta inhoten itseäni siksi että painan liikaa. Onko tuo ylipaino oikeasti haitannut elämääni ja oikeasti ollut vaarallinen? Ehkä joskus, mutta väitän että aika vähän. Minulla on sairauksia joissa ylipaino on yksi riskitekijä, mutta ei millään tavalla ainut. Minulla on myös sairaus joka hyvin suuressa määrin johtuu siitä että kuvittelen olevani jotenkin huonompi kun muut. Masennukseni korreloi suoraan omaan minäkuvaani joka on ollut vääristynyt lapsuudesta lähtien. Masennukseni ja mielenterveysongelmani ovat olleet minun kohdalla paljon vaarallisempia ja haitallisempia kun mikään muu mitä olen koskaan sairastanut. Ja sen myötä tämä vääristynyt kuva siitä että minä en kelpaa tällaisena on jopa melkeen tappanut minut.

Luin tänään jonkun kirjoituksen siitä miten kehopositiivisuuskampanja on “rokotekriittisyyteen verrattavissa oleva vaarallinen ideologia, joka aiheuttaa massiivista vahinkoa kansanterveydelle ja yksilöille”. Pointti tässä kirjoituksessa oli että kehopositiivisuus ihannoi ylipainoa. En linkkaa sillä en halua antaa tuolle kirjoittajalle yhtään enempää näkyvyyttä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. En tee kumpaakana. Minä suutuin, mietin hetken asiaa vähän tarkemmin ja päätin kirjoittaa blogitekstin.  

Kehopositiivisuus kehottaa meidät kaikki hyväksymään itsemme sellaisina kun olemme. Mitä väärää siinä on? Ei kukaan puhu liikalihavuuden ihannoinnista eikä siitä etteikö ylipaino olisi terveysriski. Kehopositiivisuus pyrkii muuttamaan täysin vääristyneen ajattelumallin jossa sekä naiset että miehet kokevat että me emme kelpaa omana itsenämme vaan meidän pitää suorittaa, ostaa, kuluttaa, laihduttaa, tms sopiaksemme malliin. Mutta kun sitä yhtä oikeaa mallia ei ole olemassa!!!!

Minä olen toipuva itseäni-inhoaja. Minä olen jo ottanut monta babystepsiä matkalla kohti terveempää minäkuvaa. Näen itseni peilistä ja näen lihavan naisen. Mutta pikkuhiljaa näen myös naisen jonka ulkonäössä on hyviäkin puolia ja joka on pehmeä ja kaikin puolin hyväksyttävä sellaisena kun on. Mitä enemmän hyväksyn itseni, sitä enemmän haluan suoda itselleni sellaisen hyvinvoinnin. Tiedän että kehoni ei jaksa kauan kantaa tätä ylipainoa. Vaikka mitään vakavaa ei ole, minulla on pieniä kolotuksia ja kipuja jotka aivan varmasti tulevat pahentumaan matkan varralla jos en onnistu pudottamaan painoa.

Kehopositiivisuus ja laihdutus on kaksi ihan eri asiaa, mutta niillä on minun tapauksessani positiivinen yhteys. Mitä enemmän hyväksyn itseni, sitä enemmän motivoidun valitsemaan sen terveellisemmän tavan elää. En punnitse itseäni, joten en tiedä miten painoni kehittyy, mutta minullla on vaatteiden perusteella sellainen olo että paino on pikkuhiljaa kääntynyt laskuun. (Jos olet ensimmäistä kertaa lukemassa blogiani, voit lukea painonpudotusprojektistani kategoriasta “Babysteps painonpudotus”.)

Minä jatkan uskaltamista, itseni asettamista etusijalle ja positiivisemman minäkuvan harjoittelua ja totean että en jaksakaan vaivata omaa päivääni suuttumalla jollekin satunnaiselle kirjoittajalle. Pitäkööt hän mielipiteensä, mutta minäpä aion esimerkillä näyttää että minä olen oikeassa. :D

pic32

Tähän kesään on kyllä mahtunut jo vaikka mitä ja vielä on koko elokuu edessä. Saas nähdä mitä kaikkea tapahtuu. On ollut aivan uskomattomia mullistuksia, hienoja edistymisiä, takapakkia ja kaikenlaista muuta. Pääasiassa minulla on ollut erittäin hyvä kesä!

pic23

On ollut vähän terveydellisiä takapakkeja ja pieniä murheita, mutta vastapainoksi olen uinut paljon, istunut ulkona lämpimässä (ja välillä ei niin lämpimässä) säässä nauttimassa olostani ja olen tavannut ystäviä ja tuttuja. Olen taas palanut vesipelastuksen pariin koirani kanssa ja huomaan että vuoden tauko teki minulle hyvää. Rakas harrastus josta oli muodostunut vähän pakkopulla on taas kivaa ja antaa minulle energiaa.

pic25

Painonpudotuksen suhteen en ole ihan edistynyt tavoitteissani. Ruokailen edelleen aivan liian epäsäännöllisesti ja tämä johtaa siihen että välillä annoskoot ovat liian suuria, lähinnä vanhasta tottumuksesta. Sen sijaan olen onnistunut vähentämään herkkuja lähes olemattomaan, juon paljon vettä ja syön paljon terveellisemmin kun aikaisemmin. Minulla ei ole enää mielitekoja joita minulla oli ennen. Joten edistystä on tapahtunut ja olen edelleen sitä mieltä että suunta on oikea ja aion nyt kun arki alkaa kunnolla saada kiinni järkevästä ruokarytmistä.

pic24

Henkisesti olen kasvanut todella paljon tänä kesänä. Olen omassa elämässäni kohdannut monia pelkojani ja huomannut että selviän niistä vailla ongelmia. Vaikeitakin kausia on ollut, mutta on ollut ilo huomata että en jää niihin vellomaan. Painonpudotiksen suhteen minä olen nyt niin määrätietoisesti matkalla oikeaan suuntaan että tunnen sen joka solussa. Tuloksia ei ole vielä nähtävissä, mutta eiköhän niitäkin tule pian kun keho ja mieli tottuu uuteen.

pic22

Tästä on huomenna hyvä aloittaa taas arki! Vaikka minulla ei ole varsinaista lomaa ollutkaan tunnen että olen rentoutunut ja olen motivoitunut tarttumaan arjen haasteisiin. Tosin kesä jatkuu ja aion nauttia siitäkin täysillä!

03. July 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus, Lihavuus

Olen kirjoittanut täällä painonpudotusprosessistani. Ajatus oli että keskittyisin ensin liikuntaan ja kehoni liikkuvuuden parantamiseen. Ikävä kyllä elämä ei yleensä mene suunnitelmien mukaisesti ja minulla paljastui toukokuussa vakava sairaus. Vaikka sairaus on lääkkeiden ansiosta hallinnassa, se on silti vaikuttanut jaksamiseeni aika paljon enkä jaksa läheskään yhtä paljon kun ennen. Yritin muutaman viikon mennä samaa tahtia kun ennen, mutta jouduin luovuttamaan ja toteamaan että en jaksa.

Nyt on siis tarpeen tehdä muutos strategiaan. Toki pyrin liikkumaan niin paljon kun jaksan, mutta vailla paineita ja vailla tulostavoitteita. On siis aika keskittyä ruokaan. Minulla oli alun perin tarkoitus että painonpudotuksen toisessa vaiheessa keskityn syömään pienempiä annoksia, säännöllisemmin ja välttämään liian pitkiä taukoja ruokailujen välillä. Tämä on siis nyt tämän kesän tavoite. Annoskoot ovat helposti liian isoja ja huomaan usein että otan aivan turhan suuria annoksia tai että otan vanhasta tottumuksesta lisää vaikka olen jo täynnä. Sitten ahdan itseeni liikaa ruokaa ja tuloksena on huono olo. Työpäivinä minun on helpompi pysyä tietyssä aikataulussa, mutta vapaalla huomaan helposti illalla etten ole syönyt mitään kunnollista koko päivänä.

Aion ottaa nyt näiden ruokatottumusten muokkaamisen kanssa hyvin rauhallisesti. Ensinnäkin olen tosiaan vielä kaukana terveestä ja sen lisäksi minulla on aika paljon stressiä aiheuttavia asioita elämässäni nyt. Mutta nyt on aika siirtyä vaiheeseen kaksi ja laittaa perusruokailu kuntoon! Ja lisätä liikuntaa pikkuhiljaa kuntoa ja itseäni kuunnellen.

pic21

 

Olen painonpudotusprojektissani vaiheessa yksi jossa keskityn liikuntaan. Silti huomaan koko ajan että ruokailutottumukseni ovat muuttumassa vaikka tässä vaiheessa en edes yritä muuttaa mitään syömiseni suhteen. Toisaalta juuri tämä olikin se tarkoitus. Tekemällä asiat “väärin päin” yritän opettaa itselleni uuden ajattelumallin ja se näyttää toimivan erittäin hyvin.

pic05

 

Liikunnan suhteen en ole yllättävästä sairastumisestani johtuen edistynyt haluttuun tahtiin, mutta sekään ei haittaa sillä tämä on pysyvä elämänmuutos eikä mikään lyhytjänteinen painonpudotus. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikkea ei voi tehdä kerralla. Pienin askelin lisään liikuntaa elämääni ja kunhan totetan että liikkuminen alkaa olla hallussa niin keskityn enemmän ruokailutottumuksiini. Minulla on vuoden alusta asti ollut tapana käydä alkuviikosta uimassa/vesijuoksemassa ja tästä on tullut rutiini jota oikeen odotan. Jos jostain syystä se jää väliin niin oikeen odotan että pääsen seuraavan kerran pulahtamaan altaaseen. Tämä on siis jo nyt hallussa. Sen lisäksi liikun päivittäin koirani kanssa, joten sekin on jo rutiini ja hallussa. Liikuntatavoitteen kolmas vaihe on kotijumppa jota olen harrastanut aina välillä, mutta se on se liikuntamuoto joka ei vielä ole hallussa. Minulla on into ja tunnen miten hyvää kotijumppa tekee, mutta en ole vielä saanut sitä rutiiniksi. Se on se joka jää pois kun olen väsynyt ja jos tuntuu raskaalta. Nyt tämä on siis se johon keskityn painonhallintaprojektissani. Pienin askelin tottakai.

Minulla oli ennen sairastumistani käytössä aktiivisuusranneke ja olin päässyt hyvään vauhtiin. Minulla oli kasvava viikkokäyrä ja askeleet ja päivittäiset aktiivisuustasot olivat kohtuullisen hyvät, toki päivittäisiä vaihteluja oli ja niin tulee aina olemaankin. Sairastumisen myötä otin rannekkeen pois käytöstä ja torstai-iltana laitoin sen takaisin. Ihan ilman sen kummempaa tavoitetta, olen edelleen toipumassa enkä siksi voi/halua/pysty liikkumaan tavoitteellisesti, mutta halusin seurata missä mennään näin toipilaana. Eilen oli erityisen kevyt päivä liikkumisen suhteen ja tuntuu etten tehnyt juuri mitään. Silti askeleita kertyi yli 5000 ja aktiivisuustaso oli myös yli 50%. Joten olen erittäin tyytyväinen. Tämä taso ilman mitään ponnisteluja, olen itse asiassa tarkoituksella ottanut erityisen rauhallisesti.

Ruokailun suhteen olen myös ollut tyytyväinen. Huomaan että herkutteluhalu on vähentynyt, haluan syödä terveellisemmin ja pienempiä annoksia. Saatan ostaa rutiininomaisesti jotain perjantaiherkkua kaupasta ja kotina jään pohtimaan tekeekö edes mieli syödä sitä. Ahtaan sen sisääni vanhasta tottumuksesta, mutta olo ei koheennu siitä, lähinnä tuntuu että se on turha. Olen tähän niin tyytyväinen. Tämä on tavoite ja se että olen tässä vaiheessa jo näin pitkältä tuntuu aivan uskomattoman hyvältä! Uskon ja tiedän että olen nyt oikealla tiellä ja että pitkällä tähtäimellä tällä elämäntavalla tulee olemaan hyvin suuri vaikutus painooni, terveyteeni ja elämänlaatuuni. Tämä projekti on alkanut jo neljä vuotta sitten kun aloin aktiivisesti havainnoimaan sitä mitä suuhuni pistin ja pikkuhiljaa olen oppinut että se rasvaisen ja epäterveellisen ruuan syöminen vaan pahentaa oloani ja että en edes tykkää sen mausta.

Nyt minulla on uusi slogan jota olen painottanut ja jota tulen painottamaan entistä enemmän. Nimittäin “tee se mahdollisimman helpoksi”. Kotijumppa siksi että voin tehdä sitä milloin haluan, missä haluan ja ilman sen kummempaa ennakkovalmistelua. Uinti siksi että se on minulle rakkain liikuntamuoto, mutta vain kerran viikossa jotta siitä ei tule negatiivinen pakote. Koiralenkit siksi että ne pitää tehdä joka tapauksessa. Ruuan suhteen valitsen esimerkiksi babyporkkanat ja valmiit salaatit siksi että tässä vaiheessa haluan päästä mahdollisimman helpolla. Jos haluan napostella jotain on paljon helpompaa valita se terveellinen vaihtoehto jos minulla on jääkaapissa valmiina babyporkkanoita kun että kuorin porkkanan ja napostelen sitä. Ei siksi että porkkannan kuoriminen olisi vaikeaa ja vaativaa, vaan ihan siksi että kun se on valmiina niin minulla ei ole kiusausta tarttua juustonpalaan tai karkkipatukkaan, vaan tartun siihen porkkanapussiin.

Tällaisia ajatuksia tänään ja näillä mennään nyt hitaasti mutta varmasti kohti pysyvää elämäntapamuutosta!

Minulle sattui kaunis viikko toipumiselle! Olen nauttinut säästä ja vapaasta ja ulkoillut paljon. Fyysinen jaksaminen on vielä kaukana normaalista, mutta pienin askelin mennään kehoa kuunnelleen. Vointi on kuitenkin hyvä ja olen saanut kuulla kuinka hyvinvoivalta näytän, joten sen puolin olen hyvin tyytyväinen. Kävin kontrollikäynnillä lääkärillä perjantaina ja sain luvan elää normaalisti, tietty jaksamisen rajoissa.

kunto

Tästä päästäänkin painonpudotukseen. Minulla on kolmivaiheinen suunnitelma miten pudotan painoa ja miten teen elämänmuutoksestani pysyvän. Meneillään on ensimmäinen vaihe jossa keskityn liikuntaan. Matkassa on ollut vähän turhan paljon mutkia, kuten yllättävä sairastuminen, mutta fiilis on hyvä ja luottavainen. Olen käynyt uimassa aina kun se on ollut mahdollista, päivittäinen lenkkeily kuuluu jo rutiineihin ja olen jo jumppaillut kotona aina välillä kun vointi on ollut tarpeeksi hyvä. Ennen sairastumista seurasin liikuntaa aktivisuusrannekkeen avulla ja olin erittäin tyytyväinen kehitykseeni. Sairastumisen myötä kaikenlainen liikunta on mennyt aika vähiin, mutta olen ulkoillut joka päivä ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa viikko taas vesijuoksun ja uinnin merkeissä.

Eroa aikaisempiin laihdutuksiin ja elämäntapamuutosyrityksiin on se että tällä kertaa odottamattomat tapahtumat eivät katkaise hyvin alkanutta muutosta, vaan pelkästään hidastavat sitä. Vaikka olen vasta liikuntaan painottuvassa vaiheessa olen huomannut positiivisia merkkejä myös ruokailutottumuksissani. Tämähän on koko ajan ollut tavoite. Mutta kiirettä en pidä. Nyt kuuntelen kehoani, jaksamistani ja fiilistä ja menen sen mukaan.

Omasta toiveestani sairauslomani päättyy tänään ja huomenna alkaa arki. Koen olevani valmis siihen ja vaikka fyysinen kunto ei ole vielä ihan palautunut, muuten olen paljon paremmassa kunnossa kun ennen sairaalareissua. Oudot oireilut saivat selityksen sairastumisen myötä ja olen todella helpottunut ettei kyseessä ole astman paheneminen.

Aloitan kuitenkin arjen hieman eri tavalla kun ennen. Aion oikesti nyt tehdä työtä sen eteen että asetan itseni ja oman jaksamiseni etusijalle. Olen tavallaan tähdännyt tähän jo jonkun aikaa, mutta nyt aion tehdä sen vielä tietoisemmin. En ole hyödyksi kenellekään jos en itse ensisijaisesti huolehdi itsestäni ja omasta voinnistani.

25. April 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus

Viime viikolla kirjoitin painonpudotusprojektistani. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä asiat täysin eri tavalla kun ennen. Olen aina aikaisemmin epäonnistunut, joten nyt pitää muuttaa jotain jotta voin onnistua. Päätä ei kannata hakata seinään turhan monta kertaa..

osa2_3

Minulla on meneillään vaihe yksi, joka on liikunnan lisääminen. Tavoite oli että aloitan taas sairastelun jälkeen alkuvuonna aloittamani jokamaanantaisen aamu-uinnin. Onnistuin tavoitteessa ja kävin siis maanantaina aamulla, ennen työpäivää uimassa ja vesijuoksemassa. Sunnuntaina tein myös ensimmäisen kerran kotijumppasession joka on tavoitteena tehdä kolme kertaa viikossa.

Minä olen miettinyt viime päivinä hieman tarkemmin tavoitteitani ja ylipäänsä koko projektia. Tällä kertaa aion tehdä monta asiaa eri tavalla kun ennen. Ensinnäkin olen asettanut tavoitteeksi ihan muita asioita kun tietyn kilomäärän laiduttamisen. Tottakai haluan pudottaa painoa, mutta teen tämän nyt ensisijaisesti terveyden näkökulmasta ja myös helpottaakseni elämääni. Elämä lihavana on monella tavalla vaikeaa, rajoittavaa ja nöyryyttävää. Minä koen hankalana tällä hetkellä sen että olen niin kankea enkä voi liikkua samalla tavalla kun ennen. Vatsa on tiellä monessa asiassa. Joten ensimmäiset tavoitteet liittyvät nimenomaan liikkvuuteen ja joustavuuteen. Siksi lisään liikuntaa ensin ja liikunnan mukana myös venyttelyä. Haluan esimerkiksi leikata varpaankynteni ilman ähkymistä ja puhkumista.

Aion sallia itselleni kaiken. Mikään ei ole kiellettyä, mutta aion kyllä kyseenalaistaa monia mielihaluja. OIkeastaan tämä tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta. Olen jo pitkään pohtinut mitkä ruuat oikeasti maistuvat ja tuntuvat hyvältä ja mistä herkuista saan suurimman tyydytyksen. Ja yllättäen huomaan etten oikeastaan nauti niistä herkuista ja ruuista jotka lihottavat minut. Nautin oikeasti paljon enemmän niinä päivinä jolloin syön ja juon oikeen. Ja jolloin liikun tarpeeksi. Joten syyt siihen että ahmin herkkuja ja lihottavia ruokia ovat ihan muualla kun että oikeasti nauttisin niistä.

Kolmas asia jonka aion tehdä eri tavalla kun ennen on etten aio olla puntarin orja. En ole tehnyt alkupunnitusta enkä edes käyttänyt mittanauhaa. En tietenkään aio kieltää itseltäni vaalla käyntiä, mutta paino itsessään ei ole tässä se oleellinen, vaan se hyvä olo joka tulee kun voin liikkua ongelmitta tai pukeutua johonkin vaatteeseen johon en ole pitkään aikaan mahtunut. Kiloilla ei sinäänsä ole merkitystä ja kiloista tulee helposti orjuuttava tekijä joka jopa hidastaa painonpudotusta.

Tällä kertaa aion olla lempeä itseäni kohtaan. Aion sallia itselleni hyvän olon ja aion kehua itseäni jokaisesta onnistumisesta sen sijaan että vahtisin jokaista suupalaa. Ja koska aloitan liikunnalla sain tänään iloisena herkutella työkaverin vappubrunssille paistamilla tuoreilla munkeilla sen sijaan että olisin joutunut kuolaavana kieltäytymään harvinaisesta herkusta.

%d bloggers like this: