Kuudes päivä erittäin niukkaenergia dieettiä menossa. Videolla kuulumiset.


 

 

Kolmas päivä erittäin niukkaenergiadieetillä menossa, videolla kerron kuulumisia.

 

Kävin tänään ravitsemusterapeutilla ja tarkoitus oli että tänään olen tavoitepainossa matkalla kohti lihavuusleikkausta. Videolla kerron miten meni

 

 

Kävin kolme viikkoa sitten ravitsemusterapeutilla ja aloitin sen jälkeen tehospurtin. Ensi viikolla on seuraava käynti ja uusimmalla videolla kerron kuulumisia

Siirsin #healtyhandfit -kampanjani Youtubeen, sillä julkaisen instassa niin paljon muuta sisältöä ja haluan että tämä matka kohti terveellisempää minää on dokumentoitu helposti löydettävästi. Käytännön syistä päätin myös postata uudet julkaisut täällä, jotta halukkaat löytävät ne helpolla.

Tänään on ilmestenyt uusi video kanavalle. Ehkä minun pitäisi hieman opiskella tuota tubettamista, kun avatar on joka kerta aivan kauhea :D

Työsuhteeni A-klinikkasäätiöllä päättyi perjantaina 31.1.2020. Tänään on sen jälkeinen maanantai. Olen siis työtön. Olen seuraillut työpaikkoja jo viime vuoden puolella ja hain muutamaa kiinnostavalta kuulostanutta paikkaa, mutta huonolla menestyksellä. En päässyt haastatteluun. Yhteen haastatteluun pääsin, mutta paikka meni toiselle ehdokkaalle.

IMG_20200129_200627

Perutetaanpas hieman taaksepäin… Olin vielä opiskelija kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani. Viihdyin siellä kymmenen vuotta. Irtisanoin itseni kun olin pahasti loppuunpalanut ja masentunut. Kesti pitkään toipua ja matka oli mutkikas. Sattumien kautta päädyin kokemustasiantuntijaksi ja palaset loksahtivat paikoilleen. Opin tuntemaan itseni ja opin matkan varrella myös paljon muuta hyödyllistä ja mielenkiintoista. Voimaannun ihmisistä, olen hyvä hyödyntämään työkalupakissani olevia erilaisia elementtejä ja olen joustava. Uusimmat oivallukset ovat että olen sinnikäs ja rohkea. Uskon että asioita voi muuttaa ja pyrin saavuttamaan tavoitteeni tavalla tai toisella. Jos jokin asia ei toimi, kokeilen jotain muuta.

Matkan varrella tuli vastaan myös iso liuta haasteita. Niistä olen kertoillut osittain täällä ja osa on henkilökohtaisia enkä halua jakaa niitä maailmalle. Täällä olen kertonut mm. sairastumisistani ja matkastani mielenterveyskuntoutujana. Olen viimeiset neljä vuotta kantanut vakavan masennuksen taakkaa samalla kun olen enimmäkseen ollut enemmän tai vähemmän toimintakykyinen. Olen saanut hyvää hoitoa ja viime vuoden loppupuolella olin sairauslomalla jonka aikana voimaannuin niin että tunnen olevani vihdoinkin vapaa masennuksesta. Olen oppinut tuntemaan itseni ja olotilani hyvin ja uskallan väittää että olen toipunut (tosin myös hoitotiimini oli loppuvuodesta sitä mieltä että olemme pikkuhiljaa lopettelemassa hoitoani).

Olen ensisijaisesti työstänyt psyykettäni sillä jos mieli ei ole terve en jaksa mitään. Nyt on vihdoinkin aika tarttua kokonaisvaltaisemmin hyvinvointiini. Ja koska sattumalta olen saanut paljon vapaa-aikaa olen nyt päättänyt aloittaa hyvintointiprojektin. Tai rehellisyyden nimissä projekti on ollut käynnissä jo kauan, mutta nyt minulla on voimia ja resursseja tehdä konkreettisempia ja suurempia toimenpiteitä.

Viime keväänä aloin käydä ravitsemusterapeutilla ja olemme aloittaneet matkan jota minä kutsun nimellä #healtyandfit. Olen matkalla kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin johon liittyy myös painonpudotusta. En puhu laihdutuksesta sillä tämä on enemmän kun laihduttamista. Tämä on elämänmuutos. Olen oppimassa elämään terveellisesti ja huoltamaan kehoani jonka olen päästänyt rupsahtamaan melko pahasti. En minä enää syytä itseäni tästä, syitä on monia ja minä nyt satun olemaan ihminen joka kerää stressin kehoonsa läskin muodossa.

Ylipainoani olen työstänyt jo pitkään. Babysteps painonpudotus alkoi jo 2013 ja vaikka eteneminen on ollut ulkoisesti hidasta ja olen tainnut laihtumisen sijaan kerätä lisää painoa tuon jälkeen. Sisälläni on sen sijaan tapahtunut sitäkin enemmän. Ja siitä on nyt hyvä jatkaa.

Koska en aio kirjoittaa romaania (ainakaan nyt) lopetan tällä kertaa tähän ja palaan asiaan seuraavalla kerrralla. Mutta nyt on otettu julkisestikin askel kohti terveellisempää Piaa = #healtyandfit

Olen näemmä tasan kukausi sitten pohtinut sitä miten tunnen itseni huonommaksi kun muut. Kulunut kuukausi on ollut voinnin suhteen varsinainen vuoristorata ja minä yritän vaan pysyä mukana. Nyt elän päivä kerrallaan, mutta olen myös tehnyt pitkän tähtäimen suunintelmia ja toimenpiteitä terveyteni eteen.

Pia now

Joten nyt on aika ottaa taas lihavuus pois kaapista. Fakta on se että olen älyttömän lihava. Minulla on joka päivä vaikea olla siksi että painan niin paljon. Tästä huolimatta olen keskittynyt muihin asioihin ja sanonut itselleni ja muille ettei minulla ole nyt energiaa keskittyä painooni, kun on niin paljon muuta. Ja totta sekin. Minulla on ollut äärettömän paljon kaikkea, mutta ongelmahan on se että kun elän muutenkin korkealla tempolla niin ylipaino ei ainakaan auta minua. Korkea tempo ja suuri ylipaino ovat huono yhtälö ja kyllähän minä tämän tiedän. On myös totta ettei minulla ole kovinkaan paljon voimavaroja muuhun kun selviytymiseen päivä toisensa jälkeen, mutta tämäkin on huono selitys. Kunhan minä saisin edes jotain tehtyä painoni pudottamiseksi niin alan varmasti jaksaa kaikin puolin paremmin.

Jotain pitää siis tehdä. Ja se jotain on asian pilkkominen pieniin askeliin (onko tuo oikeaa suomea?). Minulla on kolme hyvin selkeää tavoitetta tälle talvelle. 1) Käy töissä, 2) Syö säännöllisesti, 3) Älä jumitu negatiivisiin ajatusmalleihin. Näistä aloitan. Painonpudotuksen kannalta tärkein on tuo syö säännöllisesti. Uskokaa tai älkää minä syön usein aivan liian vähän. Nyt olisi oleellista syödä säännöllisesti, tarpeeksi usein ja saada tästä rutiini. Sen jälkeen otetaan seuraava askel.

Olisi todella houkuttelevaa aloittaa kunnon rykäisyllä ja tehdä kaikki kerralla. Mutta tiedän että se ei toimi. Olen tiedostanut oman lihavuuteni koko ikäni. Ja olen laihduttanut ainakin 30 vuotta. Joten aloitetaan pienellä tavoitteella. Tällä viikolla en ole onnistunut. Maanantaina minulla oli etäpäivä ja lounas jäi väliin. Eilen ja tänään olen ollut sairaana kotona ja eilenkin jäi lounas välistä. Tänään olen syönyt aamupalaa ja nyt olisi kohta lounaan aika.

Päätin ottaa itselleni pienen haasteen ja tulen tekemään tätä julkisesti. Päätin että raportoin tekemisiäni Instagramissa, joten @piaalarto seurantaan Instan puolella jos haluat tsempata minua matkan varrella. :)

 

17. September 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus

Pitkästä aikaa painonpudotuskuulumisia..

Hyvään suuntaan ollaan menossa. Huomaan vaatteista että olen hieman pienentynyt, mutta koska en käy vaalla enkä mittaa itseäni en tiedä yhtään kuinka paljon. Koska paino sinäänsä on yhdentekevää tässä elämäntapamuutoksessa ja tavoitteena on terveellisempi minä en katso tarvitsevani mittareita jotka vaan häiritsevät. Tärkein mittari tässä on oma olo ja oma vointi.

DSC_6725

Syön edelleen liian isoja annoksia ja osittain vähän vääränlaista ruokaa. Herkut ovat jääneet aika vähään, vaikka niitäkin menee joskus kohtuullisia määriä. Usein huomaan kuitenkin että valitsen terveellisemmän vaihtoehdon kun pohdin haluanko oikeasti jotain herkkua vai onko kyseessä vaan makeanhimo. Jos oikeasti haluan herkkua, suon sen ilomielin itselleni.

Juon paljon vettä, mutta en ole täysin päässyt eroon Pepsi Maxista. Tosin en tiedä tarvitseekokaan tässä vaiheessa? Tavoitteena se on, mutta ehkä ei juuri nyt.

DSC_6751

Ruokailurytmini on kohtuullisen hyvä, säännöllisempi arki auttaa asiaa.

Parannettavaa on paljonkin, mutta olen tässä vaiheessa enemmän kun tyytyväinen!

Liikunnan suhteen olen aloittanut taas aamu-uinnit. Kävin aika paljon kesällä uimassa ja vesijumppaamassa järvessä tai meressä, mutta nyt käyn taas uimahallissa. Jaksan hidastempoisia kävelylenkkejä ihan hyvin, mutta nopeatempoinen kävely ja ylämäet tuntuu edelleen raskailta. Kotijumppaa en ole saanut aloitettua vaikka tarkoitus on ollut saada sekin käyntiin, mutta toisaalta olen ollut uuden työrytmin vuoksi väsynyt.

Tällä hetkellä kaikki hyvin ja luotan siihen että menetelmäni toimii. Tuntuu toimivan jopa paremmin kun osasin edes odottaa. Tämä tuntuu järkevältä ja koska projektini on pitkän tähtäimen elämänmuutos, on tärkeää edetä tarpeeksi hitaasti ja totutella rauhassa uuteen elämään.

DSC_6759

27. August 2017 · Comments Off · Categories: Babysteps painonpudotus

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Olen 43-vuotias ja olen ollut tietoinen ylipainoin vaaroista ihan lapsuudestani saakka. Olen myös lapsuudesta saakka kokenut että olen vääränlainen, että olen jotenkin huonompi kun muut koska olen ylipainoinen ja olen kuvitellut että elämäni olisi jotenkin maagisesti parempaa jos olisin laiha. Olen laihduttanut vähintään kymmeniä kiloja elämäni aikana, olen lähestynyt sitä maagista “normaalipainoa” mutta en ole koskaan kokenut sitä (paitsi ehkä joskus ihan pienenä lapsena jolloin en ole vielä ymmärtänyt asiasta mitään). Tiedän ihan hyvin miten laihdun ja miten kehoni toimii. Tiedän miten pitäisi syödä ja mikä on terveellistä.

Olen kuluttanut lähemmäs 35-vuotta inhoten itseäni siksi että painan liikaa. Onko tuo ylipaino oikeasti haitannut elämääni ja oikeasti ollut vaarallinen? Ehkä joskus, mutta väitän että aika vähän. Minulla on sairauksia joissa ylipaino on yksi riskitekijä, mutta ei millään tavalla ainut. Minulla on myös sairaus joka hyvin suuressa määrin johtuu siitä että kuvittelen olevani jotenkin huonompi kun muut. Masennukseni korreloi suoraan omaan minäkuvaani joka on ollut vääristynyt lapsuudesta lähtien. Masennukseni ja mielenterveysongelmani ovat olleet minun kohdalla paljon vaarallisempia ja haitallisempia kun mikään muu mitä olen koskaan sairastanut. Ja sen myötä tämä vääristynyt kuva siitä että minä en kelpaa tällaisena on jopa melkeen tappanut minut.

Luin tänään jonkun kirjoituksen siitä miten kehopositiivisuuskampanja on “rokotekriittisyyteen verrattavissa oleva vaarallinen ideologia, joka aiheuttaa massiivista vahinkoa kansanterveydelle ja yksilöille”. Pointti tässä kirjoituksessa oli että kehopositiivisuus ihannoi ylipainoa. En linkkaa sillä en halua antaa tuolle kirjoittajalle yhtään enempää näkyvyyttä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. En tee kumpaakana. Minä suutuin, mietin hetken asiaa vähän tarkemmin ja päätin kirjoittaa blogitekstin.  

Kehopositiivisuus kehottaa meidät kaikki hyväksymään itsemme sellaisina kun olemme. Mitä väärää siinä on? Ei kukaan puhu liikalihavuuden ihannoinnista eikä siitä etteikö ylipaino olisi terveysriski. Kehopositiivisuus pyrkii muuttamaan täysin vääristyneen ajattelumallin jossa sekä naiset että miehet kokevat että me emme kelpaa omana itsenämme vaan meidän pitää suorittaa, ostaa, kuluttaa, laihduttaa, tms sopiaksemme malliin. Mutta kun sitä yhtä oikeaa mallia ei ole olemassa!!!!

Minä olen toipuva itseäni-inhoaja. Minä olen jo ottanut monta babystepsiä matkalla kohti terveempää minäkuvaa. Näen itseni peilistä ja näen lihavan naisen. Mutta pikkuhiljaa näen myös naisen jonka ulkonäössä on hyviäkin puolia ja joka on pehmeä ja kaikin puolin hyväksyttävä sellaisena kun on. Mitä enemmän hyväksyn itseni, sitä enemmän haluan suoda itselleni sellaisen hyvinvoinnin. Tiedän että kehoni ei jaksa kauan kantaa tätä ylipainoa. Vaikka mitään vakavaa ei ole, minulla on pieniä kolotuksia ja kipuja jotka aivan varmasti tulevat pahentumaan matkan varralla jos en onnistu pudottamaan painoa.

Kehopositiivisuus ja laihdutus on kaksi ihan eri asiaa, mutta niillä on minun tapauksessani positiivinen yhteys. Mitä enemmän hyväksyn itseni, sitä enemmän motivoidun valitsemaan sen terveellisemmän tavan elää. En punnitse itseäni, joten en tiedä miten painoni kehittyy, mutta minullla on vaatteiden perusteella sellainen olo että paino on pikkuhiljaa kääntynyt laskuun. (Jos olet ensimmäistä kertaa lukemassa blogiani, voit lukea painonpudotusprojektistani kategoriasta “Babysteps painonpudotus”.)

Minä jatkan uskaltamista, itseni asettamista etusijalle ja positiivisemman minäkuvan harjoittelua ja totean että en jaksakaan vaivata omaa päivääni suuttumalla jollekin satunnaiselle kirjoittajalle. Pitäkööt hän mielipiteensä, mutta minäpä aion esimerkillä näyttää että minä olen oikeassa. :D

pic32

Tähän kesään on kyllä mahtunut jo vaikka mitä ja vielä on koko elokuu edessä. Saas nähdä mitä kaikkea tapahtuu. On ollut aivan uskomattomia mullistuksia, hienoja edistymisiä, takapakkia ja kaikenlaista muuta. Pääasiassa minulla on ollut erittäin hyvä kesä!

pic23

On ollut vähän terveydellisiä takapakkeja ja pieniä murheita, mutta vastapainoksi olen uinut paljon, istunut ulkona lämpimässä (ja välillä ei niin lämpimässä) säässä nauttimassa olostani ja olen tavannut ystäviä ja tuttuja. Olen taas palanut vesipelastuksen pariin koirani kanssa ja huomaan että vuoden tauko teki minulle hyvää. Rakas harrastus josta oli muodostunut vähän pakkopulla on taas kivaa ja antaa minulle energiaa.

pic25

Painonpudotuksen suhteen en ole ihan edistynyt tavoitteissani. Ruokailen edelleen aivan liian epäsäännöllisesti ja tämä johtaa siihen että välillä annoskoot ovat liian suuria, lähinnä vanhasta tottumuksesta. Sen sijaan olen onnistunut vähentämään herkkuja lähes olemattomaan, juon paljon vettä ja syön paljon terveellisemmin kun aikaisemmin. Minulla ei ole enää mielitekoja joita minulla oli ennen. Joten edistystä on tapahtunut ja olen edelleen sitä mieltä että suunta on oikea ja aion nyt kun arki alkaa kunnolla saada kiinni järkevästä ruokarytmistä.

pic24

Henkisesti olen kasvanut todella paljon tänä kesänä. Olen omassa elämässäni kohdannut monia pelkojani ja huomannut että selviän niistä vailla ongelmia. Vaikeitakin kausia on ollut, mutta on ollut ilo huomata että en jää niihin vellomaan. Painonpudotiksen suhteen minä olen nyt niin määrätietoisesti matkalla oikeaan suuntaan että tunnen sen joka solussa. Tuloksia ei ole vielä nähtävissä, mutta eiköhän niitäkin tule pian kun keho ja mieli tottuu uuteen.

pic22

Tästä on huomenna hyvä aloittaa taas arki! Vaikka minulla ei ole varsinaista lomaa ollutkaan tunnen että olen rentoutunut ja olen motivoitunut tarttumaan arjen haasteisiin. Tosin kesä jatkuu ja aion nauttia siitäkin täysillä!

%d bloggers like this: