Törmäsin tänään yllä olevaan kuvaan Twitterissä. Se jäi mieleeni kummittelemaan. Allekirjoitan täysin tämän kuvan viestin. Jos haluamme kehittyä meidän täytyy mennä mukavuusalueemme ulkopuolelle ja se on usein epämukavaa ja pelottavaa. Jos haluamme että joku asia muuttuu meidän täytyy muuttaa tapojamme, mikä sekin tarkoittaa mukavuusalueen ulkopuolelle meneistä.
Itse olen elänyt jatkuvassa muutoksessa viime vuodet. Olen käyttänyt paljon aikaa miettiessäni näitä muutoksia. Oma elämäni on muuttunut oikeastaan täysin kuudessa vuodessa. Toukokuussa tulee kuusi vuotta siitä kun “kävelin seinään” ja jäin työuupumuksen ja masennuksen uuvuttamana sairauslomalle. Se Pia joka olin kuusi vuotta sitten ei ole enää olemassa. Minun elämässäni on lähes kaikki muuttunut siitä.
Ulkoiset muutokset on tietenkin helppo nähdä. Kuusi vuotta sitten asuin kerrostalossa Helsingin keskustassa, kävin palkkatöissä, olin sinkku, elin aktiivista seuraelämää ja vietin paljon aikaa ystävieni kanssa. Nyt asun paritalossa Inkossa, olen yrittäjä uudella alalla, elän parisuhteessa, minulla on koira, hoidan taloa ja pihaa ja vietän suurimman osan vapaa-ajastani kotona tai koiraharrastuksen parissa.
Sisäiset muutokset ovat kuitenkin vielä suuremmat. Minulla on rohkeutta tehdä asioita ja toimia tavoilla joista olen aiemmin voinut vaan uneksia. Ajatusmaailmani on täysin eri. Elämänkatsomukseni on täysin eri. Sairastuminen, sairastaminen ja toipuminen muutti maailmani. En siis tällä kertaa itse voinut valita astunko mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen kuitenkin äärettömän kiitollinen että minut heitettiin sinne. Huomasin nimittäin että se kannattaa.
Olen kohdannut monia tilanteita joissa olen joutunut haastamaan itseni ja uskallukseni. Jokainen kerta on ollut sen arvoinen. Vaikka välillä (usein) on ollut vaikeaa matkata tuntemattomia polkuja huomaan kuitenkin että etsin jatkuvasti uusia haasteita. En halua jämähtää paikalleni valittamaan sitä kuinka elämä on tylsää, epäreilua ja vaikeaa. Sitä se toki on välillä ja onhan märehtiminenkin hauskaa aikansa, mutta mikään ei oikeasti muutu jos jäät paikallesi surkuttelemaan.
Kun muutos on vaikeaa enkä edes välttämättä tiedä mitä haluan, niin yritän muuttaa edes yhden pienen asian. Tämä on yksi pieni askel joka toivottavasti johtaa johokin suureen.