Tapasin tänään sattumalta harrastuskaverin, jota en ole vähään aikaan nähnyt. Keskustelumme lomassa puhuimme mm. jaksamisesta. Tämä sai minut miettimään stressinhallintaa ja omaa kokemustani siitä. Minä olen työkseni puhunut stressinhallinnasta ja siitä miten voimme löytää hyvin arjen tasapainon. Stressinhallinnassa koen olevani aikamoinen kokemusasiantuntija viime vuosien ansiosta ja seuraan koko ajan valppaana paitsi ammattilaisten pohdintoja aiheesta myös omia kokemuksiani.

eri6

Olen aina vaan yhä vakuutuneempi siitä miten tärkeää on tuntea itsensä. On tärkeä tunnistaa kun stressi on ylittämässä hyvän tason ja on myös tärkeä tietää mikä itsellä auttaa hallitsemaan stressiä. Asiahan on niin että tarvitsemme tietyn määrän stressiä suoriutuaksemme arjesta. Tuo stressi ei saa olla liian korkea, mutta ei myöskään liian alhainen. Kun hyvä stressitaso on joko ylittymässä tai alittumassa olisi hyvä tunnistaa tilanne jotta voi tehdä jotain asialle. Toinen tärkeä itsetutkiskelun paikka on tunnistaa mikä auttaa kun stressi ei ole tasapainossa.

Yksi tärkeä huomio, jonka tärkeys kasvaa koko ajan, on että eri tilanteissa tarvitsemme erilaisia stressinhallintakeinoja. Aikaisemmassa elämäntilanteessa minulle tärkeitä keinoja oli mm. vesipelastus ja muu koiran kanssa harrastaminen, yhdistystoiminta ja rentoutuminen kotona. Nyt saan paljon voimaa työstäni. Asioita joista saan aina paljon voimaa on koirani Eevi, luonto ja erityisesti meri. Varauksella sanon että saan energiaa myös ystävistä ja perheestä, mutta tämä ei ole ihan itsestäänselvyys aina, sillä välillä tämä saattaa olla myös yksi suuri stressin aiheuttaja, kuten esimerkiksi jos joku perheenjäsen sairastaa tai on joku muu konfliktitilanne.

eri1

Aiemmin työ oli jopa stressitekijä ja vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan olevani vakituisesti siinä työssä johon olen nyt sitoutunut vuodeksi ja jota olen tehnyt jo kolme kuukautta. Nyt en tas jaksa käydä harrastamassa vakituisesti koiran kanssa, vaikka kaipaankin treenikavereitani, sillä tuntuu että sitoutuminen treeneihin vapaa-ajalla sitoo minua liikaa. Olen irrottautunut velvotteista kaikessa yhdistystoiminnassa ja olen tällä hetkellä tyytyväinen rivijäsen. Rentoutuminen kotona on tottakai tärkeää ja tarpeellista nytkin, mutta jos olen liian pitkään kotona vailla erityistä ohjelmaa minusta tulee entistä väsyneempi.

Näiden asioiden oivaltaminen on oikeastaan aika mullistavaa sillä kaikki on kääntynyt päälaelleen. Asiat joista ennen sain voimaa kuormittavat minua ja asiat jotka ennen tuntuivat mahdottomilta antavat nyt voimaa. Tässäkin itsetuntemus ja itsensä tutkiskelu auttaa sopeutumaan kun tilanne muuttuu. On siis tärkeää että emme stressinhallinnassakaan lukkiudu liian vahvasti siihen mikä on aiemmin toiminut, vaan että voimme sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen.

eri4

Minä olen tyytyväinen juuri nyt. Odotan vaan että valo lisääntyy ja että saan kaipaamaani valoenergiaa myös arkena, mutta päivät pitenevät koko ajan ja menemme kohti valoa. Minä kuuntelen päivittäin itseäni ja yritän elää niin että stressi pysyy hallinnassa ja minulla vointi pysyy hyvänä!

eri5

Yksi oire kun sairastin työuupumusta oli että en osanut keskittyä mihinkään kovinkaan pitkään. Tämä oire on osittain jäänyt vaivaamaan minua vaikka olen mielestäni muuten jo lähes täysin toipunut (en usko että koskaan voi toipua täysin). Minä en enää katso tv:tä ollenkaan (poiskulkien vaalivaalivalvojaiset ja kuninkaalliset häät), minun on vaikea keskittyä katsomaan elokuvaa ilman taukoa enkä jaksa edes Netflixistä seurata jotain sarjaa paria kautta enempää. Telkkarin katsomista en kaipaa enkä koe sitä kovinkaan haittaavana oireena. Mutta keskittymiskykyni on alentunut myös lukemisen suhteen. Olen aina lukenut paljon, en pelkästään kirjoja vaan olen myös ollut aikakausilehtien suurkuluttaja. Tänä päivänä jaksan kyllä välillä lukea kirjoja, mutta paljon vähemmän kun aiemmin ja aikakausilehteä en ole lukenut loppuun vuosiin. Välillä innostun ostamaan lehden, mutta ne jää aina kesken.

2017-01-01 15.12.05

Nyt olen kuitenkin päättänyt että haluan taas lukea enemmän ns. ammattikirjallisuutta. Tämä tarkoittaa minulle että luen ihmisten hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Olen innostunut äänikirjoista ja kuuntelen pitkillä automatkoilla äänikirjoja, mutta yritän myös jonkun verran lukea ihan perinteisesti kirjoja.

Nyt luen kirjaa onnellisesta elämästä. Siinä on paljon hyviä pointteja ja monia niistä olen toteuttanut jo vuosia. Eräs kappale jäi erityisen hyvin mieleen. Siinä kirjailija siteeraa toista kirjailijaa siitä kuinka me koko ajan keskitymme siihen mitä meiltä puuttuu sen sijaan että olisimme kiitollisia siitä mitä meillä jo on. Monet tutkijat ovat sitä mieltä että onnellisen elämän reseptiin kuuluu kiitollisuus. Sen sijaan että tavoittelisimme koko ajan lisää onnellisuus tulee siitä että pysähdymme pohtimaan sitä mitä meillä jo on. Myös minä olen omassa elämässäni huomannut miten suuri merkitys tällä on omaan hyvinvointiini.

2017-01-05 15.33.15

Sitaatti alkoi sillä kuinka heräämme ja ensimmäiset ajatukset ovat ettemme ole saanut nukkua tarpeeksi. Tämä kolahti minuun niin vahvasti siksi että minä kuulun tähän kategoriaan. Olen jo vuosia valitellut ainaista väsymystäni aina kun siihen on vaan tullut tilaisuus. Herään ja ensimmäinen ajatus on että haluan nukkua vielä ihan vähän lisää. Ihan sama heräänkö viikonloppuna jolloin olen ehkä jopa nukkunut kellon ympäri tai arkena kun olen nukkunut aivan liian vähän. Ehkä minä itse luon oman väsymyksen tunteen sillä että tuntuu etten ole nukkunut tarpeeksi (tai että olen nukkunut liikaa). Aion tästä lähtien keskittyä siihen miten aloitan päiväni ja yritän kääntää ajatukseni johonkin muuhun kun siihen etten ole saanut tarpeeksi unta. Toivon että tällä olisi ihan oikeasti vaikutusta jatkuvaan väsymykseeni.

Tätä kirjoittaessani pidin pienen tauon ja selailin puhelimella Facebookia (halusin koota ajatukseni, en ole someaddikti ;) ). Joku oli jakanut kauan netissä kiertäneen jutun huippuviulistista, joka eräs aamu soitti klassista musiikkia jollain metroasemalla ja siitä kuinka harva pysähtyi kuuntelemaan häntä. Tämä mies on siis alansa huippu, jonka konserteista ihmiset maksavat paljon rahaa. Nyt juuri kukaan ei pysähtynyt kuuntelemaan häntä.

2017-01-05 15.35.24

Näinhän se tahtoo olla. Meillä on kiire saaavuttaa lisää emmekä ehdi pysähtyä nauttimaan hetkestä. Kuitenkin tuo hetki on se joka tekee elämästä elämisen arvoista. Minä harjoittelen tätä kovasti ja hidastin vauhtia jonkin aikaa sitten. Nyt tunnen kuinka kateissa ollut luovuus palaa elämääni ja kuinka saan jälleen energiaa toteuttaa unelmia, jotka ovat olleet kateissa

Kiitos kun pysähdyit hetkeksi lukemaan tämän tekstin!

2017-01-11 15.24.01

Kuvissa jälleen kauniit Inkoon rantamaisemt joista pääsen kohta valon lisääntyessä nauttimaan myös arkisin töiden jälkeen. :)

 

Tänään olin pitkästä aikaa oman yrityksen työkeikalla puhumassa loppuunpalamisesta ja työhyvinvoinnista kokemusasiantuntijana. Kyllä tuntui hyvältä! Pidän työstäni todella paljon ja viihdyn hyvin työhteisössäni ja työpaikallani, mutta oli todella kiva tehdä sitä pitkästä aikaa mitä pohjimmiltani haluan joskus tehdä kokoaikaisesti! Tämänpäiväinen keikka vaan vahvisti ajatusta siitä että haluaisin toimia kokemusasiantuntijana työhyvinvoinnin parissa työterveyshuollossa. Tämä on siis ollut pitkäaikainen haaveeni ja ehkä alkuperäinen toiminta-ajatus yrityksessäni. En vaan tuolloin osanut sitä muotoilla noin enkä ole tehnyt elettäkään työterveyshuollon suuntaan markkinoidakseni osaamistani.

2017-01-11 10.35.15

Olen joskus vitsaillut että oliko niin hyvä ajatus nimetä yritykseni Babysteps Consultingiksi. Pienet askeleet ovat ehkä tässä mielessä enteelliset siinä että yritykseni etenee hyvin pienin askelin. Mutta toisaalta se ei haittaa, kartotan kokemuksiani ja osaamistani ja joskus aika on oikea. Näin on hyvä nyt, mutta tottakai teen mielelläni välillä myös keikkaa siinä missä koen että minulla on eniten annettavaa ja mille sydämeni palaa eniten.

2017-01-11 10.27.22

Minä kertasin tämänpäiväistä luentoa varten omaa polkuani sairastuttuani työuupumukseen noin kymmenen vuotta sitten ja olen hyvin tyytyväinen matkaan tähän mennessä. Minulla on ollut karikkoinen matka ja olen joutunut käymään läpi monia vaikeita vaiheita. Olen kuitenkin oppinut näistä ja kaikki nämä vaikeudet ovat muovanneet minusta sen ihmisen joka olen tänä päivänä. Jokainen kokemus on tehnyt minusta paremman ja osaavamman. Olen saanut matkan varrella myös monia uskomattomia huippukokemuksia ja olla mukana niin upeissa projekteissa jossa olen nähnyt monen ihmisen kehittyvän. Olen nytkin siinä onnekkaassa asemassa että saan päivittäin tavata työssäni ihmisiä jotka opettavat minulle uusia asioita ja joiden ansiosta kehityn ihmisenä ja ammattilaisena.

2017-01-11 15.24.11

Työkeikka oli aamupäivällä ja sain siis vapaan iltapäivän! Olen hoitanut omia asioita ja tottakai kävin katsomassa myrskyävää merta Kopparnäsissä uskollisen lenkkikaverini kanssa. Tänään on hyvä olo ja huomenna menen hyvällä mielellä taas palkkatyöhön virkistyneenä.

Olen aina hävennyt ylipainoani niin paljon että olen yrittänyt olla niinkuin sitä ei olisikaan. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja kun kiloja on tullut lisää niin se on entistä vaikeampaa. Esimerkiksi lentokoneissa olen tarvinnut ylimääräisen turvavyön sillä normivyö ei ole riittänyt ja joskus olen matkustanut autossa jossa turvavyö ei ole riittänyt, vaatteiden ostamisesta puhumattakaan. Vaikka olen uskaltanut enemmän ja enemmän olla näkyvä painoni suhteen olen kuitenkin jollain tasolla yrittänyt häivyttää sen olemassaolon.Mutta muutama kuukausi sitten jouduin tilanteeseen jossa oli pakko puhua siitä ääneen. Olin menossa syömään porukassa paikkaan missä osa pöydistä ja penkeistä oli kiinni lattiassa. Olen tottunut arvioimaan tällaisissa tilanteissa sen mahdunko ja myös välttämään näitä tilanteita valitsemalla pöydän jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Nyt kuitenkin kaikki muut pöydät oli varattu ja seurueen ensimmäinen oli jo ehtinyt mennä pöytään. Minä sitten tulen paikalle ja totean etten mahdu. Joudun sanomaan asian ääneen ja toteamme ettei muita pöytiä ole, paitsi ravintolan oven vieressä oli yksi kahden hengen pöytä vapaana. Minä menin itkua pidätellen sinne istumaan ja muu seurue asettui alkuperäiseen pöytään. Tuo tunne oli niin musertava etten tiennyt miten päin olisin. Häpesin itseäni niin älyttömän paljon.

elämää ylipainoisena 1

Sattumalta olin ihan pian tuon tilanteen jälkeen käymässä ahmintahäiriöisten vertaisryhmässä ja kerroin tämän tarinan. Ensimmäistä kertaa tunsin että minua ymmärretään. Muillakin oli samanlaisia kokemuksia. Oli niin vapauttavaa että joku ymmärsi minua. (Tämähän toki on vertaisryhmien tarkoitus.)

Päädyin miettimään yhteiskunnallista keskustelua ylipainosta ja siitä minkälaista meidän ylipainoisten elämä on tämän keskustelun perusteella. En nyt ole analysoinut tätä kovinkaan tarkkaan, mutta mutu-tuntumalla lihavuuteen liittyvä keskustelu on lähinnä laidutusvinkkejä, juttuja siitä kuinka joku on onnistunut laihduttamaan tai lihavuuteen liittyvistä terveysongelmista varoittamista. Suomennettuna ylipaino on jotain mitä tulisi karttaa ja ylipainoa on aina jotain negatiivista. Kuitenkin THL sanoo “Yli puolet aikuisista on vähintään ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2), ja joka viides voidaan luokitella lihavaksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2).” (https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/kansallinen-lihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuuden-yleisyys-suomessa). Yli puolet suomalaisista ovat ylipainoisia!!! Tottakai ylipaino on terveysriski, mutta ei se tarkoita automaattisesti että kaikki ylipainoiset ovat laiskoja, sairaita ja tyhmiä. Eikä se tarkoita että kaikki ylipainoiset kärsivät siitä tai että kaikki ylipainoiset automaattisesti sairastuvat. 

Minä haluan laitua, haluan näyttää paremmalta ja haluan vähentää ylipainoon liittyviä terveysriskejä. Tiedän ettei kehoni kauan kestä tällaista ylipainoa ja tiedän että olisi tärkeä laihtua ennen kun sairastun. Minulla ei ole mitään sairautta joka johtuisi ylipainosta vaikka olen ollut lihava koko ikäni. Pari vuotta sitten kun astmani paheni jälleen minun terveyteni tutkittiin hyvin tarkkaan. Olin silloin hämmästyttävän terve ja hyväkuntoinen kokoisekseni ihmiseksi. Tiedän että olen onnekas ja tiedän että riski sairastua on korkea. Mutta tärkeämpää kun ylipaino on tällä hetkellä se että hyväksyn itseni juuri sellaisena kun olen. Ylipainoinen tai ei, minä olen ihan yhtä arvokas kun kuka tahansa muu!

elämää ylipainoisena

Olen vuosien varrella kuorinut itseäni kun sipulia ja uskaltanut avautua omista peloistani. Olen huomannut että mitä enemmän avaudun ja kohtaan pahimmat pelkoni sitä paremmin voin. Minä uskallan nykyään liikkua julkisesti uimapuvussa (uimarannoilla ja uimahalleissa tietty, en minä nyt tietenkään kaupungilla liiku uimapuvussa ;) ), uskallan syödä mitä minua huvittaa välittämättä katseista, uskallan olla näkyvä ja uskallan kirjoittaa julkista blogia omasta ylipainostani. Tämä ei ole aina ollut itsestäänselvää, mutta tämä on niin voimaannuttavaa. Minä en tee tätä enää edes pelkästään itseni takia, vaan tiedän että monet lukijat samaistuvat ja ehkä uskaltavat hieman enemmän omassa elämässään luettuaan minun tekstejä. Tämä on mielestäni aikvan huikean hienoa ja minä lupaan että uskallan entistä enemmän jos siitä vaan on apua paitsi itselleni, myös muille. Kiitos kun luet!

Toivoisin että julkinen keskustelu ylipainosta saisi enemmän vertaistuellisia elementtejä eikä vaan keskittyisi ylipainon negatiivisiin puoliin. Toivon että ylipainoiset voisivat hyväksyä itsensä sellaisina kuin ovat riippumatta kiloista. Toivon että minä voisin lakata määrittämästä itseni ensisijaisesti ylipainoisena. Minä olen niin paljon muuta kun painoni. Paino ei oikeasti ole elämässäni edes mikään tärkeä tekijä. Tärkeää olen se miten kohtelen muita ihmisiä, miten teen työni, että jaksan lenkkeillä koirani kanssa päivittäin, että voin hyvin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Miksi siis kirjoitan ylipainosta? Koska olemme vielä kaukana tuosta toivomastani…

04. January 2017 · Comments Off · Categories: Minä

Toukokuussa tulee kymmenen vuotta siitä kun kohtasin oman seinäni. Jäin ensimmäistä kertaa pitkälle sairauslomalle kun mielenterveyteni petti. Tiesin jo pitkään että jotain oli pahasti pielessä ja että voin todella huonosti mutta en tiennyt mitä tehdä enkä tiennyt mistä hakea apua.

2016-12-26 14.08.35

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja olen oppinut yhtä sun toista mielenterveydestä, stressinhallinnasta ja hyvinvoinnista. Olen kuorinut omia pelkojani kerros kerrokselta ja kertonut julkisesti ja vähemmän julkisesti asioita joita en olisi koskaan kuvitellut kertovani kenellekään. Olen kohdannut pahimpia pelkojani ja olen selvinnyt hengissä. Olen syönyt lääkkeitä, olen käynyt terapiassa, olen puhunut lukuisten ihmisten kanssa ja olen auttanut paitsi itseäni myös monia muita. Olen vaihtanut uraa, olen löytänyt itseni ja olen muuttanut elämäni täysin.

2016-12-26 14.09.08

Kymmenen vuotta sitten olin rikki, peloissani ja ahdistunut. Kävelin kohti tuntematonta ja tiesin että jotain tulee tapahtumaan. Olen niin monella tavalla tasapainoisempi tänä päivänä. Teen työtä joka tuntu omalta ja joka antaa minulle voimaa, uskallan olla oma itseni ja arjessani on kovin paljon niitä asioita joista saan voimaa ja energiaa. Välillä on karikkoisempaa ja välillä iskeydyn täydellä voimalla kohti jotain matalikkoa, mutta pääsääntöisesti olen sinut itseni kanssa ja osaan nauttia elämästä.

2016-12-26 14.10.28

 

Olen tehnyt aivan valtavasti töitä oman itseni kanssa. Se on vaatinut minulta paljon, olen itkenyt, pelännyt ja ahdistunut. Mikään muutos ei tapahtu päivässä eikä viikossa. Ei ole oikoteitä onneen. Joudumme vaeltamaan pitkän matkan emmekä koskaan ole lopullisesti perillä. Olen kuitenkin tänään niin paljon onnellisempi kun kymmenen vuotta sitten. Edessäni on suuria muutoksia ja vaikeita hetkiä, silti luotan nykyään itseeni ihan eri tavalla kun ennen ja siksi uskallan myös avata tunteitani täällä julkisesti. Aion jatkaa tätä niin kauan kun tunnen että se auttaa minua ja muita. Toivon että saan jatkaa pitkään, sillä minä todella tunnen tekeväni jotain hyvää kun joku kertoo minulle saaneensa apua jostain tekstistäni tai teostani. Olen onnellinen sillä olen löytänyt sen mitä minä haluan tehdä!

2016-12-26 14.12.57

01. January 2017 · Comments Off · Categories: Häpeä, Lihavuus, Pienet askeleet, Ulkonäkö

Tämä on teksti joka ei jätä minua rauhaan, joten aloitetaanpa uusi vuosi rohkeasti paljastamalla omia syvimpiä tunteitani..

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Olen aina yrittänyt laihduttaa enkä ole koskaan onnistunut siinä pysyvästi. Oivalsin jo aikaa sitten että syyt ylipainooni korvien välissä ja se mitä syön on vain oire tuosta pahoinvoinnista jota yritän turruttaa syömällä väärin. Olen nyt jo jonkin aikaa tehnyt työtä löytääkseni ne perimmäiset syyt.

2017-01-01 16.12.40

Niin kauan kun muistan olen pitänyt ylipainoa huonona asiana. Olin iso lapsi ja olen aina ymmärtänyt (tai luullut ymmärtäväni) että se on jotenkin huono asia. En oikeastaan tiedä mistä tämä tulee, olin paljon aikuisten kanssa tekemisissä ja ehkä olen kuullut asioita joita minun ei olisi pitänyt kuulla ja olen ehkä tulkinnut asioita väärin. Mutta pohjaoletus on aina ollut että ylipaino on jotain mitä pitää hävetä. Tämä tarkoittaa siis sitä että olen aina hävennyt itseäni. Olen aina pitänyt itseäni huonompana kun muut. Koska olen L-I-H-A-V-A!!!

DSC_0933

Kävin kouluni tuntien itseni aina vähän huonommaksi kun muut. MInulla on aina ollut ystäviä ja olen aina ollut mukana porukassa eikä minua ole kiustattu, mutta olen aina tuntenut iseni ulkopuoliseksi. Jossain vaiheessa ulkoistin itseni niin että olin kyllä mukana ja osallistuin elämään, mutta tunsin olevani enemmän sivustakatsoja kun oikeasti mukana. Tätä jatkui aikuisuuteen asti ja häpesin itseäni aina vaan.

Sitten jossain vaiheessa aloin enemmän ja enemmän oivaltaa että jos jatkan samalla tavalla niin huomaan istuvani jossain vanhainkodissa ihmettelemässä että mihin elämäni katosi. Päätin etten halua haaskata tätä yhtä ja ainutta elämää ja päätin alkaa elää ihan oikeasti. Päätin että uskallan ja päätin siirtää häpeän syrjään ja antaa mennä.

Olen elänyt ja olen osallistunut. Olen kokenut hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä, mutta olen ollut oikeasti ja aidosti mukana. Silti olen vielä syvällä sisimmässäni sitä mieltä että minä en kelpaa ja että se että olen LIHAVA tekee minusta huonomman kun muut.

2017-01-01 15.31.52

En kirjoita tätä siksi että tunnen jotain erityistä tarvetta tuoda julki näitä asioita, vaan siksi että uskon että kertomalla ja tuomalla pahimman pelkoni päivänvaloon se katoaa pikkuhiljaa. Ehkä opin ymmärtämään myös syvällä sisimmässäni että minä kelpaan juuri tällaisena kun olen. Ja toisaalta minulle on viime vuosina kehittynyt niin kova tarve auttaa muita omien kokemusteni kautta ja uskonkin että kertomalla omia asioitani voin auttaa myös monia muita.

2017-01-01 15.18.51

En halua syyllistää ketään tällä kirjoituksella (huomaa tämä äiti) vaan haluan tuoda esiin omat tunteeni ja pelkoni. Tänä vuonna lupaan itselleni että uskallan entistä enemmän elää ja tehdä asioita itseäni varten. Lupaan että kaivan ne syvimmät pelkoni esiin ja tarkastelen niitä kriitiisesti. Ovatko ne aiheellisia ja hyödyllisiä vai ovatko ne turhia ja kahlitsevia.

Tämän tekstin kuvien julkaiseminen vaatii myös rohkeutta ihan yhtä lailla kun teksti itsessään. Minä olen minä, ja minä kelpaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siksi tämä teksti ja nämä kuvat. Rohkeaa vuotta 2017 sinulle ja minulle!

DSC_0994

29. December 2016 · Comments Off · Categories: Minä, Uudistumista

Joulu tuli ja meni (nopeasti), joulukalenterini päättyi, arki jatkui ja uusi vuosi lähestyy. Tänä vuonna joulu oli niin lyhyt että se tuntui lähinnä tavalliselta viikonlopulta. Vaikka minulla ei ollut yhtään ylimääräistä vapaata ehdin silti käydä Kokkolassa viettämässä joulua läheisten kanssa. Tämän tekstin kuvat on jouluaaton lenkiltä jolloin Eevi päätti ettei haluakaan lähteä pois metsästä ja heittäytyi hankalaksi. :D Lenkkeilimme paikassa jossa näkyi myös Kokkolan satama, satama jossa äitini vietti lapsuutensa ja joka on minullekin sitä kautta tärkeä.

29-1

Tämän vuoden joulukalenterissa nostin esiin pieniä tekoja jotka tekevät arjesta hieman parempaa. Onnellinen elämä ei koostu niistä suurista ja mahtavista hetkistä, toki on se niitäkin, vaan lähinnä pienistä arjen helmistä joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Jos näemme arjessamme vain negatiivisa ja ikäviä puolia niin elämä tuntuu kovin synkältä ja ilottomalta. Jos suljemme silmämme kaikelta ikävältä ja negatiiviseltä joudumme etsimään aina vaan hurjempia kokemuksia jotta elämä olisi aina vaan hyvää. Tarvitsemme tasapainon. Elämä koostuu hyvistä ja huonoista hetkistä. Mutta jokaisessa päivässä on paljon hyvää ja muistamalla erityisesti nämä hyvät asiat voimme itse vaikuttaa omaan onnellisuuteemme. Näin minä ainakin uskon ja tämän mukaan olen elänyt jo pitkään. En varmaankaan olisi selvinnyt hengissä tästä vuodesta ellen eläisi tällä tavalla, sen verran rankka se on ollut monella tavalla.

29-2

Vuodenvaihde on monille taitekohta. Uuden alku. Onhan se sitäkin. Päivän pitenemisen myötä menemme kohti valoisampaa ja pidempää päivää. Kohta minäkin pääsen luontoon nauttimaan työpäivän päätyttyä (valoisaan luontoon, valo on tärkeä osa minun luontoelämystäni). 2016 on ollut monella tavalla raskas vuosi, mutta se on myös ollut kasvun vuosi. Olen oppinut uutta ja olen ennen kaikkea kehittänyt itseäni. Vuodelta 2017 odotan paljon. Minulla on alkamassa mielenkiintoinen projekti ja uusia avauksia. Saan jatkaa syksyllä aloittamassani työpaikassa ja vaikka kohtaamme siellä paljon muutoksia olen kiitollinen että saan jatkaa työtä joka opettaa minulle niin paljon joka päivä. Odotan innolla tulevaa vuotta. Muistelen kuitenkin myös kiitollisuudella vuotta 2016 joka oli raskas, mutta sisälsi myös paljon hyvää.

29-3

 

 

24. December 2016 · Comments Off · Categories: Babysteps joulukalenteri

Olkoon joulusi sellainen kun haluat sen olevan. Minä kiitän tämän kalenterin seuraajia ja toivon että näistä luukuista on löytynyt jokunen siemen hyvään oloon ja vähän paremaan arkeen. Kalenteriin voi palata aina kun siltä tuntuu.

Hyvää joulua!

24

Babysteps joulukalenteri keskittyy tänä vuonna pieniin tekoihin jotka tuovat hyvän mielen. Tekoja ei tarvitse suorittaa päivittäin, kalenteriin voi hyvin palata koska tahansa kun tuntuu että tarvitsee pienen piristeen. Itse aion suorittaa kalenterin luukut päivittäin ja minun tekoja pääsee seuraamaan Babysteps Consultingin Facebook -sivulla. Sinäkin voit käydä sivulla kertomassa omat pienet tekosi inspiroimaan meitä muita.

23. December 2016 · Comments Off · Categories: Babysteps joulukalenteri

Olen kirjoittanut tästä ennenkin ja olen edelleen samaa mieltä. Meidän tekee hyvää olla välillä tekemättä yhtään mitään. Tekee hyvää tylsistyä. Aina ei tarvitse olla tekemistä eikä aina tarvitse olla kännykkä kädessä kun on hetken odotusaikaa. Olen harjoitellut tätä jo kauan ja nykyään en kuuntele mitään kun ajan autoa, tai kuuntelen vain omia ajatuksiani ja välillä laulelen itsekseni. Nämä hetket ovat minulle tärkeitä. Haluan vaan ajaa autoa ja kuunnella itseäni.

Eteenkin näin joulun alla monilla on kiire ja stressi kun pitää saada se “täydellinen” joulu. Mitä jos tänään, päivänä ennen aattoa pysähtyisitkin ja olisit jonkin aikaa tekemättä yhtään mitään?

2016-05-03 17.27.58

Babysteps joulukalenteri keskittyy tänä vuonna pieniin tekoihin jotka tuovat hyvän mielen. Tekoja ei tarvitse suorittaa päivittäin, kalenteriin voi hyvin palata koska tahansa kun tuntuu että tarvitsee pienen piristeen. Itse aion suorittaa kalenterin luukut päivittäin ja minun tekoja pääsee seuraamaan Babysteps Consultingin Facebook -sivulla. Sinäkin voit käydä sivulla kertomassa omat pienet tekosi inspiroimaan meitä muita.

22. December 2016 · Comments Off · Categories: Babysteps joulukalenteri

Hanki itsellesi hyvä olo halaamalla. Ystävää, puolisoa, työkaveria, eläintä, tuntematonta… Eräs perhetuttu sanoo aina että ihminen tarvitsee vähintään kymmenen halausta päivässä voidakseen hyvin. Enpä tiedä, mutta ehkäpä pitäisi kokeilla.

22

Babysteps joulukalenteri keskittyy tänä vuonna pieniin tekoihin jotka tuovat hyvän mielen. Tekoja ei tarvitse suorittaa päivittäin, kalenteriin voi hyvin palata koska tahansa kun tuntuu että tarvitsee pienen piristeen. Itse aion suorittaa kalenterin luukut päivittäin ja minun tekoja pääsee seuraamaan Babysteps Consultingin Facebook -sivulla. Sinäkin voit käydä sivulla kertomassa omat pienet tekosi inspiroimaan meitä muita.

%d bloggers like this: